torstai 14. marraskuuta 2024

Runeberg Junior -palkinto pitää huolta lukutaidon alkuvaiheeseen sopivien uutuuksien esiin nostamisesta

 












Runeberg junior -palkinnolle on  hetki sitten julkistettu kahdeksan ehdokasta.

Esivaaliraatiin kuuluivat luokanopettaja ja kirjailija Annika Gustafsson-Flinck, Porvoon taidekoulun rehtori ja kuvataideopettaja Jenni Iivonen sekä Yle Vega Östnylandin toimittaja Jonas Sundström.

 

Palkinnosta päättävät helmikuun alussa 2025 porvoolaiset esikoululaiset ja ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat.


Ehdokkaat ja perustelut:


 

Axel Åhman & Ola Skogäng (kuv.): Smugglarens skatt, Schildts & Söderströms / Salakuljettajan aarre, suom. Anu Koivunen, S&S 

 

Perinteinen seikkailukertomus, jonka tapahtumat sijoittuvat joulukuuhun, keskelle saariston hiljaiseloa. Joulunpunainen lanka kulkee läpi tarinan, mutta kirjan voi lukea mihin vuodenaikaan tahansa. Kieli on rikasta ja sujuvaa. Tekstin jako selkeisiin ja sopivan mittaisiin kappaleisiin helpottaa lukemista ja houkuttelee matkaamaan eteenpäin jännittävässä tarinassa. Realistinen kuvitustyyli sopii hyvin yhteen tekstin kanssa. Lyhyesti sanottuna: tyylipuhdas kokonaisuus.

 

Den här klassiska äventyrsberättelsen livar upp det stillsamma skärgårdslivet. Den julröda tråden bär stadigt genom hela berättelsen, men trots att den utspelar sig i december kan boken läsas året runt. Kapitelindelningen är väl genomtänkt och lockar att läsa ett kapitel till, och till och ytterligare ett kapitel till. De stämningsfulla illustrationerna kompletterar storyn. Kort och gott – en stilren helhet.  


Linda Bondestam: Chop Chop. En tappers jordbos berättelse,  Förlaget / Hopi Hopi. Reippaan robotin tarina, suom. Päivi Koivisto, Teos

 

Omaperäinen, monitasoinen kuvakirja, josta kaikenikäiset lukijat voivat löytää erilaisia aiheita ja yksityiskohtia ja tehdä monenlaisia tulkintoja. Tyyliltään lähes surrealistinen Hopi Hopi käsittelee humoristisesti ja rohkeasti elämän, olemassaolon ja ihmisyyden suuria kysymyksiä. Ilmiömäiset, villit kuvat kuljettavat sympaattista päähenkilöä tilanteesta ja ajasta toiseen tässä ajatuksia herättävässä ja huikeassa tarinassa, jossa voi nähdä myös kritiikkiä nykyaikaa ja elämäntapaamme kohtaan.    

 

Den här originella bilderboken serverar läsaren flera färgsprakande dimensioner och möjliggör allt från små och enkla till stora och komplexa tolkningar för barn i olika åldrar. Den surrealistiska och modiga Chop chop med dess fenomenala illustrationer behandlar livets existentiella frågor på ett skickligt sätt och med ett aktuellt samhällskritiskt djup som väcker tankar.  


Hopi Hopi on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.

 

Malin Klingenberg: Slättens systrar, ill. Eeva Nikunen, Schildts & Söderströms / Tasangon tyttäret, suom. Eeva Nikunen, suom. Outi Menna, S&S 

 

Kuka ties voimme syyttää Klingenbergiä, jos koululaisen nukkumaanmenoaika venyy myöhäiseen yöhön: Saban ja Sarinan tarinaa on vaikea laskea käsistään. Slättens systrar -kirjaan sisältyvät kaikki klassisen fantasiakertomuksen ainekset: ystävyys, perhe, yliluonnolliset voimat sekä taistelu hyvän ja pahan välillä.

 

Klingenberg kan vara orsak till trötta skolbarn för det är svårt att lägga ifrån sig boken då man väl fångats av systrarna Saba och Sarinas äventyr. Slättens systrar innehåller alla ingredienser till episk fantasy –  vänskap, familj, övernaturliga krafter och kampen mellan det goda och det onda.  

 

Ulrika Hansson & Maija Hurme: Kom, vi springer!, Schildts & Söderströms / Tule, juostaan!  suom. Outi Menna, S&S 

 

Hansson ja Hurme käsittelevät arkipäiväisen tilanteen kuvauksen kautta tärkeää teemaa, joka on aina ajankohtainen. Rikas kuvakerronta ja sujuvasti kerrottu tarina peilaavat ristiriitaisia ja vaikeita tunteita, jotka voivat ottaa kokonaan valtaansa ja jotka ovat monelle meille tuttuja. Hurmeen tapa katsoa maailmaa antaa Big Bangillekin uuden merkityksen.

 

Duon Hansson-Hurme lyckas väva ihop ett viktigt tema till en vardaglig story. Bildberättandet återspeglar de starka och svåra känslorna var och en har upplevt, och hur det kan kännas när känslorna tar över. Big Bang har fått en ny innebörd tack vare Hurmes sätt att se på världen.  


Tule, juostaan! on arvioitu Lastenkirjahyllyssä syyskuussa. 

 

Petra Heikkilä & Mirkka Eskonen: Huolisyöppö, S&S

 

Syvällinen ja rehellinen kuvaus arjen suurista ja pienistä haasteista. Tarina ei sorru itsestään selviin ratkaisuihin. Sympaattinen ja omintakeinen kuvitus toimii saumattomasti yhteen tekstin kanssa. Lukijalle jää lämmin ja valoisa tunnelma. Ehkä meillä kaikilla pitäisi olla oma huolisyöppö.

 

Vardagen beskrivs på ett ärligt och oförfinat, men djupsinnigt sätt. Den varma och viktiga berättelsen räds inte för att tackla större och mindre utmaningar. De sympatiska och färgglada illustrationerna kompletterar berättelsen. Kanske vi alla borde ha en “huolisyöppö” där hemma.  

 

Silja Sillanpää & Pasi Pitkänen (kuv.): Ouroboros: Sateenkaarikäärme, WSOY

 

Heti ensimmäiseltä sivulta alkaen Ouroboros vangitsee lukijansa fantasiaan. Mystiikkaa tihkuva tarina luo nahkansa useaan kertaan loputtomalta tuntuvalla taipaleella, joka on kenties pohjimmiltaan metafora nykyajasta ja elämästä. Tunnelmasta kuljetaan toiseen. Pelottavat ja ahdistavatkin tilanteet vaihtuvat huumorin kautta iloon ja valoisiin hetkiin. Tummasävyinen, vahva kuvitus houkuttelee mukaan unohtumattomalle matkalle.

 

Ouroboros bjuder på fängslande fantasy från första sidan. Den mystikspäckade berättelsen ömsar skinn längs med läsresan som bjuder på metaforer om samtiden och livet. Stämningarna växlar från mörka nyanser till humoristiska formuleringar. De lockande illustrationerna bygger upp den ibland kusliga stämningen och tar med läsaren på en oförglömlig resa.  


Ouroboros on arvioitu Lastenkirjahyllyssä toukokkuussa.

 

Jyri Paretskoi: Metallinetsijät roistojen jäljillä, Karisto

 

Vauhdikas seikkailutarina, joka tempaa mukaansa heti ensi lauseilla. Nokkelat juonenkäänteet, sujuva kieli ja huumorilla maustetut tilannekuvaukset pitävät otteessaan ja voivat innostaa lukuharrastuksen pariin myös vähemmän kokeneita lukijoita. Metallinetsijät roistojen jäljillä on lajityyppinsä puhdaslinjainen edustaja.

 

Den här fartfyllda och medryckande äventyrsberättelsen går rakt på sak utan tjafs. Berättelsen kryddas med humor och finurliga vändningar som får den unge läsaren att vända ytterligare ett blad. En renodlad representant i sin genre.   

 



Saara Vallineva: Vanha torni, Enostone kustannus 

 

Moniselitteinen, runollinen ja kaunis tarina, joka herättää monenlaisia tunteita. Upea kokonaisuus, jossa kuvat, teksti ja taitto ovat yhtä. Tekijän persoonallinen kädenjälki näkyy viehättävässä kuvituksessa. Sopivan pituisiksi jaoteltujen tekstien istuttaminen kuvien sisälle saa uppoutumaan tarinan maailmaan ja tekee lukemisesta helpompaa vasta lukemaan opettelevillekin.

 

En mångtydig, poetisk och helt enkelt vacker berättelse. Bild, text och ombrytning är ett, och bildar en fantastisk helhet som väcker hela känslospektrat hos läsaren. Illustrationerna är synkroniserade med texten och underlättar läsning för den mer ovana.  


Vanha torni on arvioitu Lastenkirjahyllyssä elokuussa.



                                                       * * * * * *




Mukana on neljä kuvakirjaa ja neljä lastenromaania, joista kaksi on fantasiaa ja kaksi realistisviritteistä teosta.


Neljä alunperin ruotsiksi ilmestynyttä teosta on myös suomennettu.


Erityisen iloinen olen Petra Heikkilän ja Mirkka Eskosen Huolisyöppö- sekä Saara Vallinevan Vanha torni -kuvakirjojen ehdokkuudesta.


Linda Bondestamin kuvakirja on nyt ehdolla kolmen eri palkinnon saajaksi: Ruotsin August-, Suomen Finlandia- ja nyt myös Runeberg Junior -palkinnolle. 








 

maanantai 11. marraskuuta 2024

Pelolle pitää laittaa jauhot suuhun


 



















Satu-Lotta Pitko: Neela Neulansilmä, kuvittanut Ulpu Kaikkonen, 175 sivua, Aviador 2024.

 






Alakoululaisten arkeen kiinnittyviä lastenromaaneja ei ilmesty yhtään liikaa. 

 

Niinpä jokainen uusi kotimainen lastenromaaniesikoinen on ainakin minulle aina erityisen suuren ilon aihe. 

 

Satu-Lotta Pitkon (s. 1998) lastenromaani kertoo Senjasta, jonka vanhemmat ovat eronneet ja tyttö muuttaa vastentahtoisesti äitinsä kanssa Tähdenlennontieltä Betonikujalle. 


Elämästä tulee muuton myötä aiempaa ankeampaa, vaikka Senja pitääkin yhä yhteyttä myös isään. 


Äiti on tavanomaista väsyneempi ja apeampi eikä aina hoksaa riittävästi kysyä tyttären kuulumisia, kun iltaisin ”ikävät asiat kiertyvät kerälle, jonka kummastakaan päästä hän ei saanut kiinni”.

 

Uudessa luokassa Senja kokee saavansa osakseen vain kyräileviä katseita, mutta onneksi hän tutustuu hauskaan tyttöön, Neela Neulansilmään. 

 
Senjan mielestä Neela oli hauskannäköinen nykerönenineen ja hymykuoppineen. Melkein kuin aurinko olisi pudonnut taivaalta ja muuttanut asumaan Neelan kasvoille.
 
Yleensä Senja oli liian ujo jutellakseen tuntemattomille, mutta Neela vaikutti erilaiselta kuin kukaan hänen tapaamansa ihminen: kiltiltä, mutta samaan aikaan niin jännittävältä, ettei hän voinut hillitä kiinnostustaan. 


Neelassa on Senjan mielestä vain yksi ikävä piirre: omapäisestä ja impulsiivisesta ystävästä ei koskaan voi tietää, koska hän ilmaantuu paikalle. 

 

Kirjasto on Senjalle mieluinen paikka viettää vapaa-aikaa. 
Ulpu Kaikkosen kuvitusta Satu-Lotta Pitkon lastenromaaniin
Neela Neulansilmä (Aviador 2024)

Senja viihtyy kirjastossa. Kirjastot olivat hänen mielestään kaikkialla yhtä luotettavia. 

Senja nauttii siitä, että ”Kirjastoissa ei ollut kännyköiden piipitystä tai koulun hälinää, supinaa ja naurua. Niissä oli vain kilometritolkulla kirjoja ja turvallista hiljaisuutta”.
 
Lastenkirjallisuudella on aitiopaikka työstää rakentavasti monia lapsen arjen hankauskohtia. 

Neela Neulansilmän erityisenä teemana on koulukiusaaminen.
 
Senjan koulussa on vieraillut poliisi, joka on kertonut, että kiusaaminen on rikos. 

Opettaja, Mursu-Leena, on kuunnellut poliisin esitystä ”suu viivana” ja tivannut sitten poliisin lähdettyä, onko heidän luokallaan kiusaamista. 

 

Melkein kaikki olivat vastanneet kuorossa: ”Ei ole”. Sitten Mursu-Leena oli kysynyt, kertoisivatko he aikuiselle, jos näkisivät, että jotain oppilasta kiusataan.  Kaikki olivat nyökytelleet. Asia oli sillä selvä.


 

 

Koulun pihan tunnelma on karu ja Senjalla apea mieli. 
Ulpu Kaikkosen kuvitusta Satu-Lotta Pitkon lastenromaaniin
Neela Neulansilmä (Aviador 2024). 



Olemukseltaan ja luonteeltaan roimasti karrikoituun opettajaan kiteytyy vilpitön, mutta hieman flegmaattinen halu toimia lasten parhaaksi. 


Senjasta tuntuu siltä, että  opettaja ohittaa vanhempainkeskustelussa hänet kokonaan, kun tämä vakuuttaa hieman yli-innokkaasti äidille Senjan olevan ujo, mutta mukava tyttö.

 

Vähitellen lukijallekin selviää, että Neela on melkein liian hyvä ollakseen todellinen. 


Mielikuvitusystävä onnistuu kuitenkin vakuuttamaan Senjalle, että ”pelolle on laitettava jauhot suuhun. Muuten siitä tulee lohikäärme, joka vartioi luolaa, johon olet jäänyt vangiksi”. 



Uimaharrastuksessa Senja rentoutuu ja tuntee onnistumisen iloa. 
Ulpu Kaikkosen kuvitusta Satu-Lotta Pitkon lastenromaaniin
Neela Neulansilmä (Aviador 2024). 

 


Onneksi Senja löytää aloittamastaan uimaharrastuksesta uuden ystävän, Ellenin, jonka suoraselkäisyys ja Senjan puolelle asettuminen saavat aikaan sen, että Mursu-Leenankin on tunnustettava karut tosiasiat koulukiusaamisesta. 


Neela Neulansilmä kuvaa lapsentahtisesti ja myötäeläen alakoululaisen lapsen pieniä ja suuria murheita. Vaikka aihe on rankka, Satu-Lotta Pitko käsittelee sitä rakentavasti ja toiveikkaasti. 

 

Ulpu Kaikkosen nelivärinen akvarellikuvitus tavoittaa hyvin lasten vaihtuvat tunteet ja mielialat.  


Satu-Lotta Pitko on Tampereella asuva teatterintekijä ja taidealan monityöläinen. Pitko on valmistunut Turun AMK:n Taideakatemiasta teatterin ja esittävien taiteiden koulutusohjelmasta ja jatkaa syksyllä 2024 näyttelijän maisterinopintoihin Lontoon East 15 Acting Schooliin.






 








keskiviikko 6. marraskuuta 2024

Emävaleet pussiin ja pussin suu visusti kiinni?







Sari Airola: Voi Viivi! 33 sivua, Etana Editions 2023. 

 





 

No niin.

 

Kuinkas moni on tietoinen siitä, että Suomessa ilmestyi jo viime vuonna kuvakirja, jossa esiintyy yhtenä tunnistettavana ja juuri tänään valitettavan ajankohtaisena sivuhenkilönä eräs todennäköisesti suurimmista elossa olevista palturin puhujista kautta maailmanhistorian?

 

Sari Airolan kuvakirja Voi Viivi! taisi ilmestyä viime vuonna vasta Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -ehdokkaiden julkistuksen jälkeen, joten se olisi vallan hyvin voitu palkinnon sääntöjen perusteella huomioida myös tänään julkistetuissa ehdokkaissakin.


 

Kuvakirja itsessään alkaa arkisesti: leikki-ikäinen Viivi on nähnyt unta yksisarvisista ja päiväkodissa hän juksuttaa kavereitaan ja kertoo saaneensa ”Ameriikasta asti” elävän yksisarvisen. 


Tietysti kaikki kaverit haluavat tulla Viivin kotiin ihmettä katsomaan, ja tytön  olo muuttuu tukalaksi. 


Jostain syystä hänen taskuihinsakin kertyy höttöistä pumpulia. 

 

Asia hiertää Viiviä vielä illallakin, ja hän testaa isän keskittymistä laskettelemalla lisää luikuria Minjan ruudullisesta koiranpennusta, Mollin 13 varpaasta ja Sakarin isästä, joka on – ehkä – Ruotsin kuningas.   

 


Isällä on jotain tärkeää meneillään läppärillään. Sari Airolan kuvitusta kuvakirjaan Voi Viivi! (Etana Editions 2024). 



Ilmitasollaan Airolan kuvakirja on konstailematon tunnetaitokirja aiheesta, jota on käsitelty aiemmin ihmeen vähän lastenkirjoissa. Kuvakirjan alun tapettiaukeama esittelee suomen kielen tavatonta rikkautta sen osalta, kuinka monta toinen ”hellittelynimeä” valheella on: esim. luikuri, fusku, palturi, juksaus, puppu ja vilunki. Kirjan lopun tapettiaukeamalta löytyvät kansansatujen, lastenkirjaklassikkojen ja tosielämän valehtelijat: esimerkiksi paroni von Münchausenista Pinokkioon ja Lumikin äitipuoleen sekä valelääkäreistä diktaattoriin.



Ehkä sorrun nyt roimaan ylitulkintaan, mutta aikuinen kuvakirjan lukija voi nähdä päiväkodin hiekkalaatikon halutessaan vertauskuvana myös nurkkakuntaiselle politikoinnille. Sari Airolan kuvitusta kuvakirjaan Voi Viivi! (Etana Editions 2024).   

 



Kuten kuvakirjoissa usein on tapana,  niin valistunut ja sanakäänteissään hienotunteinen varhaiskasvattaja puuttuu päiväkodissa levinneeseen palturinpuhumiseen. 


Valheet laitetaan hoitopäivän ajaksi valepusseihin, joista niitä saa ottaa esiin vain tarvittaessa, esimerkiksi aprillipäivänä. 

 

Sari Airola on muuntautumiskykyinen kuvittaja. Verrattuna hänen edelliseen, niin ikään puuvärein kuvitettuun Lumiyö-kuvakirjaansa (Karisto 2023) Voi Viivi! tyylittelee hahmojaan vielä aiempaakin rohkeammin.  

 

Illalla Viivi kertoo isälle valepusseista. 


Isä taitaa tuntea piston sydämessään, sillä hän haluaa Viiviä ja lupaa vast edes kuunnella tytärtään tarkemmalla korvalla.

 

Lopuksi he katsovat yhdessä iltauutiset ja isä toteaa että siellä ”nähdään oikea emävale ja muutama hätävalhekin”. 

 

Ja tv-uutisissa öyhöttää... kukapa muu kuin  Donald Trump , jonka takana näkyy luuraavan valtavankokoinen emävale.