Jyri Paretskoi: K15, 80
sivua, Otava 2018.
Jyri
Paretskoi murtautui lupaa
kysymättä nuorten vähän lukevien poikien tajuntaan Shells Angles –sarjallaan (Karisto vuodesta 2013).
Siitä on kehkeytynyt jo ilmiö:
avausosasta on otettu tänä vuonna jo kuudes painos ja tekeillä on myös
tv-sarja.
On
kiinnostavaa, että Otavan kautta ilmestyvän uuden sarjan avausta, K15,
markkinoidaan sanoilla ”uusi sarja Skamin hengessä” ja viitataan näin viime
vuonna sekä nuorten että aikuisten keskuudessa megailmiöksi muodostuneeseen
norjalaiseen draamasarjaan, joka on Suomessa katsottavissa vielä joulukuun
alkuun asti Yle Areenan kautta.
Vähän
lukevien nuorten lukuinnostus täytyy siis herättää jostain muusta mediasta
suositun brändin kautta. Näin se menee.
Sarjan
avausosan kannessa on Skamin tyyliin
tekstiviestittelyä, johon on saatu tiivistettyä myös tärkeä siivu Paretskoin
vetävästä ja savolaisittain sutkista sanailusta. Onneksi tekstiviestit jäävät
varsinaisessa tarinassa sivuosaan.
Ei asiat parane jaarittelemalla. Toivottavasti tästä alle sadan sivun nuortenromaanista tulee pian vakiintunut konsepti. Paretskoin K15 on tiiviistä sivumäärästään huolimatta tuhti tiivistys yläkouluikäisten mielenmaisemasta.
Roni ja Niko eivät ole luokan suosituimpien
joukossa, mutta asia muuttuu, kun luokalle tulee uutena oppilaana Sara, joka lyöttäytyy sujuvasti poikien
seuraan.
Muualta tulleena Sara näkee heti luokan vinoutuneet valtasuhteet ja vähitellen hän pitkäjänteisellä toiminnallaan pystyy niitä myös muuttamaan.
Jäntevään 80 sivun mittaan tiivistetyssä avauksessa keskiössä
ovat neuroottisen Ronin edesottamukset. Poika täyttää pian 15 vuotta ja sen
jälkeen hän haluaa saada yksinhuoltajaäidiltään vastaukset moniin vastausta vaille
jääneisiin elämän peruskysymyksiin.
Paretskoi
tuntee kohderyhmänsä: hän työskentelee Iisalmessa yläkoulun äidinkielen ja
kirjallisuuden opettajana. Paretskoilla on siis siviiliammattinsakin takia
ilmeinen agenda saada paitsi omat oppilaansa niin siinä sivussa myös mahdollisimman
laajat joukot koko Suomen yläkoululaisista lukemaan.
Tapahtumat käynnistyvät ainekirjoitustunnista. Ei todellakaan mikään dramaturgisesti kohottava
lähtötilanne, mutta siekailemattomasti Paretskoi rakentaa jännitteen tarinaan.
Hänen
metodinsa ovat toki perinteisiä: Ronin ja Nikon keskinäisessä sanailussa huomio
on usein alapään asioissa, mutta ennen pitkää kolmikon ja koko luokan aivotoiminnassa tapahtuu hyvää
tekeviä liikahduksia monella muullakin tasolla.
Sarjan kakkososa, Salaisuuksia, ilmestyy jo kesän lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti