Juha-Pekka Koskinen: Matilda pelastaa maailman, kuvittanut Paula Mela, 43 sivua, Karisto 2018.
Ilmastonmuutos, luonnon tuhoutuminen, kasvissyönnin myönteiset vaikutukset sekä köyhien ja rikkaiden maiden erojen lisääntyminen näkyvät eri ikäisille suunnatuissa kuvakirjoissa, kuvatietokirjoissa ja lastenromaaneissa.
Viimeksi tämä julistava ote oli isommin esillä 1970-luvulla.
Ajanjakson merkkiteoksia ovat mm. Kaarina Helakisan & Katriina Viljamaa-Rissasen Elli-Velli-karamelli (Weilin+Göös 1973), Leena ja Inari Krohnin Vihreä vallankumous (Tammi 1970) ja tanskalaisen Ib Spang Olsenin Savu (suom. L. Aro, WSOY 1970).
Karisto julkaisi viime vuonna Magdalena Hain ja Teemu Juhanin moraalisadun Kurnivamahainen kissa.
Juha-Pekka Koskisen Matilda pelastaa maailman näyttääkin olevan suoraa jatkoa Kurnivamahaiselle kissalle teemansa ja konseptinsa – runsaasti kuvitettu pienoisromaani ajankohtaisesta aiheesta – puolesta.
Matilda on jo pienestä pitäen ollut poikkeuksellisen räyhäkkä tapaus. Synnytyssairaalassa tyttö huutaa kitapurjeet levällään, kun äiti heittää kertakäyttövaipan roskiin.
Matilda varttuu ja hänen lempisanansa on ”Miksi?”
 |
| Eskarissa kärsitään jo hajuongelmista, kun Matilda ei anna hoitajien heittää jugurttipurkkeja roskikseen. Paula Melan kuvitusta Juha-Pekka Koskisen lastenkirjaan Matilda pelastaa maailman (Karisto 2018). |
Esikoulussa annetaan vanhemmille noottia, kun Matilda ei anna heittää yhtäkään jugurttipurkkia sekajätteeseen.
No niin, tietysti nyt joku voi heristellä sormeaan äidille ja isälle. Kyllä isän ja äidin pitää lapsiaan seurata ja vahdata heitä kuin haukat, tietää kaikesta kaikki: niistääkö tyttö oikean sieraimen tyhjäksi ensin ja vasta sitten vasemman, pitääkö enemmän hansikkaista tai sormikkaista. Mutta isällä ja äidillä on omakin elämä, on asuntolainaa, työpäiviä, autohuoltoa, vanhempainiltaa, lääkärikäyntejä, ruohonleikkuuta, tuloveroa, omatkin isät ja äidit ja vaikka mitä, mihin aikaa uppoaa ihan mahdottomasti.
Kyllä isä ja äiti olivat huomanneet, että Matilda puuhasi jotain suurta. Hän kihisi ja kuhisi omassa huoneessaan, kirjoitteli vihkoihin isolla käsialalla jotakin, luki kirjoja ja selasi nettiä, kasvoi ja vahvistui. Esikoulukin oli jo jäänyt taakse, Matilda oli oikea koululainen. Opettajat kirjoittelivat Wilmaan, että Matilda oli reipas ja tiedostava nuori. Sellainen lämmitti äidin ja isän mieltä.
Matilda opettaa määrätietoisesti vanhempansa kierrättämään.
– – Äiti ja isä muistelivat joskus myöhemmin tuota ihmeellistä päivää, kuinka petollisen tavalliselta se olikaan vielä aamulla vaikuttanut.
 |
| Paula Mela on tavoittanut Matildan kehon kieleen jämäkkyyttä ja asennetta, jonka edessä vanhemmatkin ovat ymmällään. Paula Melan kuvitusta Juha-Pekka Koskisen lastenkirjaan Matilda pelastaa maailman (Karisto 2018). |
Matilda narauttaa vanhempansa jatkuvasti vääristä kulutustottumuksista.
Kotona eletäänkin jatkuvassa syyllistämisen ilmapiirissä, kunnes vanhemmat lopulta saavat herätyksen ja ottavat varteen tyttärensä viestistä.
Juha-Pekka Koskisen teksti on avoimen ohjelmallinen. Tyylilaji on samankaltainen kuin muutaman vuoden takaisessa Manuela Boscon ja Pamela Tolan lastenromaanissa Pöytä joka tahtoi kodin (kuv. Anna Salmisalo, Otava 2015), jossa lapset kärsivät siitä, että perheellä ei ollut enää lainkaan yhteisiä ruoka-aikoja.
Myös Matilda pelastaa maailman-kirjan fokus kohdentuu ennen muuta aikuisiin.
Onko lastenkirjaformaatti tässä tapauksessa toimivin kanava viestille? – sitä voi itse kukin tykönään pohdiskella. Tyylin dramaattisuus ja osoittelevuus menevät yhtä kaikki hieman överiksi.
 |
| Matilda valistaa vanhempiaan myös lähiruoan eduista. Paula Melan kuvitusta Juha-Pekka Koskisen lastenkirjaan Matilda pelastaa maailman (Karisto 2018). |
Paula Mela teki näyttävän debyytin Arja ja Emma Puikkosen Äänihäkin (Otava 2017) kuvittajana. Melalta luontuu myös realistisempi kuvitustyyli, joskin hän on päätynyt kuvaamaan Matildaa hieman liian toisteisesti sormi ojossa.
Punatukkaisen Matildan karikatyyrinen hahmo tuo myös oitis mieleen Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun. Roald Dahlin Matilda-lastenromaanin nimihenkilöstä on myös sukeutunut vahvan, omatahtoisen lastenkirjasankarin prototyyppi. Koskinen olisikin voinut keksiä omalle ympäristötietoiselle hahmolleen jonkun toisenkin etunimen.
Lisää lastenkirjoja, joissa ollaan eri tavoin huolestuneita maapallon tulevaisuudesta:
Antti Nylén: Eino ja suuri possukysymys, kuv. Ilja Karsikas, Otava 2018
Martti Lintunen: Mitä jääkarhu sanoi pingviinille, Pieni Karhu 2018
Vuokko Hurme: Kiepaus, kuv. Susanna Iivanainen, S&S 2017; Kaipaus, kuv. Susanna Iivanainen, S&S 2018
Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa, kuv. Teemu Juhani, Karisto 2017
Martti Linna: Isän luokse, Myllylahti 2017
Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari, WSOY 2016
Juha Henttonen & Tuomas Mäkelä: Miina ja Manu kierrättävät, Satukustannus up. 2016
Elina Lappalainen & Christel Rönns: Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee?Tammi 2015
Esko-Pekka ja Nikolai Tiitinen: Kyyhkyn kysymys, Tammi 2010
Sanna Pelliccioni: Onni-pojan kierrätyskirja, Minerva 2008
Rich Hough: Sinä voit pelastaa maapallon: helppoja keinoja suojella ympäristöä joka päivä, suom. Terhi Leskinen, Mäkelä 2008
Jacquie Wines & Sarah Horne: 101 tapaa pelastaa maapallo, suom. Marlene Sanoukian, Gummerus 2008
Norbert Golluch & Dorothea Tust: Meidän perhe ruokakaupassa, suom. Auli Hurme-Keränen, Mäkelä 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti