Ei suositella ofidiofobiaa poteville...

Alexander McCall Smith: Akimbo ja käärmeet. Kuvittanut Peter Bailey. Suomentanut Taina Helkamo. 96 sivua. Otava 2010.












Televisiossa ykköskanavalla pyörii parasta aikaa lauantai-iltaisin dramatisoitu tv-sarja Alexander McCall Smithin suosituista Mma Ramotswe –dekkareista. McCall Smith on tehnyt myös Afrikkaan sijoittuvia lastenkirjoja, joista on suomennettu Akimbo-sarjaa vuodesta 2006. Äskettäin ilmestynyt Akimbo ja käärmeet on sarjan neljäs osa.

On hieman harmillista, että Akimbo-sarjassa puhutaan hyvin ylimalkaisesti pelkästä maanosasta, Afrikasta, sen sijaan että kerrottaisiin tarinoiden sijoittuvan tiettyyn Afrikan maahan, kuten Mma Ramotswe –dekkareissa Botswanaan. Tällainen paikallisväri on mielestäni olennainen osa dekkarien lumousta.

Riistanhoitoalueelle asuva Akimbo on tottunut puuhastelemaan eläinten kanssa. Akimbon sedällä on käärmetarha, ja poika pääsee sinne auttamaan setäänsä.

Akimbo saa ruokkia säyseiksi tiedettyjä ja myrkyttömiä käärmeitä. Hän saa myös seurata vierestä, kun käärmettä lypsetään. Käärmeen myrkystä valmistetaan lääkekäyttöön arvokasta seerumia. Vähäinenkin altistuminen käärmeen myrkylle voi tappaa raavaan miehen.

Käärmetarhan käärmevalikoimasta puuttuu vielä vihreä mamba, joka on kaikkein myrkyllisin ja pelätyin käärme. Peter-setä saa vihiä seudulla liikkuvasta käärmeestä, ja Akimbo pääsee mukaan vaaralliseen käärmejahtiin. Neuvokkuudellaan ja kylmäpäisyydellään hän selviytyy uhkaavasta tilanteesta hengissä ja saa ansaittua ihailua osakseen.

Akimbo-sarja on rytmiltään verkkainen ja ehkä jopa helppolukuisten nykylastenkirjojen verbaalitykitykseen ja tapahtumantäyteiseen koheltamiseen nähden jopa hivenen vanhanaikainen, mikä ei kuitenkaan Rouva Huun mielestä ole lainkaan paha laatumääre. Käärmeistä kiinnostuneille on kirjan lopussa bonuksena vielä tiivis tietopaketti käärmeistä. Sen tiedot on päivitetty Suomen oloihin sopiviksi.

Käärmekammoiset, eli ofidiofobiasta kärsivät, tuskin tähän kirjaan vapaaehtoisesti tarttuvat.