Anna Härmälä: Du hör inte hit, Beiron. 39 sivua. Schildts 2011. Anna Härmälä: Sinä et kuulu tänne, Beiron. Suomentanut Mirjam Ilvas. 39 sivua. Schildts 2011.
Anna Härmälän esikoiskuvakirja on hyvä esimerkki uusimpien kuvakirjojen vaivihkaisesta asennekasvatuksesta. Härmälän samanaikaisesti sekä suomeksi että ruotsiksi ilmestyneen kuvakirjan voi lukea ainakin kahdesta vinkkelistä, eikä kumpikaan niistä ole toista huonompi.
Beironin kerrotaan olevan tavallinen ”utelias kylärakki”. Koiran lajikäyttäytymiselle tyypillisesti se on hyvin tietoinen reviireistä ja laumojen välisistä hierarkioista. Se näkee ilmoituksen koiranäyttelystä ja päättää osallistua kilpaan. Sen ystävät yrittävät toppuutella, sillä näyttely "ei ole meitä varten”, mutta Beiron on jääräpäinen.
Koiranäyttelyn sihteeri tivaa Beironilta tiukkaan sävyyn, mitä rotua se edustaa. Beiron itse ei ole koskaan ajatellut asiaa ja heittää koirasihteerille vastakysymyksen: ”Mitä rotua sinä olet?”
Beiron viis veisaa näsäviisaasta sihteeristä ja lähtee tutustumaan muihin koirarotuihin. Se uskoo että löytää vielä etsimänsä eli oman rotunsa. Se yrittää naamioitua ja siten huijata näyttelyn järjestäjiä, mutta epäonnistuu tietysti kerta toisensa jälkeen.
Haavojaan nuollen se palaa nolona takaisin kotikyläänsä. Ystävät ottavat sen avosylin vastaan ja niin se viimein tietää, että kuuluu omiensa luokse – ystävien, jotka arvostavat sitä juuri sellaisena kuin se on.
Kirjan voi rouva Huun tulkinnan mukaan lukea ”ihan tavallisena” ja lastenkirjallisuudessa tyypillisenä seikkailuna kodin turvasta maailmalle ja takaisin.
Toinen tulkintavaihtoehto taas vie suvaitsevaisuuden ja monikulttuuristuvan maailman suuntaan. Härmälän kuvitus antaa tähän tulkintamalliin monia viitteitä, mutta malttaa jättää ahaa-elämyksen ja tulkinnan lukijan itse tehtäväksi. Se on hyvän, itseriittoisen kuvakirjan merkki.
Anna Härmälä (s. 1981) on opiskellut graafista suunnittelua Lahden muotoiluinstituutissa ja valmistunut visuaalisen viestinnän maisteriksi Bergenin Taideteollisesta korkeakoulusta. Härmälä asuu nyttemmin Norjassa ja työskentelee opettajana, kuvittajana ja sarjakuvataiteilijana.
Beiron-kirjassa on paljon sarjakuvamaista kerrontaa. Eläinhahmot ovat selkeitä ja ilmeikkäitä. Kiitosta tekijä saa myös tiiviistä ja ilmaisuvoimaisesta tekstistä. Kuvitustyyli ja tekstin ladonta kiinnostavat vielä kouluikäistäkin, hiljattain lukemaan oppinutta lasta.
Ainoa moite tulee kirjan nimestä: miksi kirjan nimi lähestyy aihetta negaation kautta: Sinä kuulut tänne, Beiron! olisi ollut paljon myyvempi ja myönteisempi nimi kirjalle.
Härmälä on aiemmin kuvittanut Eevamaria Halttusen Petra-kirjasarjaa (Dramaforum 2006–2009), jossa siinäkin on monikulttuurinen lähestymistapa maailman eri uskontoihin.
Beiron-kuvakirjan käännösoikeudet on myyty äskettäin Tanskaan.
Tänään vietetään Yhdistyneiden kansakuntien päivää, joka on myös rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun teemapäivä.
Myös Tampereen kaupunginkirjastossa vietetään kuluvalla viikolla monikulttuurista viikkoa. Rouva Huu alustaa Tampereen maakuntakirjastossa Metsossa ylihuomenna keskiviikkona 26. lokakuuta klo 14 Pietilä-salissa otsikolla Mustasta pikku Sambosta Amoksen haaveeseen: Lasten kuvakirjojen pitkä tie uteliaisuudesta tasa-arvoisiin esitystapoihin.
Tervetuloa kuulolle!
3 kommenttia:
Anna Härmälän kuvakirjaan aukeaa vielä yksi tulkinta, josta Rouva Huu sai vihin puhelimitse kollegalta, joka ei tohdi lähettää kommenttia itse Lastenkirjahyllyyn.
Referoin siis äsken käytyä puhelinkeskustelua:
"Sinä et kuulu tänne, Beiron! -kuvakirjan voi tulkita myös kuvakirjaksi luokkayhteiskunnasta, niistä näkymättömistä mutta selvistä rajoista, jotka suomalaisessakin yhteiskunnassa yhä vallitsevat.
Ja jos kirjan lukee tästä vinkkelistä, niin kirjan sanomahan on perin pessimistinen:
Sekarotuiset rakit pysykööt omalla tontillaan ja rotunsa valiot omallaan. Niin säilyy sopu ja järjestys. "
Rouva Huusta tämä näkökulma ja tulkinta on hieno ja se osoittaa että lastenkirjan lukijan oma asenne ja maailmankatsomus vaikuttavat AINA (lasten)kirjan tulkintaan, mikä on yksinomaan hyvä asia.
Tämän jälkeen kukaan tuskin voi väittää, etteivätkö lastenkirjatkin osallistuisi yhteiskunnalliseen keskusteluun!
Hei, löysin hetki sitten tämän blogisi. Täytyy tähän kohtaan mainita, että aivan ihana!
Olen itse hyvin kiinnostunut lastenkirjoista ja uskon, että tämän kautta löydän paljon uusia ajatuksia :)
Kiitos!
p.s. täytyy käydä itsekin käydä lukemassa tämä "Sinä et kuulu tänne, Beiron" -kirja ja miettiä, mikä oma tulkinta siitä mahtaisi olla.
Tulkitsi tarinaa melkein miltä tahansa muulta kuin tosiystävyyden kannalta, opetus on perin pessimistinen. Sinä et kuulu tänne, Beiron. :/
Mutta sitten taas... Täytyykö lastenkirjan opetus olla aina "se oikea"? Varsinkin näin monitulkintaisessa tarinassa. Ehkä "väärä" opetus luo hetken, jossa aikuinen ja lapsi voivat keskustella siitä, miksi Beiron ei päässyt koiranäyttelyyn ja oliko se lapsen mielestä oikein. Vanhemman vastuu tällaisen tarinan tulkinnassa on suuri. Mitä jos aikuinen onkin sitä mieltä, että sekarotuiset piskit pysykööt omissa porukoissaan?
Nykyäänhän ainakin joissain koiranäyttelyissä taitaa olla erikseen piskiluokka? :)
Lähetä kommentti