keskiviikko 12. lokakuuta 2011

”Hyvä runo on sellainen/ että sanoo, ja sanojaan avaa”


Hannu Kankaanpää: Uutiset seis. Lastenrunoja. Kuvittanut Päivi Niinikangas. 78 sivua. Enostone 2011. Taitto Katri Niinikangas.













Turkulainen pienkustantamo Enostone laajentaa repertuaariaan nyt myös lastenlyriikkaan. Hannu Kankaanpää on aikuislyyrikkona entuudestaan tuttu mutta lastenrunouden tontille hän astuu runoilijana nyt ensimmäistä kertaa. Tosin hän on aiemmin verrytellyt riimittelytaitojaan muun muassa Sylvia Plathin lastenrunojen kääntäjänä (Sänkyjen kirja ja Salaperäinen puku, WSOY 1994 ja 1996) ja muutama kokoelman runoista on julkaistu aiemmin toisaalla.

Lastenlyriikassa voi jo puhua lähes ylitarjonnasta: niin paljon ja monentasoista runokokoelmaa lapsille juuri nyt pukkaa markkinoille.

Kankaanpää on parhaimmillaan suomalaisesta kansanrunoudesta ammentavilla loruvariaatioillaan, esim. runoissa ”Kierros” ja ”Pukari”:

Kello löi viisi
viisi löi takaisin
siitä kasvoi kuusi
joka aina huusi
seitsemälle veljekselle
kahdeksalle kaverille
yhdeksälle ystävälle:
korjaa siitä luusi!


Perinteisissä riimirunoissa haravoidaan lastenlyriikan ydinalueita laidasta toiseen: kokoelmasta löytyy inhimillistettyjä kulkuvälineitä (esim. ”Immu Imuri”), eläinaiheisia runoja, kuulaita tunnelmarunoja (”Iltaisin”), lapsiperheen hektistä kiirettä ilmaisevia hoppurunoja (”Express” ja ”Äkkiä nyt”) sekä maltillista potta- ja pieruhuumoriakin (”Apina potalla” ja ”Me lennetään”).



Kankaanpää viittaa ajankohtaisiin mediailmiöihin esimerkiksi tunnelmallisessa ”Tanssi tähtien kanssa”-runossa ja runossa ”Huhuu”, jossa

Huuhkaja nimeltä Ilmaveivi
tähyilee tuikeasti
tavaratalon katolta
Espan puistoon asti – –


Voi olla että tulkitsen ”Lumisadetta” -runon tyystin väärin, mutta nykylapselle assosiaatio ennen vanhaan televisiolähetyksen päättymisen jälkeen alkaneesta ns. lumisateesta ei varmasti aukene.

Päivi Niinikankaan karikatyristinen kuvitus tyytyy usein esittämään runosta jonkun kohtauksen ilman sen suurempaa tulkintaa.

Poliittista korrektiutta vai mitä lie sisältyy ”Kuinkas sitten” -runon kuvitukseen, jossa kovasti Urho Kekkosen näköinen mies vilkuttaa presidentinlinnan parvekkeelta:



Presidentti linnastaan
vilkuttelee kinnastaan.
Ministeri pihan poikki
Mustaan limusiiniin loikki – –


Visuaaliselta toteutukseltaan ja idealtaan yksi kokoelman hauskimmista runoista on ”Kaksi vanhaa”, jossa ikääntyneet peruna ja porkkana tuumailevat omiaan hiukan Lauri Pohjanpään klassisen ”Syksy”-runonkin hengessä.




Loppurunossa ”Resepti” Hannu Kankaanpää antaa vielä määreen hyvälle runolle.

Lapsilukija päättäköön tahollaan, kuinka hyvin tämä kokoelma täyttää hyvän lastenrunon kriteerit.

Ei kommentteja: