keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Oiva opaskirja kaikille muumien ystäville









Sirke Happonen: Muumiopas 248 sivua. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012. SKS:n toimituksia, Tieto 1371. 





Sirke Happosella on ollut ilmiselvästi mieluinen projekti Tove Jansson –aiheisen väitöskirjansa (Vilijonkka ikkunassa: Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike, WSOY 2007) jälkeen.

Muumiopas on ilmestynyt parahultaisen sopivasti ennen Tove Janssonin (1914–2001) syntymän satavuotisjuhlavuotta ja uskoakseni kirjalla olisi kiinnostusta myös Ruotsissa ja anglosaksisilla kielialueilla – Japanista nyt puhumattakaan. 

Kuvatoimitus ja taitto on tehty äärimmäisen huolellisesti ja ne ovat  suorastaan ilo slmälle. mustavalkoiset koko sivun kuvat ja pienet detaljit vaihtelevat. Tove Janssonin kuvitusta Sirke Happosen Muumioppaaseen, SKS 2012.


Happonen kirjoittaa selkeästi mutta eloisasti. Hän yhdistää juohevasti tutkimustietoa tekstin lomaan, onnistuen silti  samanaikaisesti tyydyttämään  monenkirjavaan muumi-aiheiseen triviatietoon mieltyneitä ilman, että kumpikaan lukijaryhmä – eli ns. tavalliset muumifanit ja palavasieluiset, muumitutkimukseen hurahtaneet entusiastit –  ärsyyntyisi tasapainottelusta.

Kirjan rakenne etenee aakkosjärjestyksessä esitellen erilaisia Janssonin muumiteosten hahmoja: agenteista ötökkä Salomeen, mukana myös   muumisarjakuvien monipuolinen hahmokavalkadi. WSOY on 2000-luvulla julkaissut uudet kovakantiset, isokokoiset painokset sarjakuvista ja tuonut ne näin entistä isomman lukijakunnan ulottuville.

Paljon kuvaesimerkkejä otetaan myös sarjakuvista. Tällä aukeamalla osoitetaan, missä muodoissa Drontti Edvard vierailee sarjakuvissa, Muumipapan urotöissä ja Kuka lohduttaisi nyytiä -kuvakirjassa. Tove Janssonin kuvitusta Sirke Happosen Muumioppaaseen, SKS 2012. 


Kirja täyttää myös ns. sohvapöytäkirjan kriteerit: se on näyttävä, huolellisesti taitettu ja pieteetillä kuvatoimitettu kokonaisuus, jota voi selailla summittaisesti tai lukea vakuuttavana tietokirjana kannesta kanteen.

Trivia-osuuteen kuuluu otaksumia siitä, millaisia olisivat esim. meidän maailmamme haisulit, hattivatit tai vilijonkat. 

Muutamista keskeisistä muumihahmoista annetaan myös muuntautumisohjeita. Tässä ohjeet, kuinka muuntautua kukkahevoseksi:

Hanki kirkkaanvärisiä vaatteita ja yhdistele niitä vallattomasti. Kuvioina tulee tietenkin olla myös kukkia, olit nainen tai mies. Muista, että kannat ylläsi ikuista kevättä.
Vaatteet eivät tietenkään yksinään tee kukkahevosta, vaan sinun on liikuttava dynaamisesti ja vapaasti. Harjoittele juoksemaan haltioituneesti ja pitkin askelin. Ponnahda mahdollisimman korkealle ja pitkälle; sekä ponnistavaa että alas tulevaa jalkaa on syytä ojentaa hieman. Kyynärpäät eivät saa koskea kylkiin, yritä saada käsivarsiisi lennon tuntu. Tarkista asento ohikiitävistä ikkunoista. Vähintään yhtä tärkeä on kasvojen ilme, se ei saa laskeutua koskaan. Voit säästää kasvolihaksiasi harjoittelemalla hymyn, joka on aina kohoamassa. – –
Uskaltaisin väittää, että Sirke Happosessa itsessäänkin on aimo annos kukkahevosta! (Saatesanoissa hän tosin määrittää itsensä maltilliseksi mymmeliksi ja hetkittäiseksi hemuliksi...) 

Möröksi muuntautumista ei kuitenkaan suositella, sen sijaan kehotetaan tekemään turvallisissa olosuhteissa fyysinen harjoite, mutta sekin ainoastaan, jos voi varmuudella sen jälkeen viettää aikaa mukavien ystävien kanssa…

Mörön hahmoon liittyy myös kiinnostava anekdootti. Mårra oli Tove Janssonin ja hänen ystävänsä Vivica Bandlerin nimitys homoseksuaalisuuteen liittyvälle vihamielisyydelle.


Happonen valottaa myös muumihahmojen nimien etymologiaa. Esimerkiksi hemuli-sana määrittyy vastakohtansa kautta:

Vanhahtava, mm. laintulkinnassa käytetty ruotsin kielen sana ohemul tarkoittaa perusteetonta ja asiatonta, ja mikäpä olisikaan sen epähemulimaisempaa. Tästä voidaan johtaa adjektiivi hemul, hemulimainen,  (jota ei siis virallisesti ole). Hemuli jos ken on perusteellisen ja asiallisen perikuva.

Muumiopasta on myös kiittäminen huolelisesta kirjapainotyöstä: Tove Janssonin hienot muste- ja viivapiirrokset tulevat komeasti esiin, kuvitusta Sirke Happosen Muumioppaaseen, SKS 2012. 

Kuvituksen tutkijan tarkkuudella Happonen vertailee myös Tove Janssonin kuvitussuunnitelmia,  poimii otteita tämän työpäiväkirjoista ja muutamista keskeisistä Janssonin tuotantoa käsittelevistä artikkeleita.  

Jansson on tehnyt tietoisen ratkaisun olla kuvaamatta kuvituskuvissa lainkaan jäärouvaa, sillä hän halusi antaa lasten itse kuvitella, miltä  jäärouva näyttää! 

Havainnollisin kuvarinnastuksin Happonen myös todentaa Janssonin muumihahmojen hiuksen-hienojen yksityiskohtien muutoksia vuosikymmenten mittaan.

Happonen vertailee myös muumiteoksista eri aikoina otettuja uusia laitoksia. Jansson halusi mukauttaa kirjojen detaljeja enemmän pohjoismaiseen makuun sopivaksi. Niinpä esim. Muumipeikko ja pyrstötähti –romaanissa esiintyvä silkkiapina on sittemmin muuntunut kissanpennuksi. Varhaisissa muumikirjoissa esiintyy myös paljon eksoottisia lintuja,  jotka myöhemmin ovat korvautuneet saaristomaisemaan paremmin sopivilla linnuilla, kuten lokeilla. 



Eilisten Eijan päivän kirjakutsujen raportti on luettavissa Lastenkirjahyllystä perjantaina.  Antoisaa oli, jälleen kerran, kiitos järjestäjille! 





2 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Mahtavaa, että esittelit tämän kirjan! Olin onnistunut unohtamaan nimen enkä sitten löytänyt erilaisilla googletuksillakaan mitään, joten en ole voinut tätä vielä lainata. Onneksi nyt voin.

Vaikuttaa hieman samantyyppiseltä kirjalta kuin "Muumilaakso", jonka on muistaakseni toimittanut Marja Kivi. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä kirja on huomattavasti mielenkiintoisemman näköinen. :)

Susanna kirjoitti...

Tämä on kyllä ihana! Kirjoitin samasta kirjasta itsekin vuodenvaihteessa:http://pitkospuut.wordpress.com/2012/12/29/nyt-siita-tuli-lituskaa/