Ystävyyden idylliä suoraan 1960-luvulta

Joan Walsh Anglund: Onko sinulla ystävä. 32 sivua. Suomentanut Lahja Kömi. Tajo 1963. 3. uudistettu T. A. Engströmin suomentama laitos Taikajousi 1983. 

Joan Walsh Anglund: Minä pidän sinusta. 32 sivua. Suomentanut Lahja Kömi. Tajo 1963. 3. uudistettu painos T. A. Engströmin suomentamana Taikajousi 1976.

Joan Walsh Anglund: Pojan kiva kaveri. Suomennos Lahja Kömi. 32 sivua. Tajo 1965.

Tässäpä kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille ystävänpäivän tervehdyksenä kolme veikeää kirjaa 1960-luvulta. 

Yhdysvaltalaisen Joan Walsh Anglundin (s. 1926) tuotannolle ovat ominaisia pyöreäpäiset lapsihahmot, joilla ei ole lainkaan suuta tai nenää. Hän on julkaissut yli 90 lastenkirjaa. Kiinnostus piirtämiseen oli perua vanhemmilta: isä toimi mainospiirtäjänä ja äiti taidemaalarina. Esikoisteokseen A Friend Is Someone Who Likes You (1958) häntä inspiroivat naapuruston lapset. 

Kirjat herättivät välittömästi ilmestyessään laajaa kiinnostusta ja tuoteperheeseen on kuulunut myös nukkeja, astioita, onnittelukortteja,  muistikirjoja, julisteita ja joulukoristeita. Anglundin teoksia on painettu maailmanlaajuisesti arviolta 40 miljoonaa kappaletta.

Menestys närästi monia kriitikoita, jotka pitivät Anglundin kirjoja kielellisesti heppoisina ja syyttivät kuvitusta liiasta sentimentaalisuudesta ja ennalta-arvattavuudesta. Hänen kirjojaan ei liioin suositeltu kirjastojen kokoelmiin, ja niitä on pidetty vain kepeinä lahjakirjoina vailla kirjallista/ taiteellista arvoa.

  

Kirjojen lajityyppi onkin luokiteltavissa johonkin aforismi-, lahja- ja kuvakirjallisuuden välimaastoon. 

Onko sinulla ystävä- ja Minä pidän sinusta -kirjoissa havainnollistetaan ystävyyden merkitystä sanoin ja kuvin. 

On helppo uskoa, että kirjoista tuli Suomessa nopeasti suosittuja: niiden pieni koko ja aihepiirit viehättivät yhtälaisesti lasta kuin aikuistakin. Suomalaiseen jähmeään kuvitusperinteeseen verrattuna kuvitukset olivat eksoottisia ja modernin amerikkalaisia.  

Minä pidän: sinusta –

se on kivaa.

Se tuntuu yhtä hyvältä kuin

kun istuu äidin sylissä

oikein lähellä äitiä,

äidin kädet ympärillä,

eikä mikään pelota

ja on hyvä olla.

Ystävän kanssa viihdytään luonnon helmassa. Joan Walsh Anglundin kuvitusta kirjaan Onko sinulla ystävä, Taikajousi 1983.

Onko sinulla ystävä -kirjassa luontokin elollistuu ja aukeamilla todetaan, kuinka "Tuuli voi olla ystävä. / Se laulaa vienosti iltaisin, kun olet uninen ja yksinäinen – –"

Kirjojen valttina ovat miniatyyrimäiset, taidokkaat tussipiirrokset. Joka toinen kuvituskuva on mustavalkoinen ja joka toinen on väritetty herkin akvarellivärein. 

Ihmishahmoista tulevat mieleen 1980-luvun juliste- ja postikorttitaiteessa suositun Sarah Kayn isopäiset, usein sivuprofiilista kuvatut lapset.

Kolmesta tässä esillä olevasta kirjasta ylivoimaisesti ihanin nostalgian nostattaja ja viehätyksensä yhä säilyttänyt kuvakirja on Pojan kiva kaveri. Se kertoo cowboy-leikkeihin mieltyneen pikkupojan ja ison karhun ystävyydestä. Kuvituksessa karhu on piirretty ruskealla musteella. 

Halutessaan voi tulkita, että kyse on pojan mielikuvituskaverista. Aukeamilla kerrotaan pojan ja karhun yhteisistä leikeistä. 

Lopuksi päädytään tietysti nukkumaan puuhakkaan päivän jälkeen. 

Kirja jättää pitkäksi aikaa muikean-hyväntuulisen olon. 

Tässä jälleen esimerkki hyvin yksinkertaisin nyanssein toteutetusta vähän tekstiä sisältävästä kuvakirjasta, jossa annetaan kuvan puhua tekstin puolesta!

Kuvista huokuvat suuret yhteisymmärryksen ja luottamuksen tunteet. Joan Walsh Anglundin kuvitusta kuvakirjaan Pojan kiva kaveri, Tajo 1965.

Kaikki kolme kirjaa ovat alunperin ilmestyneet suomennoksina turkulaisen, vuosina 1962–1972 toimineen Tajo-pienkustantamaon kautta. 

Kustantamon perusti psykiatri, kirjailija-runoilija ja turkulainen kulttuurivaikuttaja Armo Lahja Hormia (1928–1988). Hän työskenteli Turun yliopiston hermo- ja mielitautien klinikan apulaisylilääkärinä ja Turun vankimielisairaalan ylilääkärinä  ja käytti yhtenä hoitomuotona myös taideterapiaa.  Lisäksi hän piti yksityispraktiikkaa. 

Kustantamon tuotanto oli melko sekalaista: mielenterveyttä käsittelevien, Hormian itse kirjoittamien tietokirjojen ohessa julkaistiin murrepakinoita, poliittista historiaa mutta myös muiden muassa beat-runouden  johtohahmon Allen Gingsbergin kokoelma Kuolema van Goghin korvalle  sekä  eteläamerikkalaisen runouden antologia. 

Myös Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ja Pirkko Jaakola  julkaisivat esikoisteoksensa Tajon kustantamana. Tajon kustannustoiminnan vankinta aluetta edustivat silti nimenomaan Joan Walsh Anglunin lastenkirjat, jotka Hormia myös suomensi itse Lahja Kömin nimimerkillä. 

Tajon toiminta ei ollut taloudellisesti kannattavaa ja kustantamoa rahoitettiin pitkälti Hormian muilla ansiotuloilla. Viime vaiheissa kustantamoa hoiti kirjallisena johtajana Hormian puoliso Aiju von Schöneman. Heidän avioliittonsa päätyttyä eroon vuonna 1972 myös kustantamon toiminta loppui.

Turun Sanomien viikkoliite Extrassa vuonna 2008 julkaistu Aiju von Schönemannin haastattelu antaa ymmärtää, että Hormia oli hyvin impulsiivinen ja läheisiään tarkasti talutusnuorassa pitävä despootti. 

Kenties Joan Walsh Anglundin idylliset kirjat olivat hänelle tarpeellista vastapainoa vaativan työn ja oman mielenailahtelujen hallintaan?