Aikuisuuden kynnyksellä

Kalle Veirto: Säbätalvi. 253 sivua. Karisto 2014. Kansikuva Petri Latvala.

Aiemmin nuoremmille pojille mm. Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka- ja Tannermäki-sarjaa kirjoittanut lahtelainen Kalle Veirto on tarttunut isoon haasteeseen.

Säbätalvi on aikuistuville nuorille pojille suunnattu realistinen romaani. Se kertoo 19-vuotiaasta Einarista, joka muuttaa pois kotoa pelaamaan salibandyä ammattilaiseksi Heinolaan.  

Einarin taakkana on vielä vireillä oleva oikeusjuttu. Hän on törttöillyt  tyttöystävänsä kanssa skootterilla ja ajoneuvon ohjaajasta on molempien vahvan humalatilan ja silminnäkijöiden puuttumisen takia epäselvyyttä. Tyttöystävä, nyttemmin entinen,  loukkaantui Einaria vakavammin. 

On kiinnostavaa, että nuortenromaanit siirtävät nykyisin myös urheilumaailman lieveilmiöt  hyvinkin nopeasti juonen aihelmiksi. Kirsti Kurosen 4 x 100 -romaanissa (Karisto 2013) sprintterityttöjen valmentajan seksuaalinen lähentely oli yhtenä sivujuonteena. Veirtolla sivuhenkilönä on Kailas, homoseksuaalisuudestaan avoimesti kertova salibandyn pelaaja.

 ”Kertoiko Kailas olevansa gay?” Mini kysyi. 

”Joo.” 

”Se tekee sen aina kaikille. Kailas haaveilee olevansa ensimmäinen rohkea julkihomo, joka pelaa suomalaisessa palloilun pääsarjassa”, Mini kertoi. ”Vai oliko teilläpäin jo sellaisia?” 

”Ei tietääkseni. Eikä meillä ole pääsarjaakaan.” 

Sitten se asia oli käsitelty ja lähdettiin, nyt vain toista reittiä kuin tultiin.

Nuoren itsenäistymistä ja kotoa pois muuttoa kuvataan usein vain päähenkilön itsensä näkökulmasta ja rajattoman vapauden huuman höystämänä. Einari on iäkkäiden vanhempiensa ainokainen ja jakamattoman huomion kohde, joten hän aistii kotoa lähtemisen olevan erityisen kova paikka myös vanhemmille.

Säbätalven erityinen ansio onkin vanhempien ja Einarin luontevan perheyhteyden kuvaamisessa. Kipeistäkin asioista puhutaan ja vanhemmat oppivat vähitellen antamaan myös pojalleen enemmän kasvurauhaa.

Liikuttava  lajissaan on Einarin kuvaus äitinsä antamista seurusteluun liittyvistä vinkeistä:

Ainahan saattoi kysyä, mitä sinulle kuuluu, ja sanoa että kerro itsestäsi. Näin oli äiti opettanut silloin, kun aavisteli minun ensimmäistä kertaa kiinnostuneen tytöistä. Hän antoi sukupuolensa käyttöohjeet. Poika joka osaa puhua on kiinnostava, äiti painotti. Ei siis vain poika, jolla on tuohta kortilla ja ärein mopoauto.
 

Einari muuttaa Heinolassa alivuokralaiseksi pieneen pihamökkiin ja tutustuu pian Miniin, reippaaseen ja aidonoloiseen tyttöön. Nuoret tutustuvat vähitellen ja luontevasti. Pian Einarille selviää, että Mini odottaa lasta entiselle poikaystävälleen. 

Erikoinen tilanne ei kuitenkaan ole Einarille ongelma: elämä soljuu nopeasti uudella paikkakunnalla omiin uomiinsa.

Ovelasti Säbätalvi puhuu myös lukemisesta varteen otettavana urheilevan nuoren harrastuksena. Vanhemmat ovat luotsanneet Einaria pienestä pitäen kirjallisuuden pariin: äiti antaa luettavaksi Veikko Huovisen Hamsterin ja John Irvingin Oman elämänsä sankarin. 

Melkein ensi töikseen Einari tutustuu myös Heinolan kirjastoon ja havaitsee sen kelvolliseksi: ”Sopivasti perinteinen, sopivasti auki tulevaisuuteen.”

Salibandyn pelaajien huulenheitto on usein rankkaa ja roisia. Pyörätuoli ja kehitysvammaisuus ei pidättele myöskään Minin matkassa usein pelejä seuraavaa Kristoakaan puhumasta rääväsuisesti.

Hieman kyseenalaistan kirjasta toiseen jatkuvaa Veirton viehtymystä vanhanaikaisiin etunimiin. 

Ajoittain Veirton kerronta on hiukan aikavaa, aikuismaista. Einari tuntuu välillä tarkastelevan elämäänsä vähän matkan takaa ja jälkiviisaastikin. 

Säbätalvelle on kaikesta päätellen odotettavissa vielä jatko-osa.