Stefan Casta
& Mimmi Tollerup: Mustikkajengi ja vampyyri ullakolla. Suomentanut Terhi
Leskinen. 27 sivua. Kustannus-Mäkelä 2013.
Ruotsalaisen
kuvakirjallisuuden uutuuksien tarjonta lepää nykyisin lähes yksinomaan
Kustannus-Mäkelän tarjonnan varassa!
Ennen myös isot kustantamot julkaisivat
naapurimaan kuvakirjoja suomennoksina, muiden muassa Tammi vast´ ikään
Alma-palkitun Barbro Lindgrenin teksteihin perustuvia kuvakirjoja.
Stefan Castan
ja Mimmi Tollerupin Mustikkajengistä saadaan suomennoksena nyt jo neljäs osa.
Sarja
on hyvä lisä kuvakirjavalikoimaan ja sitä voisi luonnehtia myös kuvakirjaikäisten
omaksi dekkarisarjaksi. Sarjan tempo ja kuvitustyyli vetoavat uskoakseni myös eka-tokaluokkalaisiin
poikiin, joiden mielestä monet kuvakirjat voivat olla liian ”lapsellisia”.
Maalla asuva
lapsinelikko ja jaloissa pyörivä Nuusku-koira viettävät paljon aikaa luonnossa ja seikkailut ovat heidän ikäänsä
nähden uskottavia.
Jännittävä
kirjan nimi lupaa paljon ja virittää odotuksia eikä niitä viritetä turhaan! Vampyyrin sijaan ullakolta löytyy tosin jotakin aivan muuta.
Ajankohtaisia aiheita
sivutaan jännityksen nostatuksen ohella empaattisella ja luontevalla tavalla.
Loppukesän
myöhäinen iltaidylli rikkoontuu
lasten kuulemaan ja selkäpiitä karmivaan terävään kirkaisuun. Lapset ovat aivan varmoja,
että vampyyri on herännyt!
Lasten
vanhemmat eivät oikein ota tosissaan lasten vampyyrihöpinöitä ja he vaikuttavat
muutoinkin ihmeen väsyneiltä ja poissaolevilta. Jostain syystä Millan isä
ehdottomasti kieltää heitä menemästä ullakolle.
Seuraavana aamuna me nukuimme pitkään. Oli sunnuntai. Äiti luki sängyssä sanomalehteä. Siinä kerrottiin, että lähistöllä asuva pakolaisperhe karkotettaisiin maasta. Perhe oli asunut täällä monta vuotta, ja heille oli juuri syntynyt lapsi.
– Kertakaikkisen törkeää, isä puuskahti.
Vampyyrin
ääntely jatkuu seuraavanakin päivänä
ja auringonvalossa lapset uskaltautuvat sittenkin, kielloista huolimatta,
jäljittämään ääntä ullakolle.
Silloin huomasin ullakon pimeimmässä nurkassa vampyyrin! Pelästyin niin pahasti, että päästin melkein irti tikapuista. Mutta sitten tajusin, että vampyyri oli yhtä peloissaan.
– Hys, vampyyri kuiskasi. – Minä olen Jusuf. Tässä on Mariam ja meitän pikku vauva.
– Mutta mitä te teette ullakolla? ihmettelin.
– Meitä aiotaan karkotaa maasta, Jusuf sanoi. – Mutta ihmiset ovat auttaneet ja pitäneet meitä piilossa. Tänä aamuna selviää, saammeko jäätä tänne.
Loppuratkaisu on tietenkin Jusufin perheen kannalta onnellinen.
Kuvakirja todentaa hyvin ruotsalaisen lastenkirjallisuuden rohkeutta tuoda yhteiskunnallisesti
ajankohtaisia tai jopa poliittisesti päivänpolttavia aiheita
kuvakirjallisuuteen. Terhi Leskisen suomennoksessa tapahtumat on tosin sijoitettu
Suomeen!
Ruotsalaisen tasa-arvon nimissä toinen poliiseista on tietenkin nainen! Mimmi
Tollerupin kuvitusta Stefan Castan tekstiin kuvakirjassa Mustikkajengi ja vampyyri
ullakolla, Kustannus-Mäkelä 2013. |
Lastenkirjahylly on mukana Sininen keskitie -blogin haasteessa, joka on suunnattu äitiys-, perhe- ja kirjablogisteille. Haasteessa toivotaan blogistien kirjoittavan kuluvalla viikolla lastenkirjoista jostain itselleen mieluisasta näkökulmasta ja näin halutaan nostaa lastenkirjojen lukemista ja arvostusta.
Rouva Huuta pyydettiin yhdeksi haastekampanjan kummiksi. Lastenkirjallisuuden ja koko perheen lukuharrastuksen merkitykseen liittyvä puolustuspuheeni löytyy Sinisen keskitien sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti