Tuula Kallioniemi:
Karoliina ja oikukas uni. Kuvittanut Marika Maijala. 88 sivua. Otava 2014.
Tässä taas hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjallisuus kommentoi uutisotsikoita ja tekee samalla myös vaivihkaista asennekasvatusta ilman pedagogista sormenheristelyä.
Lasten
ja nuorten riittävästi unensaannista kirjoitetaan säännöllisesti monella
taholla. Erityisen huolestuneita ollaan tietokoneen vaikutuksesta syvään ja
riittävään yöuneen.
Karismaattinen ekaluokkalainen Karoliina potee sarjan kahdeksannessa osassa univaikeuksia.
Onko
kyse pelkästä kiivaasta kasvuvaiheesta, tytön poikkeuksellisen herkästä
luonteesta vai täysikuusta, se jätetään kokonaan lukijan itsensä pääteltäväksi.
Kiitettävän monipuolisesti
Tuula Kallioniemi tätäkin aihetta jälleen haravoi.
 |
Tavallisesti niin sirkeäsilmäisestä Karoliinasta on veto pois huonosti nukutun yön jäljiltä. Marika Maijalan Karoliina on sympaattinen, mutta särmikäs ekaluokkalainen, jonka pitkät raajat näkyvät eri tavoin kaikissa kuvissa! Marija Maijalan kuvitusta Tuula Kallioniemen lastenromaaniin Karoliina ja oikukas uni, Otava 2014. |
Karollina-sarjan valttina ovat särmikkäät mutta varsin rakastettavat lapsihahmot. Karoliinan ystäväpiiriin kuuluu ihania tyttöja ja poikia, jotka Marika Maijala on ilmeikkäästi visualisoinut. Karoliinan luonnetta kuvaavat ehkä parhaiten impulsiivisuus ja hetkessä eläminen, joista koituu luonnollisesti monenlaista hupia ja haastavia tilanteita.
Enkä
voi kuin ihastella sitä juonikuutta, millä kirjailija propagoi isien ja lasten
yhteisten kirjahetkien puolesta. Karoliinan iltarituaaleihin kuuluu nimittäin,
että isä lukee hänelle iltasadun!
Muutoinkin
tässä osassa nimenomaan isä on enemmän Karoliinan yöseikkailuissa mukana.
Kujemielistä
asennekasvatusta liittyy myös Paskerin ja Karoliinan vuoropuheluun:
– Lue tosi tylsää kirjaa, Paskeri neuvoo.
Hän kertoo nukahtavansa aina, kun vain lukee melkein mitä tahansa kirjaa oli sitten yö tai päivä. Paskerin mielestä kirjat ovat tosi unettavia. Kirjaimet hyppelevät sikin sokin eikä mistään saa tolkkua.
Karoliina on eri mieltä. Hänestä kirjat ovat hauskoja eikä niiden lukemista malttaisi lopettaa ollenkaan. Karoliina on lukenut jo tosi monta oikeaa kirjaa kannesta kanteen.
 |
Maijalan kuvituksissa hahmot näyttävät katkeavan taitossa mielivaltaiselta tuntuvalla tavalla, mutta tämäkin on osa kuvituksen "jujua". Marija Maijalan kuvitusta Tuula Kallioniemen lastenromaaniin Karoliina jaoikukas uni, Otava 2014. |
Koulun
kirjastosta (sic ! ) Paskeri noutaa mielestään paksun kirjan, jonka kansikuvassa
on vielä kaiken lisäksi tyttö. Kuvittaja on käyttänyt valtaansa ja laittanut lapset lukemaan Karoliina-kirjaa!
Kun
Karoliina lukee kirjaa Paskerille ääneen, poika pääseekin jutun juonesta kiinni.
Käykin niin, että Karoliina nukahtaa kesken ääneen luvun ja Paskeri päättää jatkaa
kirjan lukemista myöhemmin ääneen.
Lukijalle myös selviää syy siihen, miksi
kirjojen lukeminen ei pojalta luonnistu: Paskerilla lienee luetun tekstin
hahmottamiseen liittyviä ongelmia. On hyvä, että lasten- ja nuortenkirjallisuuskin
tuo ilman erityistä alleviivausta erilaisia oppijoita esiin!
Karoliina lukee myöhemmin itsekseen kirjaa koulukiusatusta Iikasta. Kirja kiinnostaa Karoliinaa siitä huolimatta, että sen kansikuvassa on poika! Tähän Karoliinan lukemaan Ole Lund Kirkegaardin maan mainioon Kumi-Tarzaniin lupaan palata myöhemmin uudelleen.
2 kommenttia:
Suuret kiitokset, rouva Huu!
Olen iloinen, että olet löytänyt tekstistä sen, mitä sinne olen halunnut sisällyttää.
Olen kauhukseni huomannut lukuisilla kouluvierailuilla, että kun kysyn oppilailta, kuinka monella on ollut univaikeuksia, poikkeuksetta KAIKKIEN kädet nousevat. Myös opettajien.
Koska asia on myös itselleni sangen polttava, halusin sen ottaa vähän kepeämpänä kirjan muodossa esiin. Ahistus ei univaikeuksia helpota, tietää kaiken kokenut=)).
Eräässä blogissa peräänkuulutettiin sitä, että isä ei mitenkään yritä ratkaista Karoliinan uniongelmaa.
Jäin miettimään. Toisaalta kyseinen blogisti on oikeassa, ehkä olisi pitänyt sellainenkin näkökulma tekstiin ympätä. Toisaalta, rajallisen sivumäärän ja kirjan kepeähkön hengen puitteissa en ehkä uudestaankaan kirjoittaisi mitään prosessia, jossa panostetaan aikuismaisesti tai terapeuttisesti uniongelmaan. Olen myös halunnut vihjata, että monilla ongelmilla on taipumus ratketa itsestään. Toivoin saavani rivien väliin asioita, jotka helpottaisivat ajattelemaan niin ja myös herättämään keskustelua asiasta.
Minulle Karoliinan isä on eräänlainen idoli ja haavekuva. Ei turhan vouhottaja eikä stressaaja vaan tavallinen rakastava isä, joka on läsnä.
Ja Iikka Ollilan luin aikoinaan varmaan kymmeniä kertoja. Ihana kirja. Kun niitä helppolukuisia peräänkuulutat, rouva Huu, niin Kumitarzan ansaitseekin kyllä tulla hyllyssä huomatuksi.
Lämmöllä
T von L
Kirjoitin jo johonkin toiseen blogiesittelyyn, että erinomainen aihe tässä kirjassa. Uni tuntuu olevan aliarvostettu asia, vaikka onkin perustarpeitamme. Myös meidän aikuisten kesken tuntuu vähällä unella pärjäävä olevan jollakin tapaa ideaalisempi? Siinäpä sotten hyvä malli lapsillemme. Nukkumaan mennään usein liian myöhään jne. Tällaisen uniteeman kun saisi teinikirjoihin...
Lähetä kommentti