Onnistumisen iloa lukuintoilun kautta

Täysi ja sisältörikas päivä tänään Helsingissä: Astoria-salissa summattiin yhteen kolmivuotisen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Lukuinto-hankkeen tuloksia.




Moneen otteeseen tuli päivän aikana ilmi, että lukuintoa ei herätetä 

taikatempuilla ja poppaskonsteilla,  vaan konkretialla, ideoiden yhteen keräämisellä ja laajapohjaisen verkostoitumisen kautta.

Lukuinto-hankkeessa oli mukana 30 pilottihanketta eri puolilta Suomea. Hankkeissa jaettiin ja kehiteltiin eteenpäin koulun ja kirjaston erilaisia yhteistyömuotoja. 



Lukuinto-hankkeen kautta pilottitoimijat tavoittivat arviolta noin 9000 koululaista ja heidän perheensä ympäri Suomen akselilla Inari-Porvoo.  

Lukuinto käynnisti myös monia tutkimushankkeita, joista osa vielä odottaa valmistumistaan. Monilukutaidon merkitys ja esimerkiksi ymmärrys erilaisia oppimisympäristöjä kohtaan syventyi hankkeen aikana. Myös erilaista teknologiaa opittiin käyttämään kouluissa ja kirjastoissa aiempaa monipuolisemmin.

Viisastenkiveä ei lasten ja nuorten lukuinnon nostamiseen ole olemassa, mutta muutos lähtee muun muassa näistä ydinasioista:

* Lukeminen on tehtävä aiempaa näkyvämmäksi kotona, koulussa, kirjastossa. 

* Lukemisen arvostusta on nostettava.

* Vertaisvuorovaikutusta pitäisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän ja aikuisten merkitystä samastumiskohteina ei tule väheksyä. 

* Koulun on luotava lukemista tukeva oppimisympäristö ja tiedostettava vapaavalintaisuuden ja monipuolisen kirjallisuuden lukemisen vaikutukset oppilaiden asenteisiin. Näiltä osin ei ole sattumaa, että Lukuinto-hanke osuu yksiin opetussuunnitelmien uudistuksen kanssa.  

Hankkeen tulokset voi kiteyttää ainakin näihin neljään osa-alueeseen:


1. Pilottihankkeiden kautta lukemista on tehty  näkyväksi monin eri keinoin. Kaikki pilottihankkeiden ideat ja oivallukset ovat nyt kaikkien halukkaiden toimijoiden ulottuvilla: niitä on lupa soveltaa ja kehittää!

2. lukemista on pyrittävä tekemään paremmin näkyväksi ja arvostetuksi, esimerkiksi vertaisvuorovaikutuksen ja lukevan aikuisen mallin kautta


3. Lukemista tukevaa oppimisympäristöä on tuettava kouluissa eri tavoin 


4. Vapaavalintaisuutta ja monipuolista kirjallisuuden lukemisen vaikutusta on lisättävä kouluissa


Pilottihankkeissa havaittiin myös käytännön tasolla, että lasten ja nuorten ryhmätyötaidot ovat parantuneet, kuten myös luku- ja kirjoitustaito. 

Koulun ja kirjaston yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeää ja yhteisten arvojen ja keskinäisen luottamuksen kanssa on tähän luonnollisesti helpompi ryhtyä. Pilottipaikkakunnilla myös lasten ja nuorten kirjalainausinnokkuus nousi yli valtakunnallisen keskiarvon! 

Perheen ja kodin asenne on ensiarvoisen tärkeä mutta lukuintohankkeessa lukemismyönteiseen talkoorinkiin kuuluvat myös sivistys-, kulttuuri- ja nuoriso- ja sosiaalitoimi sekä ns. kolmas sektori.

Lasten omaa ääntä ja lukuinnon konkreettisia, moniäänisiä ilmentymiä jäin itse vähän kaipaamaan tiiviistä seminaaripäivästä. 

Toki lasten palautetta ja sitä innostumista löytyi pieniä siivuina päivän mittaan, kuten Muijalan koulun opettajan Katri Piiparisen Lukuinto-rapista, jossa todetaan  nasevasti: 




’’kun sä lukemisessasi oot jo ihan ässä 

 niin tajuut miten upeeta on kirjaelämässä"

Lasten ja nuorten mielestä Lukuinnossa parasta oli nimenomaan vapaa toiminta. 
Erään palautteen antajan mukaan "kaikki muut oli hyvää paitsi kirjat liian lyhyitä!" 

Useampikin alustajista ja yhteenvetäjistä haastoi paljon vartijoina olevia äidinkielenopettajia lukuintotalkoolaisiin: kirjallisuutta voi opettaa myös kuvien, pelien, draama, tanssin ja kirjoittamisen kautta, muistutti kirjailija, lukuinto-lähettiläs Aleksi Delikouras. 


Lukuinto-lähettiläs Agneta Möller-Salmela korosti myös omassa puheenvuorossaan, kuinka tärkeää olisi saada myös miesopettajat näyttämään esimerkkiä innostavasta lukemisesta. Hän on tehnyt pitkään Hangossa elämyksellistä kirjallisuuskasvatusta. 

Möller-Salmela pyrkii aina antamaan "jotakin korville, silmälle, sydämelle, koko kropalle". Hän on huomannut paljon ruotsinkielisellä rannikkoseudulla kiertäessään, että lukemiskasvatuksen suhteen koulut ovat hyvin erilaisia. Kaikilla lapsilla pitäisi kuitenkin olla yhtälaiset oikeudet ja mahdollisuudet päästä nauttimaan kirjoista!

Professori Kirsti Lonka havainnollisti omassa osuudessaan "Lukuintoa digikansalaisille’' nopeaa kehitystä, jonka tahdissa nykyiset lapsi- ja nuorisosukupolvet oppivat käyttämään tietotekniikkaa. 

Jo hyvinkin pienet lapset (3-5-vuotiaat) voivat suunnitella, luoda ja tuottaa tietoa erilaisten mobiililaitteiiden avulla siten, että lukeminen ja kuunteleminen yhdistyvät. Tämä edellyttää uudenlaista asennetta myös aikuisilta. 

Kolmas Lukuinto-lähettiläs, kirjailija Siri Kolu, piti tärkeänä, että me aikuiset pystyisimme pitämään reitit lapsen ja kirjan välillä mahdollisimman lyhyinä. 

Valtakunnallisen lukulähettilään virka tulisi Kolun mukaan perustaa monien muiden tapaan myös Suomeen:  asialleen omistautunut lastenkirjallisuuden ja lukemisen puolesta työtä tekevä valtakunnallinen lukulähettiläs raivaisi lastenkulttuurille ja -kirjallisuudelle enemmän tilaa ja arvostusta.  

Sitä tahtotilaa mahtuisi kiistämättä kyllä Suomeen paljon nykyistä enemmän.  

Kiitos kaikille hankkeen vetäjälle Eeva Kurttila-Materolle sekä kaikille Lukuinto-aktiiveille antoisasta seminaaripäivästä ja koko hankkeesta! Työ yhteisen hyvän edistämiseksi jatkuu.