Reetta Niemelä: Miljan
kevät, kuvittanut Leena Lumme, 37 sivua, Otava 2004, up. 2015.
Reetta Niemelä: Miljan
kesä, kuvittanut Leena Lumme, 36 sivua, Otava 2002, up. 2015.
Otavaa voi onnitella nappivalinnasta uusintapainosten valinnan suhteen.
Reetta
Niemelän Milja-sarja perustettiin jo yli 10 vuotta sitten. Sille löytyy pohjoismaisia esikuvia, suomennoksinakin tunnetut Christina Björckin & Lena Andersonin Linnea kylvää ja kasvattaa ja Lena Andersonin
Myrsky-Mari –kirjat.
Ensimmäisten
Milja-kirjojen aikaan Suomeenkin rantautui villivihannesten keruu ja ns.
hortoilu. Mutta todellisesta buumista voidaan varmasti puhua vasta nyt.
Niemelä
on siis ollut tämän aiheen kanssa todella varhain liikkeellä, ja uskonkin, että
Milja-kirjojen lepppoinen elämäntapa, luonnon ehdoilla eläminen ja luonnon
antimien hyödyntäminen osuu vielä aiempaa paremmin maaliinsa näiden uusintapainosten myötä!
Milja
on alle kouluikäinen tyttö, joka viettää paljon aikaa maalla Ukon, isoisänsä, kesämökillä yhdessä puuhastellen. Kevään merkkejä havainnoidaan ympäröivästä luonnosta. Milja on
luonteeltaan utelias tarkkailija, joka viihtyy välillä myös itsekseen.
Milja-kirjoja
siivittää nostalginen tunnelmointi: lapsi on aikuisen näkökulmasta ihannelapsi, joka ei
pitkästy luonnon ihmeiden äärellä.
Viime aikoina on paljon puhuttu siitä, että suomalaislapset ovat jo vieraantuneet ns. villistä luonnosta. Jopa epätasainen metsämaasto voi olla tottumattomalle lapselle temppurataan verrattavan tasapainosuoritus!
Ukko ja Milja seisoivat veräjän takana yleisönä, kun Iita päästi lehmät kesälaitumille. Arvokkaat lihavat muorit pulleine utareineen poukkivat hullunkurisia keväthyppyjä sydämensä kyllyydestä. Äkkiä Iitankin oli pakko hypätä keväthyppynsä. Hän pinkaisi komean kolmiloikan lehmänläjien yli.
Ukko ja Milja olivat menossa vanhaan tammimetsään. Metsänpohja näytti sinivalkoiselta vuokkojen mereltä. Sellaista kukkapaljoutta Milja ei koskaan ollut nähnyt. Milja löysi vuokkojen seasta omituisia pieniä vihreitä pallukoita, kuin nyrkkejä hennon varren päässä. Ne olivat avautuvia sananjalan versoja.
Niemelä
on viime aikoina lanseerannut kirjastoissa yleistyneiden lukukoirien rinnalle
myös lukulehmät Onnelin ja Annelin, jotka asustavat Kaiturin tilalla Maskussa.
Reetta Niemelä
on opiskellut Turun yliopistossa ekologiaa ja kansantiedettä, ja nämä intressit
näkyvät myös Milja-kirjoissa fakta-aineksen luontevana lomittamisena Miljan
arkiseen puuhasteluun.
Miljan
kesä -kirjassa istutetaan muun muassa kehäkukkia ja ruusupapuja ja pidetään aurinkolettukestit.
Perinteiseen lettutaikinaan lisätään kourallinen voikukan terälehtiä!
Faktaa ja fiktiota yhdistävää tarinaa ryydittävät vielä pienet luontotunnelmointiin virittyneet Niemelän runot.
Faktaa ja fiktiota yhdistävää tarinaa ryydittävät vielä pienet luontotunnelmointiin virittyneet Niemelän runot.
Naapurin
Iitan kanssa leikataan myös matonkuteita ja saunotaan antaumuksella itsetehdyn
vihdan kera. Milja ei säiky lukkeja saati käärmeitä, vaan suhtautuu
kaikkiin öttiäisiin yhtä suurella heltymyksellä. Milja-kirjat siis propagoivat myös hauskasti sukupuolisidonnaista ajattelua vastaan!
Leena
Lumpeen kuvituksissa on sekä tunnetta että piiruntarkkaa pitäytymistä
luonnontieteellisiin faktoihin. Kasvit, eläimet ja pikkiriikkisimmät
hyönteisetkin on kuvattu tunnistettavan tarkasti. Olen aina ihaillut Lumpeen
kykyä taltioida ihmishahmoihinsa niin paljon tunnetta ja karismaa.
1 kommentti:
Näitä Miljan kevättä ja kesää en ole vielä ehtinyt lukea, mutta talvella tutustuin Miljan talveen ja Miljan syksyyn. Pidin niistä kovasti, sillä tarinankerronta oli mukavan rauhallista, kirjat täynnä informaatiota ja pieniä puuhasteluvinkkejä lukijoille. Myös kuvitus on kaunista!
Lähetä kommentti