Erilaisuus on rikkaus ja voimavara

Alexis Deacon & Viviana Schwarz: I am Henry Finch, 40 sivua, Walker Books 2014.

Marion Deuchars: Tehdään sormenjälkitaidetta, suomentanut Nina Tarvainen, 127 sivua,  Nemo 2013.

Kirjaston hyllyjä on toisinaan hauska selailla ihan impulsiivisesti. 

Joskus löytää kirjoja, jotka suorastaan huutavat tulla yhdessä esitellyiksi. Niin myös tällä kertaa.

Brittiläinen kuvakirja I am Henry Finch on jälleen mainio todiste kuvakirjojen ikärajattomuudesta.

Sormenjälkipeippojen (engl. finch = peippo) yhteisössä ei olla mitään järjen jättiläisiä. Ne pitävät parvessa niin suurta mekkalaa, että eivät kuule edes omia ajatuksiaan.  Mutta yksi linnuista on hieman toista maata lajitoveriensa kanssa. Henry saa pieneen päähänsä kyseenalaistaa hurjan hirviön oikeuden pelotella lintuparvea. Se nousee hirviön diktatuuria vastaan… kehnoin seurauksin.

Peipposten arkea on joutua alistumaan hirviön mielivaltaan, päivä toisensa jälkeen. Mutta Henry-peippo ei lamaannu edes hirviön vatsassa, vaan ryhtyy siellä uuteen toimintaan: ajattelemaan! Peipposet on kaikki piirretty sormenjälkipainantana. Viviane Schwarzin kuvitusta Alexis Deaconin tekstiin kuvakirjassa I am Henry Finch (Walker Books 2014).

Mutta Henry ei lannistu sittenkään. Se päättää yrittää manipuloida hirviön ajatuksia, ja onnistuukin siinä ja pääsee pois hirviön vatsasta.

Kirjan ”sanoman” voi tulkita monellakin tapaa. Kyse voi olla luovuudesta, uskaliaisuudesta elää oman johtotähtensä ja intuitionsa varassa –  individualistina ja siten myös ilman suurten joukkojen tukea ja turvaa.

Tässä kuvassa havainollistetaan Henryn onnistunutta hirviön mielen manipulointia, jonka tuloksena hirviö avaa valtavan kitansa ammolleen ja Henry pelastuu. Viviane Schwarzin kuvitusta Alexis Deaconin tekstiin kuvakirjassa I am Henry Finch (Walker Books 2014).

Kirjan motoksi sopii hyvin ainutkertaisuuden ylistys: onhan meidän jokaisen sormenjälki erilainen ja siksi niin arvokas!  

Alexis Deacon, Lontoossa asuva kuvittaja-kirjailija,  ja Saksassa syntynyt, mutta nyttemmin niin ikään Lontoossa asuva kuvittaja Viviane Schwarz  ovat  kumpikin tunnustettuja tekijöitä. 

Playing the book -nimisestä blogista löytyy hauska kuvaus siitä, kuinka Schwarzin sormenjälkikollaasikuvitus innosti lapsia luomaan omaa taidetta.

Pari vuotta sitten ilmestyi Nemon kautta suomeksi veikeä taidepuuhakirja Marion Deucharsin Tehdään sormenjälkitaidetta, jonka jälkeen on vaikea pitää näppejään erossa musteesta tai maaleista. 

Kirjassa on toinen toistaan hauskempia ja kekseliäämpiä variaatioita hyödyntää uniikin sormenjäljen mahdollisuuksia tehdä luovaa persoonallista taidetta. Osa tehtävistä vetoaa lapsiin ja osa aikuisiin, eli konsepti on onnistunut ja motivoi lapsia ja aikuisia yhdessä ja erikseen luomaan omannäköistään taidetta. Mikäs sen lystimpää. 

Kirjassa on oivaltavia muotoharjoituksia, joista sukeutuu erilaisia hahmoja. Marian Deucharsin kuvitusta kirjaan Tehdään sormenjälkitaidetta (Nemo 2013). 

Tällä aukeamalla työstetään painoa ja tasapainoa tikku-ukon kanssa. Marian Deucharsin kuvitusta kirjaan Tehdään sormenjälkitaidetta (Nemo 2013),