Äitiyden auvoa ja vauvailoa

Niina Hakalahti: Vauvailoa, kuvittanut Julia Prusi, 59 sivua, Minerva 2014.

Niina Hakalahden ja Julia Prusin runokuvakirja Vauvailoa tihkuu varsinkin ensimmäistä kertaa äidiksi tuleville tuttuja ihmetyksen ja äärimmäisen hämmästyksen tuntoja:

Oi vauva, sinä toukka, katkarapu, kevätkääryle! 

Sinä elämänsekoittaja:      

      herne, joka kierähtää keskelle valkeaa pöytäliinaa      

      eikä kukaan näe enää mitään muuta kuin herneen.
 

Ensimmäisen lapsen syntymään liittyy aina tavatonta hartautta, joka välittyy sekä Hakalahden runoista että Prusin vesivärikuvituksista. 

Prusi ja Hakalahti ovat molemmat tamperelaisia, ja paikallisväriä löytyy myös runoista: "Olet kova kuin valurauta / vahva kuin Pyynikinharju / vankkumaton kuin perustuslaki "– –  

Kaukana kavala maailma: tuoreen äidin maailma on täynnä ihmetystä 
ja vauvantuoksua. Julia Prusin kuvitusta Niina Hakalahden runokirjaan 
Vauvailoa (Minerva 2014). 

Prusin hennon pastelliset, melko staattiset akvarellit välittävät samaa hempeyttä ja rikkumatonta idylliä, mitä löytyy vauvan ja perheen kasvua seuraavista, omilla muistiinpanoilla täytettävistä vauvakirjoistakin.  

Kirjan värimaailma on raikas ja Prusilla on kattava valikoima puhtaita 
ja hempeitä pastellivärejä. Julia Prusin kuvitusta runoon Jättiläislapsi
 Niina Hakalahden runokirjassa Vauvailoa (Minerva 2014). 

Silkoisissa lapsipotreteissa on amerikkalaistyylistä maireutta. Kyse lienee melko konservatiivisesta lahjakirjaformaatista, jolla halutaan vedota ns. suuren yleisön makuun ja mieltymyksiin. Runojen rosot ja kuvituksen ympäripyöreä herkkyys eivät aina osu yksiin.

Hakalahden runoissa piirtyvät myös äidin aika-ajoin häivähtelevät uupumuksen hetket. Ja kuten oikeassakin elämässä, myös runojen vauva kasvaa melkein silmänräpäyksessä jo itsenäiseksi taaperoksi ja itseään tikkukirjaimilla pontevasti ilmaisevaksi leikki-ikäiseksi.  

Tällaisille lahjakirjoille on eittämättä laajahkot markkinat. 

Kannattaa muistaa myös Tittamari Marttisen lapsiperheen arkea riemukkaasti kuvaava Äidin karkkipäivä (kuv. Virpi TalvitieWSOY 2003, up. 2006), Johanna Venhon Puolukkavarvas (kuv. Anne Peltola, WSOY 2006) ja Jukka Itkosen Keinuhevosen kengittäjä (kuv. Matti Pikkujämsä, Kirjapaja 2013).