Kolmen suurimman, eli Otavan, Tammen ja WSOY:n
syksyn uutuusluetteloista on poimittu rouva Huun tärppejä kaikkien lasten- ja
nuortenkirjaentusiastien iloksi.
Samalla luodataan vähän trendejä ja
kustannusmaailman liikahduksia.
Rouva Huu ei ole vielä(kään) päässyt
sinuiksi kirja.fi-palvelusta
löytyvien Tammen, WSOY:n, Liken, Johny Knigan, Siltalan ja Paasilinnan
sähköisten uutuusluetteloiden kanssa. Saattaa olla, että ongelma kilpistyy
osittain myös työhuoneen hataraan nettiyhteyteen tai jonkinasteiseen
hahmotushäiriööni, mene ja tiedä.
Mutta en taida siltikään olla tämän ongelmani
kanssa ihan yksin?
Kuinka moni kiinnostava uutuuskirja jää
ansiottaan katveeseen kustantajien lyhytnäköisen markkinointiin kohdistuvan
säästön takia?
Ymmärrän toki joiltain osin kustantajien
motiivit.
Uutuusluetteloista on tullut nykyisin monivärisiä
ja liimasidottuja yli satasivuisia paksuja luetteloita, joiden paino- ja
postituskustannuksilla ajatellaan varmaan säästettävän rutkasti rahaa.
Ja kukaties kustantamoilla on myös salainen
agenda: totuttaa kirjallisuuden harrastajia sähköiseen kirjaan jo hyvissä ajoin
ennen e-kirjan läpimurtoa?
Impulsiivisille kustannuspäätöksille jää enemmän
sijaa ja vastavuoroisesti tekijöiden aikataulun tai muiden syiden pettäessä
voidaan suurempaa meteliä pitämättä vetää kirja pois
ennakkomarkkinoinnista.
Mutta uusien kirjojen konkreettisuus häviää
samalla bittiavaruuteen. Toisaalta sähköinen luettelo antaa mahdollisuuden
esitellä monipuolisemmin teosten kuvitusta, ja kuvakirjojen kohdalla tämän voi
tietysti laskea eduksi. Suomen Kustannusyhdistys lopetti vuonna 2009 myös
Vuoden kirjat -luettelon ilmestymisen. Aiemmin tukeuduin sen otokseen, kun
halusin muistuttaa mieleeni jotain takavuosien suurten kustantajien tietyn
vuoden linjauksia. Nyt joudun säästämään KAIKKI kustantajien printatut
luettelot arkistokappaleina, jos haluan zuumata tarjontaa jälkikäteen.
Kustantajien uusintapainokset (eli ns. backlist) esimerkiksi rakastetuista lastenkirjaklassikoista jäävät niin ikään kirja.fi -palvelun ulkopuolelle. Jos en olisi huomannut Facebookista kustantajan iloista hihkaisua Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjan uudesta painoksesta Tove Janssonin kuvituksin, en vieläkään olisi tietoinen tämän kultuurityön teosta!
Kirjailijoiden ja kuvittajien taholta olen
kuullut myös nurinaa siitä, että tekijöiden vanhempi tuotanto vaietaan nykyisin
kustantamoiden sähköisissä luetteloissa / kustantamoiden kotisivuilla
kuoliaaksi. Ja jos tekijä pitää luovan tauon, hänen näkyvyytensä ja aiempi tuotantonsa kustantajan sivuilla katoaa savuna ilmaan.
Mutta nyt nurinat nurkkaan ja tulevan syksyn
uutuuksien pariin.
J. K. Rowlingin Harry Potterin uusia ja vanhoja
lukijoita hemmotellaan uudella Jim Kayn nelivärikuvituksella
varustetulla Harry Potter ja viisasten kivi -romaanilla.
Mielenkiintoista nähdä, kuinka fanit suhtautuvat tähän visuaalistamiseen.
Kiinnostavaa on myös se, tukeutuuko
omiin visioihinsa vai elokuvien rekvisiittaan.
Kummassakin kirjassa on selvää vaikutevelkaa goottijännitykseen, jota
on jo kotvan aikaa löytynyt käännöksinä sekä nuorten että aikuisten puolelta.
Lastenromaanin jujuna on,
että möröt korvaavat vähin erin perheen äidit kokonaan. Romaanille on tulossa myös jatko-osa.
Parin päivän takaisessa Tammen ja WSOY:n
syysinfossa paljastettiin, että Mörkövahti on
herättänyt jo ennen teoksen ilmestymistään kiinnostusta Saksassa. Kustannusjohtaja
Saara Tiuraniemi käytti rinnastuksena kahta klassikkoa: Mörkövahdissa Maija Poppanen kohtaa Maurice Sendakin luomat Hassut hurjat hirviöt!
Debyyttinsä lastenkirjailijana tekee Tammen
kautta aiemmin ainoastaan kuvittajana tunnettu Anssi Keränen kirjallaan Lossi-Lassi
ja merten salaisuudet, joka näyttää aloittavan uuden meren ekosysteemiin
keskittyvän sarjan Keräsen lapsuudesta asti fanittaman
tutkimusmatkailija-sukeltajan Jack Cousteaun hengessä.
Inka Nousiainen aloitti kirjailijan uransa 17-vuotiaana nuorille
suunnatulla esikoisteoksellaan Kivienkeli (Otava 1993), jonka
jälkeen ilmestyi vielä Kiinalaiset kengät (Otava 1996).
Sittemmin Nousiainen on kirjoittanut etupäässä aikuisille.
Nyt Nousiainen on tehnyt kuvakirjatekstin Yökirjaan,
jonka kuvittaa viime keväänä kuvitusdebyyttinsä tehnyt Satu Kettunen. Luvassa
taitaa olla monitasoinen ja filosofinenkin kuvakirja pojasta, joka on
allerginen päivänvalolle mutta löytää paikkansa yöstä.
Yksi WSOY:n syksyn satsauksista
ainakin ennakkohehkutuksen perusteella on yhteispohjoismainen hanke,
norjalaisen Bjørn Sortlandin (s. 1968) ja Timo Parvelan yhdessä kirjoittama ja Pasi Pitkäsen runsaasti kuvittama
avaruusseikkailu Kepler62, joka sekin ammentaa kansainvälisistä
nuortenkirjatrendeistä kilpailuteemoillaan. Kirjassa on kauttaaltaan
nelivärinen, runsas kuvitus, jolla halutaan vedota erityisesti poikiin.
Sortland kirjoittaa Parvelan tavoin lapsille, nuorille ja aikuisille. Suomeksi on ilmestynyt yksi hänen nuortenromaaninsa Silmätyksin (WSOY 2007), jonka lukukokemus kajastelee vielä vahvana mielessäni.
Silmiinpistävää lasten- ja nuortenkirjallisuuden
nykytrendeissä on, että sarjan uusia osia syydetään markkinoille kiivasta
tahtia. Kepleristä on tulossa kuusiosainen sarja, joka karttuu jo tänä vuonna heinäkuun
puolivälissä lanseerattavan ensimmäisen osan jälkeen heti kahden kuukauden
päästä kakkososalla!
Lapset ja nuoret eivät lukijoina ole enää
lojaaleja vain tietyille kirjailijoille, joten heidät pitää sitouttaa uusiin
sarjoihin erittäin tiiviillä julkaisutahdilla.
Myös Parvelan 20-vuotisjuhlavuottaan
viettävästä Ella-sarjasta julkaistaan tänä vuonna kaksi osaa, jo ilmestynyt Ella ja kaverit lapsenvahteina ja Ella ja kaverit liemessä.
Jo viime
vuonna kustantamo uudisti sarjaa, ja palautti kuvituksen kirjoihin. Markus Majaluoma aloitti sarjan
kuvittajana 1995, mutta luopui sittemmin työstä, ja hänen jälkeensä Mervi Lindman loi vain Ella-kirjojen
kansi-ilmeen. Nyt Lindmanin kuvitusta löytyy myös sisäsivuilta.
WSOY:n tarjonnasta kiinnostavat ennakkoon Siiri Enorannan nuortenromaani Surunhauras,
lasinterävä ja Elena Madyn rajoja ja rajallisuutta työstävän sarjan avausteos Vaihdokas, jonka kerrotaan yhdistävän trilleriä ja rakkauskertomusta.
Enoranta on ällistyttävän
tuottelias siihen nähden, että hän suosii sarjojen sijasta itsenäisiä
romaaneja, joissa on aina omanlaisensa vangitseva miljöö ja päähenkilöt!
Enorannan syksyn uutuudessa on luvassa poikkeuksellisen monipuolista
näkökulmatekniikkaa!
Otava on pitkään tehnyt jo pitkään lastenkulttuurityötä
erilaisten satukokoelmien julkaisijana. Suomen lasten iltasadut -antologiassa
on Pia Sakin kuvitus ja Kaiken maailman eläinsadut (kuv. Matti
Pikkujämsä) ilmestyy uusintapainoksena.
Otavan syksyssä on varmoja myyntivaltteja Mauri
Kunnakselta (= Kesä Koiramäessä, vaunu- ja
kartonkikirjoja, puuhakirjoja ja soivia laulukirjoja, Joulupukki ja
noitarumpu -kirjan uusintalaitos hyöystettynä samannimisellä
dvd-elokuvalla) sekä Eric Hilliltä ja Richard
Scarryltä.
Jouluaiheisten kirjojen osalta tämänvuotinen
Lastenkirjahyllyn joulukirjakalenterikin näyttää jo taatulta: kustantajien
ennakkotietojen perusteella uutuuksiakin ilmestyy reilusti yli 10 kappaletta,
joukossa myös Otavan toisen myyntitykkikaksikon, Aino Havukaisen
& Sami Toivosen, Tatun
ja Patun ihmeellinen joulu.
Myös Maikki Harjanteelta ilmestyy kerralla peräti kaksi uutta
kuvakirjaa: Santtu ja sininen hiippalakki ja Mikä
Minttua naurattaa.
Lasten tietokirjallisuuden puolelta syksyn tapaus
on Linda Liukkaan Helly Ruby, joka
perehdyttää koodauksen saloihin.
Ilmiönä kiinnostava on ns. julkkiskirjailijoiden lisääntyminen lastenkirjallisuuden tontilla. Näyttelijät Pamela Tola & Manuela Bosco debytoivat Otavan kautta Anna Salmisalon kuvittamalla, vast´ikään ilmestyneellä lastenromaanilla Pöytä joka tahtoi kodin.
Mediasäteilyyn satsataan
myös bloggaajan ja mediapersoonan Ronja Salmen kirjassa Ystäväni
hevonen (Otava), jonka syntyyn ovat vaikuttaneet myös Salmen blogin lukijat
ja seuraajat Instagramissa.
Tammelta ilmestyy Ivana Helsinki -vaatemerkin
takaa tunnettujen sisarusten, Paola & Pirjo Suhosen, kuvakirjasarjan
avaus Erikoiskoira Affe: Talviseikkailu Lapissa, jonka
kuvituksessakin vilahtavat Suhosen suunnittelevat printtikuviot.
Lastenkirjallisuus tuntuu kosiskelevan entistä julkeammin nimenomaan aikuista
kirjan ostajaa. Affe on Paola Suhosen jo edesmennyt koira, jonka
edesottamuksista vakuutetaan riittävän tarinaa useampaankin kuvakirjaan.
Veera Salmi aloittaa
Kansallisteatterin näyttämöllekin jo kivunneen Puluboin rinnalla
uuden sarjan, Mauri ja vähä-älypuhelin, jonka hän on itse myös
kuvittanut.
Siri Kolun lastenromaani Tervemenoa
Taika Taksinen jatkanee Me Rosvoloiden hurttia
anarkiaa uuden tyttöpäähenkilön, 10-vuotiaan Roosa Hurmeen, tähdittämänä.
Realistisista nuortenromaaneista suuria
odotuksia kohdistuu Tuija Lehtisen aiheeltaan mainioon ja
ihmeen vähän nuortenromaaneissa käsiteltyyn Välivuoteen sekä
Otavan nuortenromaanikilpailun voittajan Nadja Sumasen Ramboon.
Terhi
Rannela kirjoitti blogissaan jo alkuvuodesta, että aikoo lopettaa uransa nuortenkirjailijana. Koskaan ei
kannata sanoa ei koskaan, mutta toteutuessaan menetys on iso, vasitenkin, kun
uusia potentiaalisia realistisen, vetävästi kirjoitetun nuortenromaanin
taitajia ei ole kustantajilla varastossa – tiettävästi – isoksi jonoksi asti.
Tässä muutamia tärppejä kolmen ison kustantamon syksyn valikoimasta. Tarjonta on monipuolista, sitä ei käy kiistäminen, mutta entistä enemmän tehdään myös laskelmointia ostavan yleisön eli aikuisten intressien tai mielenkiinnon ehdoilla.
Vaan yhtä tärkeää lajityyppiä jään yhä kaipaamaan: helppolukuiset, lukutaidon alkuun suunnatut isotekstiset, typografialtaan väljästi ladotut lastenromaanit näyttävät loistavan poissaolollaan. Lapsi ei tee kuvakirjoista isoa loikkaa paksuihin lastenromaaneihin. Jätetäänkö suomalaiset lapset tyyten käännöstarjonnan varaan, ja mitä siitä sitten seuraa?
8 kommenttia:
Mi-mi-milloin tulee uusi Liisa-painos Janssonin kuvituksin? Here, take my money!
Liina, kirja on jo ilmestynyt. Varmimmin saatavila Korkeavuorenkadulta Tammen ja WSOY:n kirjakaupasta.
Rambo on hieno kirja, siitä tulee yksi kirjasyksyn helmistä. Ramboon tutustumisen jälkeen lukija ei ole enää entisellään. Harvinaisen ja poikkeuksellisen taitavasti rakennettu henkilöhahmo, kadehdin, kaikella rakkaudella.
Mitä tulee bloggaukseeni: se heijasteli loppusyksyn työuupumusta ja täysin ehdotonta luonteenlaatuani. :) Nyt opettelen kirjoittamaan historiallista romaania, mikä vaatii oman aikansa. Mutta tosiaan, koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan"... Ehkä miedonnan ilmaisua: jatkossa kirjoitan sitä, mikä tuntuu kaikkein luontevimmalta, lajityypistä viis.
Aurinkoista kesää!
Kiitos Terhille, joka on siis saanut tutustua Ramboon jo Otavan kirjoituskilpailun raatilaisena. Rouva Huu nyökyttelee kommentin viimeiselle lauseelle. Suomessa taidetaan edelleen aivan liikaa tuijotella näitä lajityyppien rajoja.
Kiitos asiantuntevista arvioista! Näistä on suuri apu lasten- ja nuorten kirjastonhoitajan työssäni ja luen aina kirjoituksiasi suurella mielenkiinnolla.
Kiitos anonyymille kirjastonhoitajalle palautteesta, jota on aina yhtä mieluista saada!
Silmätyksin-kirjan kustantaja on WSOY, ei Karisto, jos tarkkoja ollaan :) Muuten hieno kattaus tulevaan syksyyn.
Kiitos anonyymille korjauksesta, nyt se on oikein tekstissä., Silmätyksin ilmestyi tietysti WSOY:ltä. Tekevälle sattuu.
Lähetä kommentti