Julkaisutahti tiuhentuu ja uudetkin tekijät ovat jo entuudestaan tuttuja: Syksyn tulevan lasten- ja nuortenkirjasadon zuumailua, osa 2

Kolmen suurimman, eli Otavan, Tammen ja WSOY:n syksyn uutuusluetteloista on poimittu rouva Huun tärppejä kaikkien lasten- ja nuortenkirjaentusiastien iloksi. 

Samalla luodataan vähän trendejä ja kustannusmaailman liikahduksia. 

Rouva Huu ei ole vielä(kään) päässyt sinuiksi kirja.fi-palvelusta löytyvien Tammen, WSOY:n, Liken, Johny Knigan, Siltalan ja Paasilinnan sähköisten uutuusluetteloiden kanssa. Saattaa olla, että ongelma kilpistyy osittain myös työhuoneen hataraan nettiyhteyteen tai jonkinasteiseen hahmotushäiriööni, mene ja tiedä.

Mutta en taida siltikään olla tämän ongelmani kanssa ihan yksin?

Kuinka moni kiinnostava uutuuskirja jää ansiottaan katveeseen kustantajien lyhytnäköisen markkinointiin kohdistuvan säästön takia? 

Ymmärrän toki joiltain osin kustantajien motiivit. 

Uutuusluetteloista on tullut nykyisin monivärisiä ja liimasidottuja yli satasivuisia paksuja luetteloita, joiden paino- ja postituskustannuksilla ajatellaan varmaan säästettävän rutkasti rahaa. 

Ja kukaties kustantamoilla on myös salainen agenda: totuttaa kirjallisuuden harrastajia sähköiseen kirjaan jo hyvissä ajoin ennen e-kirjan läpimurtoa?

Impulsiivisille kustannuspäätöksille jää enemmän sijaa ja vastavuoroisesti tekijöiden aikataulun tai muiden syiden pettäessä voidaan suurempaa meteliä pitämättä vetää kirja pois ennakkomarkkinoinnista. 

Mutta uusien kirjojen konkreettisuus häviää samalla bittiavaruuteen. Toisaalta sähköinen luettelo antaa mahdollisuuden esitellä monipuolisemmin teosten kuvitusta, ja kuvakirjojen kohdalla tämän voi tietysti laskea eduksi. Suomen Kustannusyhdistys lopetti vuonna 2009 myös Vuoden kirjat -luettelon ilmestymisen. Aiemmin tukeuduin sen otokseen, kun halusin muistuttaa mieleeni jotain takavuosien suurten kustantajien tietyn vuoden linjauksia. Nyt joudun säästämään KAIKKI kustantajien printatut luettelot arkistokappaleina, jos haluan zuumata tarjontaa jälkikäteen. 

Kustantajien uusintapainokset (eli ns. backlist) esimerkiksi rakastetuista lastenkirjaklassikoista jäävät niin ikään kirja.fi -palvelun ulkopuolelle. Jos en olisi huomannut Facebookista kustantajan iloista hihkaisua Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjan uudesta painoksesta Tove Janssonin kuvituksin, en vieläkään olisi tietoinen tämän kultuurityön teosta! 

Kirjailijoiden ja kuvittajien taholta olen kuullut myös nurinaa siitä, että tekijöiden vanhempi tuotanto vaietaan nykyisin kustantamoiden sähköisissä luetteloissa / kustantamoiden kotisivuilla kuoliaaksi. Ja jos tekijä pitää luovan tauon, hänen näkyvyytensä ja aiempi tuotantonsa kustantajan sivuilla katoaa savuna ilmaan.  

Mutta nyt nurinat nurkkaan ja tulevan syksyn uutuuksien pariin.


J. K. Rowlingin Harry Potterin uusia ja vanhoja lukijoita hemmotellaan uudella Jim Kayn nelivärikuvituksella varustetulla Harry Potter ja viisasten kivi -romaanilla. Mielenkiintoista nähdä, kuinka fanit suhtautuvat tähän visuaalistamiseen. Kiinnostavaa on myös se, tukeutuuko   omiin visioihinsa  vai elokuvien rekvisiittaan.   

Tuutikki Tolosen lastenromaani Mörkövahti (kuv. Pasi Pitkänen) osuu sekin varmasti maaliinsa, kuten myös Gummerukselta Tammelle siirtyneen Katja Krekelän Hurjalinna (kuv. Riikka Jäntti). 

Kummassakin kirjassa on selvää vaikutevelkaa goottijännitykseen, jota on jo kotvan aikaa löytynyt käännöksinä sekä nuorten että aikuisten puolelta.  Lastenromaanin  jujuna on, että möröt korvaavat vähin erin perheen äidit kokonaan. Romaanille on tulossa myös jatko-osa. 

Parin päivän takaisessa Tammen ja WSOY:n syysinfossa paljastettiin, että Mörkövahti on herättänyt jo ennen teoksen ilmestymistään kiinnostusta Saksassa. Kustannusjohtaja Saara Tiuraniemi käytti rinnastuksena kahta klassikkoa: Mörkövahdissa Maija Poppanen kohtaa Maurice Sendakin luomat Hassut hurjat hirviöt!

Debyyttinsä lastenkirjailijana tekee Tammen kautta aiemmin ainoastaan kuvittajana tunnettu Anssi Keränen kirjallaan Lossi-Lassi ja merten salaisuudet, joka näyttää aloittavan uuden meren ekosysteemiin keskittyvän sarjan Keräsen lapsuudesta asti fanittaman tutkimusmatkailija-sukeltajan Jack Cousteaun hengessä. 

Inka Nousiainen aloitti kirjailijan uransa 17-vuotiaana nuorille suunnatulla esikoisteoksellaan Kivienkeli (Otava 1993), jonka jälkeen ilmestyi vielä Kiinalaiset kengät (Otava 1996). Sittemmin Nousiainen on kirjoittanut etupäässä aikuisille.

Nyt Nousiainen on tehnyt kuvakirjatekstin Yökirjaan, jonka kuvittaa viime keväänä kuvitusdebyyttinsä tehnyt Satu Kettunen. Luvassa taitaa olla monitasoinen ja filosofinenkin kuvakirja pojasta, joka on allerginen päivänvalolle mutta löytää paikkansa yöstä.

Yksi WSOY:n syksyn satsauksista ainakin ennakkohehkutuksen perusteella on yhteispohjoismainen hanke, norjalaisen Bjørn Sortlandin (s. 1968) ja Timo Parvelan yhdessä kirjoittama ja Pasi Pitkäsen runsaasti kuvittama avaruusseikkailu Kepler62, joka sekin ammentaa kansainvälisistä nuortenkirjatrendeistä kilpailuteemoillaan. Kirjassa on kauttaaltaan nelivärinen, runsas kuvitus, jolla halutaan vedota erityisesti poikiin.

Sortland kirjoittaa Parvelan tavoin lapsille, nuorille ja aikuisille. Suomeksi on ilmestynyt yksi hänen nuortenromaaninsa Silmätyksin (WSOY 2007), jonka lukukokemus kajastelee vielä vahvana mielessäni. 

Silmiinpistävää lasten- ja nuortenkirjallisuuden nykytrendeissä on, että sarjan uusia osia syydetään markkinoille kiivasta tahtia. Kepleristä on tulossa kuusiosainen sarja, joka karttuu jo tänä vuonna heinäkuun puolivälissä lanseerattavan ensimmäisen osan jälkeen heti kahden kuukauden päästä kakkososalla!

Lapset ja nuoret eivät lukijoina ole enää lojaaleja vain tietyille kirjailijoille, joten heidät pitää sitouttaa uusiin sarjoihin erittäin tiiviillä julkaisutahdilla. 

Myös Parvelan 20-vuotisjuhlavuottaan viettävästä Ella-sarjasta julkaistaan tänä vuonna kaksi osaa, jo ilmestynyt Ella ja kaverit lapsenvahteina ja Ella ja kaverit liemessä. 

Jo viime vuonna kustantamo uudisti sarjaa, ja palautti kuvituksen kirjoihin. Markus Majaluoma aloitti sarjan kuvittajana 1995, mutta luopui sittemmin työstä, ja hänen jälkeensä Mervi Lindman loi vain Ella-kirjojen kansi-ilmeen. Nyt Lindmanin kuvitusta löytyy myös sisäsivuilta.




WSOY:n tarjonnasta kiinnostavat ennakkoon Siiri  Enorannan nuortenromaani Surunhauras, lasinterävä ja Elena Madyn rajoja ja rajallisuutta työstävän sarjan avausteos Vaihdokas, jonka kerrotaan yhdistävän trilleriä ja rakkauskertomusta. 

Enoranta on ällistyttävän tuottelias siihen nähden, että hän suosii sarjojen sijasta itsenäisiä romaaneja, joissa on aina omanlaisensa vangitseva miljöö ja päähenkilöt! Enorannan syksyn uutuudessa on luvassa poikkeuksellisen monipuolista näkökulmatekniikkaa!

Otava on pitkään tehnyt jo pitkään lastenkulttuurityötä erilaisten satukokoelmien julkaisijana.  Suomen lasten iltasadut -antologiassa on Pia Sakin kuvitus ja Kaiken maailman eläinsadut (kuv. Matti Pikkujämsä) ilmestyy uusintapainoksena. 

Otavan syksyssä on varmoja myyntivaltteja Mauri Kunnakselta (= Kesä Koiramäessä, vaunu- ja kartonkikirjoja, puuhakirjoja ja soivia laulukirjoja, Joulupukki ja noitarumpu -kirjan uusintalaitos hyöystettynä samannimisellä dvd-elokuvalla) sekä Eric Hilliltä ja Richard Scarryltä. 

Jouluaiheisten kirjojen osalta tämänvuotinen Lastenkirjahyllyn joulukirjakalenterikin näyttää jo taatulta: kustantajien ennakkotietojen perusteella uutuuksiakin ilmestyy reilusti yli 10 kappaletta, joukossa myös Otavan toisen myyntitykkikaksikon, Aino Havukaisen & Sami Toivosen,  Tatun ja Patun ihmeellinen joulu.   

Myös Maikki Harjanteelta ilmestyy kerralla peräti kaksi uutta kuvakirjaa: Santtu ja sininen hiippalakki ja Mikä Minttua naurattaa. 

Lasten tietokirjallisuuden puolelta syksyn tapaus on Linda Liukkaan Helly Ruby, joka perehdyttää koodauksen saloihin. 

Ilmiönä kiinnostava on ns. julkkiskirjailijoiden lisääntyminen lastenkirjallisuuden tontilla. Näyttelijät Pamela Tola & Manuela Bosco debytoivat Otavan kautta Anna Salmisalon kuvittamalla, vast´ikään ilmestyneellä lastenromaanilla Pöytä joka tahtoi kodin. 

Mediasäteilyyn satsataan myös bloggaajan ja mediapersoonan Ronja Salmen kirjassa Ystäväni hevonen (Otava), jonka syntyyn ovat vaikuttaneet myös Salmen blogin lukijat ja seuraajat Instagramissa.  

Tammelta ilmestyy Ivana Helsinki -vaatemerkin takaa tunnettujen sisarusten, Paola & Pirjo Suhosen,  kuvakirjasarjan avaus Erikoiskoira Affe:  Talviseikkailu Lapissa, jonka kuvituksessakin vilahtavat Suhosen suunnittelevat printtikuviot. 

Lastenkirjallisuus tuntuu kosiskelevan entistä julkeammin nimenomaan aikuista kirjan ostajaa. Affe on Paola Suhosen jo edesmennyt koira, jonka edesottamuksista vakuutetaan riittävän tarinaa useampaankin kuvakirjaan.

Veera Salmi aloittaa Kansallisteatterin näyttämöllekin jo kivunneen Puluboin rinnalla uuden sarjan, Mauri ja vähä-älypuhelin, jonka hän on itse myös kuvittanut. 




Siri Kolun lastenromaani Tervemenoa Taika Taksinen jatkanee Me Rosvoloiden hurttia anarkiaa uuden tyttöpäähenkilön, 10-vuotiaan Roosa Hurmeen, tähdittämänä. 


Realistisista nuortenromaaneista suuria odotuksia kohdistuu Tuija Lehtisen aiheeltaan mainioon ja ihmeen vähän nuortenromaaneissa käsiteltyyn Välivuoteen sekä Otavan nuortenromaanikilpailun voittajan Nadja Sumasen Ramboon. 




Terhi Rannela kirjoitti blogissaan jo alkuvuodesta, että aikoo lopettaa uransa nuortenkirjailijana. Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta toteutuessaan menetys on iso, vasitenkin, kun uusia potentiaalisia realistisen, vetävästi kirjoitetun nuortenromaanin taitajia ei ole kustantajilla varastossa – tiettävästi – isoksi jonoksi asti.

Tässä muutamia tärppejä kolmen ison kustantamon syksyn valikoimasta. Tarjonta on monipuolista, sitä ei käy kiistäminen, mutta entistä enemmän tehdään myös laskelmointia ostavan yleisön eli aikuisten intressien tai mielenkiinnon ehdoilla. 

Vaan yhtä tärkeää lajityyppiä jään yhä kaipaamaan: helppolukuiset, lukutaidon alkuun suunnatut isotekstiset, typografialtaan väljästi ladotut lastenromaanit näyttävät loistavan poissaolollaan. Lapsi ei tee kuvakirjoista isoa loikkaa paksuihin lastenromaaneihin. Jätetäänkö suomalaiset lapset tyyten käännöstarjonnan varaan, ja mitä siitä sitten seuraa?