Tämänvuotinen
Finlandia Junior -varjolista ei vaatinut rouva Huulta niin paljon vääntöä ja
kompromissseja kuin joinakin aiempina vuosina.
Nämä
kuusi kirjaa ovat mielestäni tämänvuotisesta lasten- ja
nuortenkirjatarjonnasta erityisen kiitoksen ja noteeramisen arvoisia.
Näiden kuuden lisäksi on toki ilmestynyt kosolti muitakin erinomaisia lasten- ja nuortenkirjoja
lukutaidon ja -harrastuksen eri vaiheisiin.
Valintakriteereissä
on painotettu sanataiteellista täysipainoisuutta sekä kuvitetun teoksen ja
kuvakirjan kohdalla myös kuvan ja sanan balanssia, aiheen ja käsittelyn
kiinnostavuutta ensisijaisesti lapsen ja nuoren ja toissijaisesti myös
aikuisen vinkkelistä.
Kuusikossa
on pyritty myös huomioimaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri ikäryhmät ja
lajityypit.
Suomalainen
lastenkirjakuvitustaide on tienhaarassa. Digitaalinen kuvittaminen valtaa alaa,
ja tästä seuraa pahimmillaan myös kuvituksen persoonallisten sävyjen
katoaminen. Toivon mukaan television lastenohjelmien ja animaatioelokuvien
värikylläinen mutta yksiulotteinen digikuvitustyyli ei kuitenkaan valtaa
kuvakirjamarkkinoita, vaan omaperäiselle ja särmikkäälle suomalaiselle
lastenkirjakuvitustaiteella on arvostettu sijansa edelleen.
Tomi
Kontion ja Elina Warstan Koira nimeltään kissa on hyvä esimerkki kuvan ja sanan
rakkausliitosta, jossa kirjailija ja kuvittaja kunnioittavat toisiaan ja
antavat toistensa ilmaisurekisterille tilaa.
Kahden
syrjään sysityn ja yksinäisen ystävyydestä sukeutuu moniarvoisuuden kiihkoton
mutta painokas puolustuspuhe.
Kuvakirjan
arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.
Minna
Lindeberg on useammassa lastenkirjassaan käsitellyt taitavasti tunteita
ja niihin liittyvää jännitettä.
Boheemin Kekkosen perheen erilainen tapa
toimia ja ilmaista itseään aiheuttaa sovinnaisella pikkupaikkakunnalla hämmennystä ja
närkästystä.
Linda
Bondestamin kollaasia hyödyntävä kuvitustuuli on aina yhtä tunnistettava, mutta
tässä taas uudella tavalla absurdi. Huikaisevan hienot luontonäkymät ovat
perustellusti pääosassa ja ilmentävät tarinassa vuorottelevaa uhkaa ja idylliä.
Kuvakirjan
arvio julkaistaan Kuvittaja-lehden numerossa 4/2015.
Suomalainen
lasten tietokirja on hyvässä nosteessa. Entistä enemmän julkaistaan
tietokirjoja, joita ei hätäisellä silmäyksellä edes tunnista tietokirjoiksi.
Olisikin kiinnostavaa tietää, kuinka paljon lasten tietokirjan kirjoittamis- ja
kuvittamistyöhön käytetyt tuntimäärät eroavat ns. tavanomaisen fiktion
kirjoittamisesta!
Suomessa ei aiemmin ole juurikaan julkaistu lapsille soveltuvia elämäkertoja suurmiehistä
ja –naisista. Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi on tänä vuonna saatu peräti kaksi Sibelius-muotokuvaa, joista Katri Kirkkopellon Soiva metsä (Lasten Keskus)
sopii päiväkoti-ikäisille ja Tapani Baggen & Salla Savolaisen
Hämeenlinnan Janne kouluikäisille.
Bagge ja Savolainen suhtautuvat kohteeseensa
pieteetillä, mutta silti sopivan lunkisti.
Tietokuvakirjan arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.
Tuutikki
Tolonen: Mörkövahti, kuv. Pasi Pitkänen, Tammi 2015.
Lastenkirjoissa
pelot ja niiden työstäminen ovat aina olleet keskiössä.
Tämän vuoden
kotimaisissa lastenromaaneissa on mörköjä, zombeja, haamuja ja kummituksia jo pieneksi ruuhkaksi asti.
Tuutikki
Tolosen Mörkövahti on raikas ja mukaansa tempaava tarina kaikkivoipaisista ja
neuvokkaista lapsista, joille vaatekaapista löytyvä mörkö on pikemminkin haaste
kuin lamaannuttavan kauhun aihe.
Mörkövahti
uusintaa klassisten lastenkirjojen mörkökuvastoa ja asettuu hienoon jatkumoon kansansatujen hurjimusten, Tove Janssonin Muumi-kirjojen Mörön ja Maurice Sendakin hurjien hassujen
hirviöiden kanssa. Pasi Pitkäsen kuvitukset ovat päässeet ansaitusti
näyttävään osaan.
Realistinen
nuortenkirjallisuus näkyy nyttemmin runsaampana pienten kustantamoiden
tarjonnassa.
Otavan
nuortenromaanikilpailun voittanut Nadja Sumasen Rambo puhuu hienosti mutta ilman
sormenheristystä moniarvoisuuden ja sukupolvien välisen ymmärryksen puolesta.
Keskeiset henkilöt rakentuvat romaanin kuluessa elämänmakuisiksi ja
uskottaviksi.
Arvio
odottaa vielä julkaisuaan Helsingin Sanomissa.
Siiri
Enorannalla on maaginen kyky luoda kirjoihinsa erilaisia miljöitä ja henkilögallerioita. Surukauriin saarten perinnetietoisten ja taikauskoisten asukkaiden
sekä Sidrineian niemimaan naisten luotsaaman lasinpuhaltajakansan
yhteentörmäys on vääjäämätön ja kohtalokas.
Enorannan
näkökulmilla vuorotteleva kerronta pitää lukijan pihdeissään. Lukija tuntee sielunsa poikkeuksellisella tavalla ravituksi kirjan lukemisen
jälkeen, hienoisesta melankolisesta vireestä huolimatta.
Enorannan
fantasiaromaanin arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.
Kuuden
kirjan kansista peräti neljä on tummanpuhuvaa, mutta näiden kaikkien teosten
tunnemaailma ja arvomaailma kurkottavat kuitenkin valoon ja tulevaisuuteen.
Suomen
Kirjasäätiön jakaman Finlandia Junior -palkinnon ehdokkaat julkistetaan
keskiviikkona klo 10.
Esivalintaraadissa
ovat olleet Tampereen kaupungin kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindberg puheenjohtajana ja muina jäseninä nukketeatteritaiteilija Alma Rajala ja Agent Pekka -kuvitusagentuurin toimitusjohtaja, graafikko Pablo Steffa.
Palkinnon saajan valitsee marraskuun lopussa Suomen Viron-instituutin johtaja
Anu Laitila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti