Laura
Suomelan kolmanteen osaan karttuneen Säpinä-sarjan
valttina on alakouluaan päättävien poikien tavallisen mutta silti kiinnostavan
arjen kuvaus.
Sopivasti särmikkäät päähenkilöt Juho ja Isto ovat peruspoikia,
jotka käyttäytyvät ikänsä mukaisesti ja innostuvat peittelemättömästi myös
herkistä jutuista, kuten löytökissan pennuista.
Leirikoulun
ja Kanarian loman jälkeen nyt vietetään perusarkea ja käydään koulua, vaikka se
maistuukin jo muutaman viikon jälkeen puhtaasti puulta.
Istoa ja Juhoa
epäillään perusteettomasti graffititöhryistä, ja omanarvontuntoiset pojat
päättävät puhdistaa maineensa ja selvittää rikoksen ”kun poliisi ei ehdi”.
Jännitystä
syntyy monista potentiaalisista epäillyistä, mutta juonen käänteisiin mahtuu
myös poikamaista kohellusta ja arkista koulunkäyntiä.
Juhon ekaluokkalainen
kummioppilas fanittaa häntä avoimesti, ja Juho yrittää keksiä keinon välttää
syntymäpäiväkekkereille menon.
Lopulta poika karaisee itsensä, ja suorittaa lastenkutsujen oheistoimintona hieman
kyseenalaista vakoilutoimintaa ja saa kotiinviemisiksi myös täitä.
 |
Havainnollinen esimerkki siitä, kuinka parhaimmillaan myös lastenromaanin kuvitusaukeamaan mahtuu dynaamista liikettä ja vauhtia. Markus Pyörälän kuvitusta Laura Suomelan lastenromaaniin Ruutiharjun säpinät (WSOY 2015). |
Laura
Suomelan Säpinä-sarja sopii vähän lukeville pojille, jotka kaipaavat lukemiltaan kirjoilta
lievästi loitonnettua, huumorilla ryyditettyä samastumispintaa omaan elämäänsä.
On mainiota, että meillä on näitä vasiten poikiin keskittyviä varhaisnuorten-
ja nuortenkirjailijoita – Suomelan
lisäksi muiden muassa Kalle Veirto ja Jyri Paretskoi. Suomela on myös hyvä
esimerkki siitä, kuinka kirjailijan sukupuoli ei välttämättä vaikuta
lopputuloksen uskottavuuteen lainkaan!
Myös Markus
Pyörälän nelivärikuvitus ansaitsee kiitoksen selkeytensä ja pienin
piirroin luotujen karismaattisten hahmojen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti