maanantai 23. marraskuuta 2015

Kaikki eivät pidä hämärän-hyssystä










Mila Teräs & Karoliina Pertamo: Hämärinkäinen, Karisto 2015. Kansikuvan suunnittelu Carlos da Cruz.




Lastenkirjallisuus rakastaa asioiden inhimillistämistä ja personoimista. Myös kansanperinteessä luonnon ilmiöitä ja asioita selitetään usein erilaisten haltioiden kautta.

Mila Teräs ja Karoliina Pertamo ovat tehneet suomalaista kansallisidentiteettiä puhuttelevan kuvakirjan talven hämärästä. 

Kenties joku lapsi saa myös tästä kirjasta helpotusta pimeän pelkoon, kun hämäryys selitetään pääosin sympaattisten olentojen aikaansaamaksi.

Hämärinkäinen on pieni olento, jolla oli sininen nuttu ja hiljaiset, harmaat huopikkaat. 
 Sen tehtävä oli kutoa kangaspuillaan hämärää. Kutoessaan se lauloi ihmisille ja metsän eläimille hämäränhyssylaulujaan. 
 Hämärä nukutti metsän puut. Se peitteli lempeästi talot ja katulyhdyt. Hämärä toivotti hyvää yötä myös auringolle.

Hämärinkäisen tehtävänä on peitellä maisema hämäränpeittoon ja laulaa
ihmisille hämäränhyssylauluja. Karollina Pertamon kuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Hämärinkäinen (Karisto 2015).

Yön hämärässä uurastetaan: yöntekijöiden ompelukoneet surraavat, kun ne ompelevat taivaalle tummaa samettia. Toisaalla Tähtiset takovat uusia tähtiä yötaivaan laskoksiin ja Kuunkierittäjät vierittivät kuuta taivaalle. 

Mila Teräksen teksti on jälleen tavattoman runollista ja sen vahvuus todentuu parhaiten ääneen luettuna.

Metsän hämärään ja työteliääiseen idylliin tulee kuitenkin särö. Kukkakauppias Keikanderin bisneksille hämärä ei ole hyväksi, sillä kukkaväki nukkuu hämärän tullen eikä neulo kukkiin terälehtiä. 

Kukkakauppiaalla on katalat aikeet, mutta sekään ei ole olemukseltaan järin
pelottava hahmo. 
Karollina Pertamon kuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Hämärinkäinen (Karisto 2015). 


Keikander  rikkoo Hämärinkäisen kangaspuut ja vangitsee sen ja  sulkee syvälle maan alle.

Ihmiset eivät kiireeltään ja jouluvalmisteluiltaan edes havaitse hämärän puuttumista, sillä räikeät jouluvalot palavat yötä päivää ja estävät pimeän tulon.


Tavallisen arkimaailman valoisuus ja kiire suorastaan hyökyy silmille ja toimii
näin hyvänä kontrastina hiljaiselle hämärälle. 
Karollina Pertamon kuvitusta
Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa 
Hämärinkäinen (Karisto 2015). 


Tarina on tempoltaan rauhallinen ja se kääntyy tietysti ennalta arvattavasti onnelliseen loppuun. Kädentaidot korostuvat sekä tekstissä että kuvituksessa, ja metafora sopiikin hyvin, sillä myös käsitöiden tekemisessä turha kiire ja hoppu eivät ole hyväksi.


Kuvakirja on yksi kuudesta Finlandia Junior -ehdokkaasta. 

Mila Teräs ja Karoliina Pertamo olivat myös viime vuonna Finlandia Junior –ehdokkaina hyvin samantyyppisellä kuvakirjalla Olga Orava ja metsän salaisuudet (Lasten Keskus 2014). Sattuman summana kaksi eri raatia poimi kuvakirjatarjonnasta perättäisinä vuosina samojen tekijöiden kuvakirjan. 

Ajattelen, että Finlandia junior -palkinnon ehdokasasettelun yksi ulkokirjallinen tavoite on esitellä myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja sen tekijöiden monipuolisuutta, ja tämä tavoite ei nyt samojen tekijöiden ehdollepanon kautta pääse toteutumaan. 

Karoliina Pertamo on kehittänyt 2000-luvulla tunnistettavan tyylin ja ilmaisun, jossa väreillä, muodoilla ja persoonallisilla eläinhahmoilla on iso rooli.

Kiinnostava typografinen yksityiskohta ovat jokaisella aukeamalla tai sivulla kirjaimista lähtevät ”langanpäät”. Tehoste on veikeä, mutta jokaisella aukeamalla käytettynä se syö ilmaisuvoimaansa.

Onkohan mattapintainen paperi vähän syönyt kuvituksen väriskaalaa ja latausta?



Hämärinkäinen olisi jouluteemansa takia sopinut mainiosti myös ensi viikolla jälkeen alkavassa Lastenkirjahyllyn perinteisessä joulukirjakalenterissa esiteltäväksi. 



Kaikki Kirjasäätiön jakamat Finlandia-palkinnot jaetaan torstaina Kansallisteatterissa yhteisessä palkintojen jakotilaisuudessa.

4 kommenttia:

Outi-Maria Takkinen kirjoitti...

Hei!

Pikaisena kommenttina: Minusta Finlandia juniorilla ja muilla Finlandia-palkinnoilla ei pitäisi tuomariston näkökulmasta olla ulkokirjallisia tavoitteita. Joka vuosi oma, itsenäinen kilpailunsa, riippumatta siitä, mitä ennen on ollut tai tulevaisuus tuo tullessaan.

Rouva Huu kirjoitti...


Outi-Maria, näinhän se tietysti on ja tavallaan juuri vaihtuvilla ja myös lastenkirjakentän ulkopuolelta tulevilla esivalintaraadin jäsenillä halutaan kenties välttää tällaista lastenkirjapolitiikan tekemistä.

Anonyymi kirjoitti...


Hei, rouva Huu!

Kaipaisin Suomeen vuosittaista kuvakirjapalkintoa ehdokasasetteluineen. Silloin useampi tekijä pääsisi esille. Kuvituspalkinto ei ole sama asia. Kuvakirja on oma taiteenlajinsa. Tykkään muuten kovasti Teräksen ja Pertamon kirjoista. Muutkin Fjr ehdokkaat ovat hyviä, samoin kuin monet muutkin lanu-kirjat jotka eivät päässeet nyt ehdokkaaksi.

tv. Mimmu

Rouva Huu kirjoitti...


Näinhän se, Mimmu, on, että kuvakirjantekijät jäävät liian usein kirjailijoiden jalkoihin. Kuvakirjan tekeminen on monen komprosissin summa, jossa teksti ja kuva asettuvat parhaimmillaan toisiaan täydentävään vuorpuheluun. Ennen vuosituhannen taitetta oli vielä Suomalainen kuvakirjapalkinto, jota muistini mukaan rahoitti Lasten parhaat kirjat -kirjakerho.

Nyt tarvittaisiin sitoutunutta sponsoria uudelle kuvan ja kuvituksen ja visuaalisuuden puolesta puhuvalle kuvakirjapalkinnolle.

Kuvittajat jakavat toki Kieku-, Kaiku- ja Kukko-palkintoja, jotka kohdennetaan uusille tulokkaille, konkareille ja oppikirjan kuvittajille, mutta tarvitaan myös tämän ns. sisäkentän ulkopuolisten tahojen jakamia palkintoja.

Ja visuaalisuus tulee taatusti lisääntymään lähitulevaisuudessa, ja siksikin visuaalisesti täysipainoinen lastenkirja ansaitsee oman tunnustuksen ja arvostuksen.