Teija Rekola (aik. Niemi)
on ennättänyt lasten- ja nuortenkirjailijan urallaan kokeilla
useampaakin lajityyppiä. Hän aloitti 1980-luvun puolivälissä humoristisilla Pulu Arnold -kirjoilla, jotka jo
ennakoivat seuraavalla vuosikymmenellä buumiksi laajentunutta hiljattain
lukemaan oppineiden lasten remellyskirja-aaltoa.
Kahden
Pulu-kirjan jälkeen Niemi julkaisi
kolme nuoruuden angstintäyteistä nuortenromaania Rocktähtirock,
Steissi ja Bileet. Niiden nuoret kapinalliset päähenkilöt ovat sitä mieltä,
että vanhuus alkaa jo 20-vuotiaana, ja siksi nuoruus on elettävä niin
vimmaisesti!
Uuden
vuosituhannen puolella Niemi palasi kirjoittamaan lapsille. Uusimmissa lastenromaaneissaan
Eetu ja ruma Rusina ja Eetu ja nokkelat neropatit merkittävässä roolissa on käänteissään
nopean ja kommelluksiin joutuvan päähenkilön lisäksi myös Mervi Lindmanin
runsas nelivärikuvitus.
Mallimaailmasta
ei ole hetkeen kirjoitettu kotimaista nuortenkirjaa, joten sen puolesta Rekolan
alueenvaltausta voi kiitellä. Lasse
Raustela kirjoitti miehisen version samasta aihepiiristä jo 40 vuotta
sitten nuortenromaanin Kameran silmässä
siniset unet (Tammi 1976).
Television
koti- ja ulkomaiset tosi-tv-formaattiin laskettavat mallikisailut kiinnostavat
nuoria tyttöjä ja altistavat heitä suhtautumaan ylikriittisesti omaan kehoon.
Hieman
hämmentävästi Rekolan Top models ei sijoitu nykyhetkeen, vaan aikaan
ennen matkapuhelimia, EU:ta ja netin ihmemaailmaa, arvatenkin 1990-luvun
lopulle.
Tämä ”menneen maailman” tuntu voi hiukan vieraannuttaa nuoria
lukijoita. Kustannustoimittajanakin työskennellyt Rekola perustelee ratkaisuaan
Radio Suomen haastattelussa halullaan luoda tarinaan enemmän jännitettä, ilman kännyköiden ja netin
mahdollistamaa ympärivuorokautista
yhteydenpitoa esimerkiksi vanhempiin.
Nykylukija ei voi kuin hämmästellä sitä suopeutta, jolla vanhemmat antavat alaikäisten tyttöjensä keskeyttää perusopinnot ja muuttaa
omin päin suurkaupunkiin.
Rekola
halusi kirjoittaa vastineen television ja naistenlehtien mallimaailmasta
luomille prinsessasaduille. Hän halusi kertoa mallien kulissien takaisesta
arjesta, mukaan lukien myös ne karut käänteet, joista ei hevillä julkisuuteen
kerrota.
Top model on ennen muuta tarina 16-vuotiaiden
Nooran ja Erikan ystävyydestä. Noora
on luonteeltaan syrjään vetäytyvä ja vaatimaton hissukka, ja hän yllättyykin
iloisesti, kun luokan suosituin tyttö, samassa koripallojoukkueessa pelaava
Erika, yllättäen noteeraa hänet:
Erika oli se tähti, joka minä olisin halunnut olla, eikä varjo ryhdy kiistelemään tähden kanssa. Jos olin toista mieltä, pidin ajatukset ominani. Minun tehtäväni oli peesata häntä, sillä kuten sanottu, bestiksilläkin on nokkimisjärjestys. Ja olihan Erika pelastanut minut pimeydestä johonkin sellaiseen, jota en voinut pari vuotta aiemmin edes kuvitella. Minä harmaa hiirulainen olin nyt toinen luokan suosituimmista tytöistä!
Erika
haaveilee mallin urasta ja ilmoittautuu naisten lehden kisaan, jossa
mallitoimisto etsii uusia nuoria kasvoja. Ennen pitkää Noorakin saa huomata
olevansa Erikan juonikkuuden takia mukana samassa mallimittelössä, ja niinhän
siinä käy, että molemmat tytöt saavat kutsun tulla Pariisiin muotikuvauksiin.
Rekola
on halunnut kirjoittaa helppolukuisen, viihdyttävän romaanin tytöille, jotka
eivät juurikaan tartu vapaa-ajallaan kirjoihin. Lyhyiden lukujen ja pintatasolla kulkevan juonen ohella kirjaan tarttumisen kynnystä on
madallettu myös pokkariformaatilla.
Luonnetyypittely
jää viihteellisen sisällön takia hyvin mustavalkoiseksi. Erika on melkoinen
tyhjäpää, joka ei osaa arvostaa Nooran ystävyyttä saati ota opiksi virheistään.
Noorassa puolestaan kristallisoituvat kaikki hyvät ominaisuudet – ennen muuta
tunnollisuus, hyveellisyys, sitkeys ja aikatalujen kunnioitus –, joita onneksi
myös Pariisin mallimaailmassa osataan arvostaa pinnallista elämänasennetta
enemmän.
Kauniissa naisissa on jotain taianomaista. Heitä katsotaan eri tavalla, heihin suhtaudutaan eri tavalla ja heitä kohdellaan eri tavalla. Elämä levittää heidän eteensä punaisen maton, jota pitkin kävellä menestykseen. He kulkevat aina kadun aurinkoista puolta, pääsevät jonon ohi ja saavat hyvää korkojen kera.
Kauniit naiset oppivat jo lapsena, että he ovat etuoikeutettuja. He voivat katsoa eteenpäin luottavaisin silmin, avata sylinsä ja odottaa että heille annetaan kaikki. Kukaan ei vie heiltä tikkaria, ei puhko ilmapalloa, eikä tule kampittamaan tai puukottamaan selkään. Kauniit naiset ovat nykypäivän aatelia, joka myös ottaa kaiken itsestään selvällä helppoudella. Me muut olemme palveluskuntaa, jonka tehtävänä on heidän palvelemisensa ja ihanan elämän mahdollistaminen.
Kauneus avaa kaikki ovet, ja joskus siinä ohessa sisään pääsee pujahtamaan myös joku minun kaltaiseni.
Romaanin
alussa ja lopussa puhuu jo aikuistunut ja perheellistynyt, rankkojen nuoruuden
kokemusten karaisema Noora, joka toivoo olevansa riittävän hyvä esikuva omille
tyttärilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti