Netta Walldén & Hanna
van der Steen (toim.): Mikä moka! 97 sivua, WSOY 2013. Kuvitus ja graafinen
suunnittelu Anni Nykänen.
Alakoulun
uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan tunnekasvatusta, ja nyt näyttää siltä,
että tämä on noteerattu jo hyvissä ajoin laveasti myös lasten- ja
nuortenkirjatarjonnassa.
Viime lauantaina Kirjan ja ruusun päivänä Kirjakauppaliitto halusi juhlistaa lukemista, muistuttaa
roolistaan kulttuuriperinteen välittäjinä sekä saattaa lapsia kirjojen pariin.
Ensimmäistä kertaa kirjaostosten kaupanpäällisenä jaettiin lasten- ja nuortenkirjaa, Ronja
Salmen ja Jami Nurmisen kirjaa Onks
noloo?
Totuuden nimessä kaupantekijäisenä sai myös Juha Itkosen pokkarin Anna minun rakastaa enemmän.
Kirjakauppaliittokaan ei oikein usko, että pelkän
lastenkirjan jakaminen kirvoittaisi teemapäivänä ihmisiä tekemään spontaaneja kirjahankintoja.
Onks noloo?
oli myös Kirjan ja ruusun päivän lukupiirin kirjana Facebookissa. Sosiaalisessa mediassa otettiin myös käyttöön
aihetunniste #onks noloo, jolla kampanjoitiin yleisellä tasolla lukemisen
puolesta.
Ronja
Salmen Onks noloo? -tarinasikermän kerronnallisena jippona on tietty
vuorovaikutteisuus tekstien ja lukijan intressien kesken. Kesken tarinoiden
lukijalle tarjotaan mahdollisuus hypätä tietyn, kiinnostavan juoniaihion osalta monta sivua
eteenpäin.
Käytäntöä voi pitää
arveluttavana, kun samaan aikaan ollaan kokonaisvaltaisesti huolestuneita
lasten ja nuorten keskittymiskyvyn herpaantumisesta pitkäjännitteisen lukemisen
suhteen, mutta menköön nyt tämän kerran, kunhan ei tule laajemmalti tavaksi.
Lukemisharrastuskampanjan
kannalta on tehty strategisesti viisas valinta ja otettu kirjan päähenkilöiksi
kuutosluokkalaisia, jotka nykyisin koetaan jo haastavaksi kohderyhmäksi
vapaa-ajalla tapahtuvan lukemisen suhteen. Keskushenkilöksi nousee Petja, jolle
tuntuu sattuvan ja tapahtuvan keskivertoa enemmän:
Petja taas… Hän on se tyyppi, joka jää mieleen erikoisen nimensä vuoksi. Joskus Petja on pohtinut, että tavallisena Pekkana häntä ei moni varmasti muistaisi. Omasta mielestään Petja on ihan tavallinen poika, eikä erityisen hyvä missään. Ehkä joskus vielä kitaransoitossa, jota hän harjoittelee kotona Youtuben avulla. Jos ketään muuta ei ole kotona, hän saattaa vähän laulaa. Mutta ei koskaan muiden kuullen, se olisi noloa. Petjan mielestä.
Vielä nolompaa on se, että salamavalo sokaisee luokkakuvassa. Silloin ei edes täydellinen ananastöyhtö auta.
|
Koulukeskeisen kuvauksensa lisäksi Onks noloo? muistuttaa kuvituksen ja graafisen yleisilmeensäkin puolesta Tuula Kallioniemen
ja Jii Roikosen Reuhurinne-kirjoja. Roima liioittelu, typografinen, sarjakuvistakin ammentava
kikkailu on tuttua myös Jeff Kinseyn Neropatin päiväkirjoista.
Onks
noloo? -kirjan lukemismukavuus olisi vielä noussut, jos kirjasin olisi ollut
suurempaa ja rivitys väljempää.
Jo
pari vuotta sitten ilmestyneeseen Mikä
moka! -kirjaan on koottu Lasten ja nuorten säätiön aloitteesta nuorilta ja
julkisuuden henkilöiltä (mm. Minna Haapkylä, Milla Paloniemi, kirjailijat Vera
Vala, Markku Karpio, Harri István Mäki, Ilkka Auer) noloimpia tunnustuksia.
Mokailijoiden ikää on vaikea lähteä julkisuudesta tunnettuja lukuun ottamatta
arvailemaan. Mokien viattomuus tai tietty menneen ajan patina (esimerkiksi
puhuttaessa lapsuudenkodista!) kuitenkin paljastavat, että nykynuoret eivät
juurikaan ole tässä mokakeruussa halunneet avautua.
Omalla
, noh… sanalla sanoen nololla,
tavalla hellyttävimmät viestit taitavat ainakin aikuislukijoiden mielestä
olla Alexander Stubbilta ja Matti Vanhaselta…
Lukuharrastuksen
joukkoistamiseen keksitään nyt eri tahoilla erilaisia käytännön menetelmiä.
Kirjakauppaliiton Onks noloo -some-kampanja ei ainakaan näytä herättäneen suuria
kansanjoukkoja liikkeelle.
Kiinnostavaa
on sekin, että sosiaalisen median eri lonkerot omassa kirjailijahabituksessaan
tehokkaasti haltuun ottanut Ronja Salmi on tänä vuonna myös lasten ja nuorten
Finlandia-palkinnon esiraadissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti