Koirapelko vaatii voimia… ja ymmärrystä

Ville Hytönen & Mira Mallius: Kuka pelkää naamarikoiraa? 31 sivua, Savukeidas 2016.

Tämän kuvakirjan aihe juontaa toisen tekijän, Ville Hytösen, omasta pitkään jatkuneesta koirapelosta. 

Ehkä juuri tämän omakohtaisen kokemuksen takia lapsen arkea hallitseva ongelma osataan selättää ilman aikuiseen, aikavaan ajatteluun yleensä kuuluvaa besserwisseröintiä: 

Maissi pelkää koiria. Hän pelkää kurittomia koiria, hirnuvia hurttia, myrtyneitä murreja. Hän pelkää haisevia haukkuja, tahrivia turreja ja haukkuvia halleja. Kaikenlaisia koiria Maissi pelkää ja inhoaa. Ne haisevat ja voivat päästä puremaan.

Kotoa ulos lähteminenkin on Maissille haasteellista, sillä aina on oltava
tarkkana, ettei naapurin tädin Bosse-täti pääse käytävässä yllättämään.
Mira Malliuksen kuvitus taltioi tarkkaan Maissin ilmeet ja pelon jäykistämät 
asennot. Malliuksen kuvitusta Ville Hytösen tekstiin kuvakirjassa Kuka pelkää
 naamarikoiraa? (Savukeidas 2016). 

Ei ole tarpeen selvittää, onko Maissi joskus oikeasti joutunut koiran puremaksi tai muutoin ahdistelemaksi. Lapsen pelko on iso ja tässä se otetaan heti ensi sivulta lähtien vakavasti, olipa siihen oikeasti aihetta tai ei.

Tosin Maissin lähipiirin aikuiset vähättelevät leppoisassa puheessaan koko ajan Maissin pelkoa. Usein tällainen pelkojen sanallistaminen sinälläänkin voi rauhoittaa lasta. 

Kaikkein konkreettisimman keinon koirapelon liennyttämiseen keksii lopulta äiti.  Naapurin Bosse-koira saa kuonolleen NAAMARIN, joka näyttää Maissista niin hassunkuriselta, että peloltakin taittuu pahin kärki ihan huomaamatta. 

Toisaalta - koiraihmisten mielestä – naamaripäinen koira se vasta pelottavalta näyttääkin. Tässä taas mainio todiste siitä, kuinka kuvakirja opettaa lasta avartamaan ajattelua, tuntemaan empatiaa ja ymmärtämään erilaisia näkökulmia. 

Malliuksen tarkkapiirteinen ääriviivakuvitukseen tulee välillä enemmän eloa esim. valkoisen taustan pilkutuksesta tai muusta elävöittämisestä. Mira Malliuksen kuvitusta Ville Hytösen tekstiin kuvakirjassa Kuka pelkää naamarikoiraa? (Savukeidas 2016). 

Ville Hytösen tarinassa lauseet asettuvat usein hieman suurpiirteisesti riimiin, ja siitä tulee ääneen lukiessa poljennollinen, tekstiä luontevasti eteenpäin vievä rytmi:

– Koirat haukkuu, jos ne pelkää, sanoo isä ja nostaa Maissin selkään. 

–   Ne haukkuu myös, jos ne haluaa leikkimään tai syömään. 

Maissi itkee. Maissia pelottaa, ja harmittaa. Aurinko helottaa isän hartiaan, jonka takaa Maissi kurkkaa.

Rouva Huu huomaa, että sukupuoleen sitoutumattomat nimet ovat nyt selvästi yleistymässä lastenkirjoissa. Maissin sukupuolta ei tekstissä saati kuvissa lokeroida ennalta lainkaan.

Mira Mallius on kotisivujensa perusteella nuori suunnittelija ja kuvittaja, joka on nopeasti ottanut haltuunsa ison siivun graafisesta muotoilusta: hän on suunnitellut Seppälään lastenvaatemallistoa, tehnyt kortteja, graafisesti pelkistettyjä kangaspehmoleluja, aikuisten värityskirjoja, vapaata taidetta – ja nyt myös ensimmäisen lastenkirjakuvituksen.

Malliuksen ääriviivoiltaan linjakas, värikylläinen kuvitus on selkeää, mutta jää tekotapansa vuoksi vähän yksiulotteiseksi. Vuorovaikutteisuuden tuntua lisää myös dialogin liittäminen puhekupliin.

Kirja sopii isokokoisen, selkeän kirjasinmallinsa takia myös hyvin lukutaitoaan vasta harjaannuttavan lapsen itse lukemaksi kirjaksi.

Kuvakirja on ilmestynyt samanaikaisesti myös viroksi.