perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kasvun viikko kaukana kotoa














Tuula Kallioniemi: Villi viikko, Otava 2017, 92 sivua. Kansikuva Jussi Kaakinen.






Ennen vanhaan pojat lähtivät seikkailukirjoissa erämaahan miehistymään.

Nyt elämän realiteetit asettuvat uusiin uomiinsa, kun kaupungin rientoihin tottunut hemmoltetu sankari lähetetään karuihin olosuhteisiin mummolaan viikoksi.

Näin käy seiskaluokkalaiselle Viltsulle Tuula Kallioniemen nuortenromaanissa Villi viikko.

Pojan vanhemmat lähtevät hoitamaan parisuhdettaan etelän lämpöön ja Viltsulle pitää löytyä turvallinen sijoituspaikka.

Viltsu on vanhempiensa ainokainen ja siksi tottunut hyvään palveluun. 

Mummo on vanhempien tietämättä vähän muuttanut alkuperäistä suunnitelmaa. 

Hän lähtee omalle kurssimatkalle ja jättää Viltsun ja pari muuta samanikäistä nuorta, Pinjan ja Kassun,  selviytymään niine hyvineen keskenään  alkeellisesti varustetussa huushollissaan. 

Asian tekee erityisen haasteelliseksi se, että mummo on takavarikoinut nuorison puhelimet. Hän nimittäin epäilee, että päivittäisten töiden tekemisestä ei tulisi mitään.

Sopeutuminen karuun tilanteeseen ei käy käden käänteessä: 

Ei ollut pitsaa. Ei ollut nakkeja. Ei ollut limsaa. 
Ei ollut mikroa 
Oli puuhella. Oli ryynejä. Oli soijarouhetta. Oli munia, jotka pitäisi hakea kanalasta. Oli Impi, joka pitäisi lypsää.

Toisilleen ennestään ventovieraat nuoret löytävät koettelemusten jälkeen yhteisen sävelen. Mummo on pestannut naapurinsa Mäkisen vähän katsomaan päältä nuorten pärjäämistä.

Mutta siinä vaiheessa, kun mummon varaamat kellarivarannot häviävät, nuoret eivät enää usko kaikkea Mäkisen jekkuiluksi.

Tiiviissä alle sadan sivun mitassa Kallioniemi kehittelee letkeän ja sopivan tiiviin juoniviritelmän, johon mahtuu myös orastavaa mutta  sopivan pidättyväistä nuorta lempeäkin.






Ei kommentteja: