Hannu Mäkelä: Voimalla seitsemän pöllön, kuvittanut Elina Warsta, 119 sivua, Tammi 2017.
On erinomaisen hienoa, että isotkin kustantamot vielä aika ajoin poimivat lastenkirjavalikoimaansa pieniä, kimmeltäviä kotimaisia helmiä, joiden arvo ja ainutkertaisuus on pienissä, itsestään meteliä pitämättömissä vivahteissa.
Hannu Mäkelän viime vuonna ilmestynyt lastenromaani viittoo jo nimellään Aleksis Kiven klassikkoteokseen, mutta osansa saa myös Kalevala, joka on ollut innoittajana tarina lopusta löytyvälle pöllöjen Pönttö-Kalevalalle.
Voimalla seitsemän pöllön kertoo Suurkorven metsän kätköissä asuvasta pöllöyhdyskunnasta, jota huuhkaja, Isopöllö, yrittää luotsata isällisin, mutta itsevaltaisin ottein jotakin epämääräistä, mutta parempaa kohti.
 |
| Isopöllö luo katseen jylhään valtakuntaansa. Elina Warstan kuvitusta Hannu Mäkelän lastenromaaniin Voimalla seitsemän pöllön (Tammi 2017). |
Pöllö tunnetaan yhä eläinkunnan viisaana filosofina, mutta nykyelämän houkutukset hätyyttävät jo niitäkin:
Onhan niin, että monet pöllöistä osasivat sentään vielä lukea, milloin pöllöpuhelimien hipelöinniltä, Huhuu-piilosilta ja sulkapalloiluiltaan ehtivät. Kun ne löysivät Kivipöllön raapustamia tuohenpaloja, ne eivät aina laittaneet niitä suoraa päätä nuotioihin, vaan lukivat ensin lauseet, joita tuohille oli ilmestynyt.
Toisaalla Valkopöllön kerrotaan
– – harrastavan kaiken maailman pelejä käpypokerista hiirilottoon, minkä seurauksena laskuja siunaantui niin, että se pinosi laskut huoneensa nurkkaan ja kylmän talven tullen käytti niitä uunin sytykkeinä.
Kaikille Mäkelän lastenkirjoille on ominaista kielen täyteläisyys, suomen kielen koko rikkaan repertuaarin hyödyntäminen, kielen poljento, oikulliset sanajärjestykset ja toisinaan vanhahtavatkin ilmaisut. Mäkelä on myös viehtynyt erilaisiin kielikuviin. Tekstiin tulee tätä kautta poikkeuksellisen intiimi tuntu ja se suorastaan vaatii ääneen lukemista.
Hannu Mäkelä on kirjoittanut moderneja faabeleita (esim. Jänis ja jänönapila, Otava 1989). Hän on työstänyt ystävyyden ja yhteishengen tärkeitä avuja monissa eläinyhteisöjä kuvaavissa lastenromaaneissaan (mm. Sinitiainen, perhonen, punavarpunen, Tammi 1992 ja Miuku & Mouku, Tammi 1993). Voimalla seitsemän pöllön -lastenromaanin kaltainen lintuyhteisö löytyy myös Pönttölän väestä (Tammi 1992), josta Mäkelä sai Finlandia Junior -palkinnon.
Mäkelä ei ole koskaan pitänyt lastenkirjoissaan turhaa kiirettä. Hän antaa tilaa myös lapsen sisäisille mielenliikkeille ja kannustaa ihmettelemään arkisia, vähäpätöiseltä tuntuvia asioita ja kehottaa näin tarttumaan hetkeen.
 |
| Pöllöjen katseista löytyy uteliaisuutta, pelkoa ja ennakkoluuloisuutta. Elina Warstan kuvitusta Hannu Mäkelän lastenromaaniin Voimalla seitsemän pöllön (Tammi 2017). |
Isopöllön hieman flegmaattiseen vallanpitoon tulee vauhtia, kun samoja reviirejä hätyyttelevät myös harakat, jotka mennen tullen kyseenalaistavat Isopöllön aikeet. Ilman suurempaa diplomatiaa siivekkäät kuitenkin pääsevät sovintoon metsän hallintaoikeudesta: pöllöthän huhuilevat öisin ja harakat räkättävät päivisin.
Mäkelä tuntee Aleksis Kiven myös kansalliskirjailijasta kirjoittamansa romaanin Kivi (Tammi 2010) kautta.
Lastenromaanin kieli on itsessään kunnianosoitus Aleksis Kiven sointuvalle kielelle:
Siinä vierähti hetki jos toinenkin. Niiden aikana muutkin linnut heräsivät, käet kukahtivat, kukat kullaiset kedolla nostivat silmänsä taivaisiin ja mustarastas viritti huilunsa entistä parempaan sointiin ja antoi sonaattinsa kajahtaa. Sen sävelien myötä muut pöllöt vaipuivat yhä syvempään ja suloisempaan uneen.
Mäkelän lastenkirjoissaan viljelemää tyyliä voi mielestäni hyvin perustein kutsua verkkaiseksi lastenproosaksi.
 |
| Loppua kohti lintujen yhteiselo kiertyy jo näin sovinnolliseksi. Elina Warstan kuvitusta Hannu Mäkelän lastenromaaniin Voimalla seitsemän pöllön (Tammi 2017). |
Kiven Seitsemän veljeksen tapaan myös pöllöyhdyskunnan elo kiertyy tyveneen lopetukseen, jossa luodaan vielä katse kaikkien pöllöjen tulevaisuuteen.
Lastenromaanin teemaksi nousee moniarvoisuus ja rauhanomainen rinnakkainelo. Tätä viisautta tarvitaan yksilötasolla ja maailmanpolitiikassakin:
Väliin hankalasta, mutta usein myös niin ihanasta maailmasta löytyy kyllä yhä tilaa kaikille.
Hannu Mäkelän lastenkirjoja on vuorollaan kuvittanut moni eturivin kuvittaja. Elina Warsta on luonut hurmaavia pöllöpotretteja ja jättänyt metsämiljöön kuvauksen vähemmälle.
Viimeisellä sivulla Mäkelä antaa myös lukijalle vinkin, mistä voi lukea lisää pöllöjen myöhemmistä seikkailuista: www.omamielikuvitus.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti