perjantai 16. elokuuta 2019

Värillä on joskus merkitys















Mika Wickström & Mari Ahokoivu: Totti ja saksipotku, 61 sivua, WSOY 2019. Sarja-asu Riikka Turkulainen. 




Lastenkirjahylly täyttää tänä syksynä kymmenen vuotta. 

Vuosien mittaan olen ilokseni saanut erilaisia yhteydenottoja Lastenkirjahyllyä säännöllisesti seuraavilta lukijoilta.

Äskettäin sain viestin helsinkiläiseltä kirjastonhoitajalta. Hän työskentelee alueella, jossa peruskoululaisista yli 50 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Kirjavinkkauksissa hän joutuu tästäkin syystä huomioimaan hyvin monenlaisia kielitasoja.

Viime aikoina hän on kokenut turhautumista, sillä kolmasluokkalaisille sopivia, helppolukuisia, aiheeltaan mielenkiintoisia kirjoja ilmestyy hyvin vähän.  Lisähaastetta vinkkausvalikoimaan on tuonut vielä se, että kohderyhmälle suunnattujen kirjojen sankarikaartin lapset ovat järkiään valkoihoisia. 

Kokemukseni mukaan kulttuurien ja ihonvärien kirjo lastenkirjoissa on ilahduttavasti runsastunut vuosituhannen taitteesta lähtien. Yhä monikulttuurisemmassa arjessa on tärkeää, että muualta Suomeen tulleet saisivat myönteisiä samastumiskohteita lukemistaan lastenkirjoista.  

Maahanmuuttajien luonteva oma ääni ja näkökulmat tulisivat parhaiten esille heidän itse kirjoittamissaan ja/ kuvittamissaan teoksissa. Toivon mukaan vähitellen näitäkin kirjoja ilmestyy. 

WSOY:n helppolukuisessa Lukupalat-sarjassa on selvästi otettu huomioon myös lasten monikulttuuriset taustat. 

Kun  kuvataan muutaman lapsen ryhmää, joukossa on ”monen värisiä” lapsia, esim. Tuutikki Tolosen Auttamistoimisto Luna - ja Miina Supisen Kokkiklubi-sarjassa. Lasten kulttuurista taustaa ei välttämättä selitetä auki, mikä ei usein olekaan edes tarpeen.  

Totin paras kaveri Aatos, äiti ja valmentaja ovat kaikki 
ihonväriltään tummia. Mari Ahokoivun kuvitusta Mika 
Wickströmin lastenromaaniin Totti ja saksipotku (WSOY 2019). 

Mika Wickströmin & Mari Ahokoivun Lukupalat -sarjassa juuri ilmestynyt Totti ja saksipotku on erityisen noston väärtti sen vuoksi, että siinä tummaihoinen Totti-poika on nostettu koko kirjasarjan keskushenkilöksi. 

Ensimmäisellä aukeamalla esitellään kirjan keskeiset henkilöt, ja heistä enemmistö, neljä seitsemästä, on ihonväriltään tummia!


Tasa-arvo toteutuu siinäkin, että Totin jalkapallojoukkueessa 
on tyttöjä. Mari Ahokoivun kuvitusta Mika 
Wickströmin lastenromaaniin Totti ja saksipotku.

Totilla on monikulttuurinen perhe: äiti on tumma- ja isä vaaleaihoinen. Totin kaveri Aatos ja valmentaja ovat myös ihonväriltään tummia. 

Kantasuomalaiselle lapselle tämä ihonvärien kirjo tuskin on ylivoimainen este tempautua jalkapalloa harrastava pojan arkisiin jalkapallokuvioihin, kun taas muualta Suomeen tulleelle lapselle ihonvärillä on suuri, identiteettiin liittyvä merkitys.   


Mari Ahokoivun kuvituksessa on paljon tunteita ja ilmeitä. 
Mari Ahokoivun kuvitusta Mika Wickströmin 
lastenromaaniin Totti ja saksipotku.

Mika Wickström on lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi kirjoittanut urheiluaiheisia tietokirjoja aikuisille ja hän pelaa itsekin jalkapalloa helsinkiläisistä taiteilijoista koostuvassa Zoomin joukkueessa. 

Jalkapallofania tyydyttävää faktatietoa on ujutettu kohtaukseen, jossa isän kanssa kahvilassa ollut Totti kohtaa italialaisen miehen. Mies haluaa tietää, kuinka Totti  tuulettaa tehdessään maalin. Kysymyksellään mies viittaa legendaariseen italialaiseen jalkapalloilijaan Fransesco Tottiin, joka imi aina peukaloaan maalin tehtyään. 

Kuvittaja Mari Ahokoivu tunnetaan entuudestaan mm. lapsille suunnatuista Sanni & Joonas -sarjakuvista. Ilmeet, eleet, asennot ovat luontevia ja kuvitustyyli selkeästi hahmottuvaa. 




Tässä lista lastenkirjoista, joissa etnisyyttä ja monikulttuurisuutta työstetään rakentavasti ja lapsen ymmärrystä kunnioittaen.

Vaikka kaikissa kirjoissa ei olekaan monikulttuurisesta taustasta tulevaa lasta päähenkilönä,  he ovat silti  tasa-arvoisia ja aktiivisia toimijoita osana isompaa lapsiryhmää.


Johanna Lestelä: Tuikun tärkeä tehtävä, Otava 2019 / monikulttuurinen suomalais-nigerialainen perhe / kuvakirja

Karin Saler ja Siri Ahmed Backström: He, jotka jäävät jäljelle, suom. Kirsikka Myllyrinne, Etana Editions 2019 / monikulttuurinen perhe / kuvakirja

Johanna Venho & Hanneriina Moisseinen: Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa, Karisto 2018 / maahanmuuttaja päähenkilönä / kuvakirja

Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin, Tammi 2017 / tietokuvakirja / vieraillaan monikulttuurisissa perheissä

Miikka Pörsti: Kaikkien juhla, Tammi 2016 / lastenromaani, maahanmuuttaja sivuhenkilönä

Elena Agnello: Minä olen Alex, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu 2016 / monikultturiset ystävät / kuvakirja


Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki, Myllylahti 2016 / kuvakirja

Veera Salmi & Elina Warasta: Päiväkoti Heippakamu -sarja, Otava v:sta 2016 / monikulttuurinen päiväkotiryhmä / kuvakirjasarja

Veera Salmi: Mauri ja vähä-älypuhelin, Otava 2015 / päähenkilön paras ystävä muuttaa takaisin Egyptiin / lastenromaani

Saku Heinänen: Zaida-sarja, Tammi v:sta 2014/ Intiasta adoptoitu tyttö päähenkilönä / lastenromaanisarja

Niina Hakalahti: Tuukka-Omar -sarja, Tammi v:sta 2010 / monikulttuurinen perhe, isä vaalii arabikulttuurin perinteitä / helppolukuinen lastenromaanisarja

Tuula Kallioniemi: Totti ja Tiitus -sarja, Otava 2002–2007 / toinen päähenkilö Totti on adoptoitu Etiopiasta / lastenromaanisarja

Tuula Kallioniemi: Reuhurinne-sarja, Otava v:sta  1998 / moniarvoisuus ja -kulttuurisuus luokan oppilaissa / lastenromaanisarja 


















Ei kommentteja: