Syksyllä on lupa olla kaihomielinen

Mirkka Eskonen: Syksyn salaisuus, 25 sivua, Esa Books 2018. 

Lastenkirjallisuutta ilmestyy yhä enemmän omakustanteina.  

Mirkka Eskonen on julkaissut vasta kaksi kuvakirjaa, mutta kumpikin niistä on kokonaistaideteos, joka jättää jäljen lukijaan ja katsojaan. 

Esikoisteos Annan seitsemän elämää, kuvitus Kaarina Helakisan satuun, oli osa Eskosen taiteen maisterin opinnäytetyötä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa.

Mirkka Eskosen omintakeinen kuvitustyyli on saanut inspiraatiota vanhasta japanilaisesta puupiirrostekniikasta. Hän yhdistää sitä puuväreihin ja lopputulos on samanaikaisesti herkkä ja hauras ja raikas. 

Kuvittajana Eskonen ei päästä itseään helpolla: kuvakirjaa selailevalle lapselle haastava, työläs ja monivaiheinen kuvitustekniikka on yhdentekevä. Eskonen on silti valmis puurtamaan lopputuloksen eteen, jotta saavuttaa haluamansa visuaalisen latauksen!

Syksyn murretut värit ovat itseoikeutetusti pääosassa.
 Mirkka Eskosen kuvitusta kuvakirjaan Syksyn salaisuus
(Esa Books 2018). 

Suomen Kirjataiteen komitea nimesi Syksyn salaisuus -kuvakirjan kauneimpien lastenkirjojen joukkoon näillä perusteluilla: 

Sydämeenkäyvän suloinen kuvakirja, jonka sekatekniikalla toteutetut kuvitukset ja käsinkirjoitetut tekstit muodostavat ehyen kokonaisuuden ja lempein sävyin väreilevän tarinan. Pinnoittamaton lämpimän valkoinen paperi toistaa kuvitusten värimaailman hyvin, ja kluuttiselkä viimeistelee ulkoasun.

Syksyn salaisuus ammentaa luonnon ja vuodenaikojen ja metsän salaisen väen maailmasta samaan tapaan ruotsalaisen klassikkokuvittajan Elsa Beskowin kanssa: kasviaiheet ovat keskiössä, vuodenajat esitetään inhimillisinä olentoina, mittasuhteilla leikitellään ja luodaan näin sadun tuntua.

 Syystuulet puhuroivat. Kuvituksessa on päättäväistä liikettä.
Mirkka Eskosen kuvitusta kuvakirjaan Syksyn salaisuus 
(Esa Books 2018). 

Kuvakirjassa virittäydytään syksyyn metsätonttu Helkan kanssa. 

Helka valmistautuu Herra Hopean tuloon koristelemalla metsää. Tosin se suhtautuu Herra Hopean tuloon hieman ristiriitaisesti, sillä vuodenaikojen vaihtuminen merkitsee myös pitkäaikaista eroa hyvistä ystävistä, muurahaisesta ja etanasta.  

Helka yrittää ensin huijata Hopeaa jatkamaan matkaansa, mutta ymmärtää pian, että luonnon lainalaisuuksia on turha uhmata. 

Kuvituksen väriskaala vaihtelee harmaan ja ruskean sävyistä tehokkaisiin huomiovärehin – turkoosiin, violettiin  ja vaaleanpunaiseen.  

Tarinasta  voi löytää niin halutessaan myös tunnetaitoihin liittyvän opetuksen: vaikka muutokset jännittävät, ne voivat tuoda mukanaan myös jotakin uutta ja hyvää. 

Tekstiä on vähän ja se on kirjoitettu kaunokirjoituksella.  Tyyli sopii graafisesti viimeisteltyyn kokonaisuuteen, mutta nykylapsen itse luettavaksi se alkaa olla jo haastava.