Mimmu Tihinen: Pieni numero, 106 sivua, kuv. ja kansikuva Mari Ahokoivu Karisto 2019.
Mimmu Tihistä voi hyvin perustein kutsua inhimilliseksi lasten- ja nuortenkirjailijaksi.
Hänen kirjoissaan näkyy, kuuluu ja tuntuu arkisen elämän konstailematon eetos.
Pieni numero on kokoaan isompi lastenromaani.
Siinä keskiöön on nostettu monta – tosin ehkä jopa hieman liian monta – kiinnostavaa ajankohtaista teemaa.
Alakoulua käyvällä Petunialla on monikulttuurinen perhe. Äidin uusi mies Gabriel on kotoisin Yhdysvalloista. Petunian isä asuu kuitenkin lähistöllä ja tyttö tapaa häntä päivittäin. Isä on todellinen penninvenyttäjä – olosuhteiden pakosta. Työtön isä hyödyntää joskus tytärtään kahvilassa santsikuppien toivossa.
Petunialla ei ole koulussa juurikaan ystäviä. Hän saa kaikki vaatteensa kierrätettyinä ja valitettavasti vaaleanpunainen ei ole hänen lempivärinsä.
Petunia saa isältään päiväkirjan ja innostuu tilittämään siihen arkisia sattumuksiaan. Näiltä osin Petunian rehellisen siekailematon, mutta lapsenomainen tyyli muistuttaa paljon Barbro Lindgrenin lastenromaanin Erittäin salaisia juttuja (Tammi 1972) päähenkilöä Ullaa.
Kun mikään paikallislehti ei ole kiinnostunut lähiötalon taideillasta, niin Petunia päättää perustaa oman lehden, jotta voi kirjoittaa siihen itseään kiinnostavista asioista ja tapahtumista.
Esikuvana Petunian Pieni numero -nimiselle lehdelle on tietysti Iso numero, kadulla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen.
Lehden toimittaminen on vastuullista ja pian tyttö huomaa, että kaikkia tahoja on vaikea miellyttää, jos haluaa kuitenkin tehdä lehteä eettisesti oikealla tavalla.
Tihinen on nimennyt luvut koukuttavasti ja välillä jopa poleemisesti, esim. 13:nnen luvun otsikkona on "Värin nimi on haukkumanimi niille, jotka ovat itse värittömiä".
Pienessä numerossa ei ole äkkikäänteistä juonta, kohellusta tai toinen toistaan eriskummallisten yksityiskohtien tykitystä. Arjen kuvaus on tuttua ja siksi niin turvallista ja samastuttavaa.
Vinkki opettajille: sanomalehtiviikolla Tihisen lastenromaania voi hyödyntää oheismateriaaina ja keskustelun herättäjänä monin eri tavoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti