Täyttä elämää, turhia kursailematta

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa, 128 sivua, Karisto 2019. Kansikuva Jutta Kivilompolo.

Johanna Hulkon toinen nuortenromaani on edellisen K18 -romaanin (Karisto 2016) tapaan esitystavaltaan ja rajatulta sivumäärältään mukavan kompakti ja kokoaan isompi, monin tavoin ajankohtainen teos. 

Hulkon syksyn uutuus on – yhdellä sanalla sanoen – täyteläinen lukukokemus, joka koskettaa myös aikuista lukijaa.   

– – Pilateksessä maha vetäytyy tormakkaana tissien alle, kun kuvittelen kuminauhan päälakeeni vetämään minua kohti kattoa ja otan syviin vatsalihaksiin käsketyn 30 % pidätyksen. Silloin ylärölly on hetken kontrollissani ja tunnen itseni vahvaksi. Se olo kestää aika pitkään. Haaveilen, että se kestäisi ensin koko pilatestunnin ja joskus vielä sen jälkeenkin.  

Pilates on suurin salaisuuteni. Läski jumpassa, sitä ei kestäisi kukaan. 

Seiskaluokkalainen, 14-vuotias Kerttu on säkenöivä ja  särmikäs persoona, ehkä jopa hiukan varhaiskypsä monissa itseironisissa pohdinnoissaan. 

Lukijalle ei siis tule mieleenkään lähteä voivottelemaan Kertun tilannetta. Hän puhuu avoimesti liikalihavuudestaan ja läskiydestään, makeanhimostaan ja suhteestaan ruokaan.  

”Minähän en ulkomuodosta vittuile kenellekään”, sanoo Kerttu. 

Lukijalle tulee jo romaanin alussa selväksi, että Kerttu kyllä pärjää elämässä. Ja hänellä on onneksi myös ainakin ystävä, Koistinen.  

Yhdessä äidin kanssa Ahvenanmaalle suuntautuva postcrossing-harrastajien ryhmämatka kääntää Kertun elämässä juhlavasti sanottuna kuitenkin aivan uuden lehden. 

Kerttu tutustuu nimittäin hieman itseään vanhempaan mustiin vaatteisiin puketuneeseen langanlaihaan Ruuhun, jonka hän mielessään nimeää Huuksi, Hannu Mäkelän lastenromaanin Herra Huun mukaan: 

--- Hän tuoksuu suitsukkeilta ja hennosti partavedeltä vaikka voisin lyödä vetoa, että siinä tyypissä ei juuri karvoja kasva. Hän on pukeutunut mustaan, pitkään takkiin, mustiin kireisiin farkkuihin ja päässään hänellä on musta huopahattu. Hän kuin pitkä tikku, jonka hattu keikkuu reilusti tätilauman yläpuolella. 

Ruu ja Kerttu huomaavat nopeasti keskinäistä sielunsukulaisuutta… ja romaanin lopussa tunteisiin tulee vielä enemmän latausta. 

Johanna Hulkko kuvaa kertun fyysisiä tuntemuksia ja kokemuksia hyvin aistivoimaisesti: ison kokonsa takia Kerttu joutuu usein miettimään, mistä mahtuisi huomiota herättämättä kulkemaan, kestääkö hentorakenteinen tuoli hänen allaan tai kuinka välttää nolot tilanteet:

Puiset tuolit ovat pahimpia, sillä puu narisee ja voi pettää kovaäänisesti. – –  

Auditoriot, joissa on taittuva penkki, ovat toisiksi pahimpia. Niissä mahan pitää sopia pöydän ja penkin väliin. Ja reisien pitää mahtua pöydän alle, kun istuinta ei voi vetää yhtään taaksepäin.   

Kerttu – ja kirjailija Hulkko – sanoutuvat yksituumaisesti irti viime vuosina niin muodikkaasta käännetyn YA-kirjallisuuden trendistä, jossa murrosikäiset päähenkilöt kipuilevat mielenterveyden häiriön tai vakavan sairauden kanssa. 

Kerttu elää täyttä elämää, hän ei jumita tai sulje itseään kuplaan.

Minun suhteeni aikaan on vielä. En ole vielä käynyt Amerikassa enkä stadionkonsertissa, en syönyt sushia enkä ajanut auringonlaskuun edes virittämättömällä mopolla, ja jos olisin oikein klisee, sanoisin, etten ole vielä suudellut. Mutta elämäni ei ole 13 syytä eikä syöpäänkuolemisherutus. Tuskin kovin moni muukaan 14-vuotias oikeasti on suudellut ainakaan sellaista, jota haluaisi. 

Elämä on tehty elettäväksi. 

Romaanin loppu kiertyy voimauttavaan, joskin avoimeen loppuratkaisuun. 

Lastenkirjoja kehopositiivisuudesta:

Johanna Hulkkko & Marjo Nygård: Ihana Maija, Karisto 2018; Hurja Maija, Karisto 2019 

Malin Kivelä & Linda Bondestam: Suurenmoinen Rosabel, suom. Liisa Ryömä, Teos 2017

Tuula Korolainen & Jukka Lemmetty: Kuningatar Iida iso; Iida Iso saa mitalin, Lasten Oma Kirjakerho 1991 ja 1996 

Anthony Browne: Retu ruipelo, suom. Anja Ylönen, Lasten Keskus 1984

Björn Ronningen & Vivian Zahl Olsen: ”Minähän se olen, Anna”, suom. Anna-Maija Kurvinen, Lasten Keskus 1982

…. JA  nuortenkirjoja samasta aiheesta:

Jacqueline Wilson: Kurja juttu, suom. Terhi Leskinen, Otava 2007

Laura Lähteenmäki: Marenkikeiju, WSOY 2007

Kirsti Ellilä: Emma ja naapurin Romeo, Karisto 2001

Jukka Parkkinen: Rahunen Ruotsista, WSOY 1993

Christine Nöstlinger: Suklaata ja särkyneitä sydämiä, suom. Leena Viljakainen, Otava 1985 

Judy Blume: Hetula, suom. Pirjo ja Minna Lokka, WSOY 1981