Henkirikoksen selvittelyä ja rakkautta, sopivassa suhteessa

Hanna Kökkö: Rocky, Rauha ja rakkaus, 203 sivua, Mäkelä 2019. Kansikuva Tanja Mitchell. 

Hanna Kökkö (s. 1966) on Iittalassa asuva yläkoulun kielten opettaja. 

Suvituuli-sarja (Mäkelä 2008–2010) ilmestyi vielä Hanna Toivaisen nimellä.  

Yläkouluikäisen Manun geokätköilyharrastuksesta kertovassa sarjassa (Mäkelä v:sta 2013) on ilmestynyt jo kahdeksan osaa. 

Kökkö on aiemminkin tehnyt tunnistettaviin miljöisiin sijoittuvia teoksia. Syksyn uutuus sijoittuu Kanta-Hämeeseen, Iittalan lasimäelle ja jokakesäisen naivistinäyttelynkin maisemiin. 

Olen usein harmitellut sitä, että lukemaan koukuttavaa dekkarigenreä ei oikein osata kotimaisissa nuortenkirjoissa hyödyntää. 

Leena Valmu on tarttunut haasteeseen ja kirjoittanut jo kaksi samasta päähenkilöstä kertovaa nuortendekkaria, Poika – murha seitsemännellä luokalla ja Lappilainen – kuolema kahdeksannella luokalla (Karisto 2018 ja 2019). Niissäkin on Kökön syksyn uutuuden tapaan paljon paikallisväriä.

Hanna Kökön nuortenromaani on Valmun dekkareita joutuisampi lukea rajatumman sivumääränsä ja dynaamisemman kerrontansa ansiosta. 

Kustantamon esittelytekstissä romaania kutsutaan cosy crime -dekkariksi, jossa on "kihelmöivää jännitystä ja rakkautta". 

Rocky, oikealta nimeltään Robert, käy yläkoulun viimeistä luokkaa. Kokemukset tytöistä saati seurusteluista ovat vielä vähäisiä.

Hän tutustuu lasitehtaalla oppisopimuksella työskentelevään Rauhaan, karismaattiseen tyttöön, joka on "hehkeä, raikas kuin kesäpäivä”. 

Rauhan olemus vangitsee Rockyn oitis. 

Nimestään huolimatta tyttö tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä. Rauha harrastaa muun muassa skeittaamista ja ajaa kevytmoottoripyörää.

– Vai skeittaajakin vielä, Rocky sanoi kävellessään myöhemmin ulos huoltamolta Rauhan rinnalla, pitsasta kylläisenä.  – Onko sulla vielä paljon muita salaisia talentteja? 

– Hmm, odotas. Joo, mä osaan kieputtaa hulavannetta, Rauha sanoi. – Ja tehdä origameja. 

– Origameja? Rocky kelasi vähän aikaa. 

Hulavanne ja Rauhan lantion liike veivät liikaa tilaa ajatuskapasiteetista. 

– Ne on siis ihan eri juttuja kuin orgasmit, Rauha varmisti ja Rocky nauroi. 

Hui. Rauhan huulilta pääsi tuollaisia asioita ihan kepeästi.

Nuoren miehen uho ja ensirakkauden tunnot tulevat nasevasti esiin: 

Rocky tunsi olevansa villi ja vapaa, – –  Hänestä oli tulossa mies. Rauhan mies. Voisiko tästä todella tulla jotain?

Ja tuleehan siitä. Rakastuneiden nuorten suhteen käynnistymisen kuvauksessa ei ole mitään teennäistä tai vaivaannuttavaa. Tunteiden paloa ei peitellä tai siekailla. Rauhakaan ei koe pientä ikäeroa häiritsevänä: 

Rocky oli yllättänyt hänet hellyydellään. Siihen sekoittui nuoren pojan into, uteliaisuus ja itsevarmuus. Siinä ei ollut mitään vaativaa ja alistavaa. Heidän vartalonsa olivat olleet sinut keskenään alusta lähtien, kuin olisivat tunteneet toisensa aina. Se oli hämmentävää. 

Rakastumisen tuntojen lomassa Hanna Kökkö virittää romaaniin dekkarin kierrettä. 

Nuoret ovat hylätyssä tehdashallissa skeittaamassa ja lasitehtaalla sähköasentajana työskentelevä Lahtinen löydetään hallin pihalta kuolleena. Rauha on kokenut aiemmin Lahtisen suunsoiton ja äijäuhon kiusallisena. 

Voiko Rocky luottaa Rauhaan, joka ei ole avautunut kaikin osin menneisyydestään? 

Taajaman asukkaiden elämänkohtalot punoutuvat toisiinsa ja huomaamattaan nuoret lähtevät setvimään henkirikosta.

  

Valitettavasti tummasävyinen kansikuva ei asetelmallisine ja siloiteltuine profiilikuvineen ole kovin houkuttava.