Mennään metsään ja otetaan runo mukaan

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen metsä, kuvittanut Silja-Maria Wihersaari, 77 sivua, WSOY 2020. Graafinen suunnittelu Riikka Turkulainen. 

Rakastettu runoilija, akateemikko Kirsi Kunnas täyttää tänään 96 vuotta.

Toimittaja Kirsi Jääskeläisen haastattelussa Iltasanomissa 28. marraskuuta Kunnas uskoo Tiitiäisen metsä -kokoelman jäävän hänen viimeiseksi työkseen.

Kunnaksen runorattaat ovat pyörineet vinhasti monella vuosikymmenellä. 

Hän debytoi runokokoelmalla  Villiomenapuut vuonna 1947. 

Kunnaksen avaus lastenlyriikkaan, brittiläisten lastenlorujen vapaa suomennos,  Hanhiemon iloinen lipas, ilmestyi 1954. 

Kunnas oli 1950-luvulla myös Aarteiden kirja -antologian toimittajana ja hän käänsi siihen paljon lastenlyriikkaa muilta kieliltä. 

Hanhiemon iloinen lipas ja toisaalta antologian toimitustyö havahduttivat Kunnaksen virittymään myös suomalaisen lastenlyriikan kertakaikkiseen uudistamiseen. 

Tiitiäisen satupuu ilmestyi 1956.

Yhtenäinen maisema tekee aukeamista tasapainoisia.
Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Kirsi Kunnaksen
runoantologiaan Tiitiäisen metsä (WSOY 2020).

Tiitiäisen metsä -kokoelman runot on koottu Kunnaksen aikuisrunokokoelmista Uivat saaret ja Kuun kuva meissä sekä lastenrunokirjoista Tiitiäisen satupuu, Puupuu ja Käpypoika, Tiitiäisen pippurimylly, Tiitiiäisen  tuluskukkaro ja Aikamme aapinen. 

Uivat saaret -kokoelmassa alun perin ilmestyneet runot Satu ja Tarinahetki koppakuoriaisen kanssa sekä Kuun kuva meissä -kokoelmassa ilmestynyt Yön äänet asettuvat luontevasti Kunnaksen lastenrunojen rinnalle. 

Luonnon personointi näkyy hauskasti tässä
Metsähiisi-runon kuvituksessa.
Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Kirsi Kunnaksen
runoantologiaan Tiitiäisen metsä (WSOY 2020).

Kirsi Kunnas on kirjailijan ja kääntäjän työnsä ohessa tehnyt pitkäjänteistä työstä kirjallisuuskasvattajana.

Kiinnitin huomiota vuosituhannen taitteessa, kuinka hän jällleen kerran koki tarpeelliseksi puhutella pienten lasten vanhempien uutta sukupolvea hieman eri äänenpainoin.

Hän kiteytti lastenlyriikan merkityksen väittämällä, että "runo on lapsen ensimminen kielipeli ja älylelu".

Syystuulet tempaavat lukijan matkaansa.
jSilja-Maria Wihersaaren kuvitusta Kirsi Kunnaksen
runoantologiaan Tiitiäisen metsä (WSOY 2020).

Näin hän tulkintani mukaan halusi havahduttaa tietokoneen ja pelaamisen äärellä itskein varttuneita pienten lasten vanhempia kielen monipuolisesta merkityksestä osana yhtä lapsen tärkeintä kasvuprosessia eli kielen oppimista.

Silja-Maria Wihersaari näyttää taitonsa akvarellikuvituksissa. Wihersaari luo  tunnistettavaa suomalaista metsämaisemaa, josta löytyy silti salamyhkäisyyttä ja polkuja suoraan satumetsään.

 

 
Kunnaksen runoissa eläimet kokevat usein muodonmuutoksia.
Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Kirsi Kunnaksen
runoantologiaan Tiitiäisen metsä (WSOY 2020).

Riikka Turkulaisen graafinen suunnittelu viimeistelee teoksen ja tekee siitä hienon kunnianosoituksen modernin lastenlyriikan suomalaiselle uranuurtajalle.

Olen kirjoittanut lastenkirjaklassikoiden uudelleen kuvittamisen haastavuudesta Kuvittaja-lehden vuoden viimeiseen numeroon. 

Nostin arviossa esille Silja-Maria Wihersaaren kuvituksen Tiitiäisen metsä -kokoelmassa sekä Ninni Kairisalon kuvituksen Zacharias Topeliuksen satujen valikoimaan Sagor i urval (Svenska literatursällskapet 2020):

Wihersaaren kuvitus on itsessään suomalaisen luonnon ylistys: hän kuvaa eri säätilat, vuodenajat, valon ja varjon vaihtelut sekä metsän kerrostumat rakastavan, lempeän katseen kautta, mutta silti ilman mitään imelyyttä tai liioittelua. 

Taitonsa hän osoittaa erityisesti pilvitaivaan, lainehtivien peltojen tai pikkutarkan sammalmättään ja maastonmuodostelmien kuvaajana.

Jokaisesta myydystä Tiitiäisen metsä -kirjasta sijoitetaan yksi euro ikimetsään

WSOY kerää yhdessä Luonnonperintösäätiön kanssa varoja Pirkanmaalla Ylöjärvellä sijaitsevaan Tiitiäisen metsä -palstaan, joka jää suojelualueena perinnöksi tuleville sukupolville. 

Lastenkirjahylly onnittelee lämpimästi Kirsi Kunnasta.