Joulu saapuu Muumilaksoon. Tove Janssonin Kuusi-kertomuksen mukaelma: Alex Haridi ja Cecilia Eriksson. Kuvitus Filippa Widlund ja Cecilia Heikkilä, suom. Katariina Heilala, 31 sivua, Tammi 2019.
Juuri ilmestyneessä Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdessä 4/2020 on Milena Komulaisen artikkeli, jossa hän tarkastelee Tove Janssonin alkuperäisiin muumikirjoihin pohjautuvia Suomessa muutaman viime vuoden aikana ilmestyneitä teoksia, joiden teksti ja/tai kuvitus on muiden kuin Janssonin käsialaa.
Komulaisen mielestä monet näistä "uusmuumi"-kirjoista toimivat johdatuksena Janssonin tuotantoon kaikkein pienimmille lapsille.
Hän kuitenkin kritisoi sitä, että erityisesti Muumipeikon hahmo on uusissa tulkinnoissa kaventunut.
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kokoelmassa (WSOY 1962, suom. Laila Järvinen) alun perin ilmestynyt tarina Kuusi on nyt mukautettu kirjaan Joulu saapuu Muumilaaksoon.
Alkuperäisen tarinan ydinasiat ovat kyllä siinäkin kohdillaan, joten mukautusta on tehty enemmän nimenomaan runsaamman ja nelivärisen uuden kuvituksen osalta.
Kuusi-tarinan viehätys liittyy siihen, että joulu on yleensä talviunta nukkuville muumeille täysin vieras asia. Siksi he suhtautuvat siihen pelonsekaisella uteliaisuudella.
Muumit kokevat tärkeäksi tehdä kaiken mahdollisimman perusteellisesti ja "oikein" , vaikka he eivät ymmärräkään joulun vieton merkitystä.
Lapsi tunteekin ylemmyydentunnetta tietäessään muumeja paljon paremmin, mistä joulussa on kyse.
Filippa Widlund jäljittelee mustavalkoisissa tussikuvituksissa hämmentävän taidokkaasti Janssonin tyyliä.
Nelivärikuvituksissa muumihahmot on rajattu mustalla ääriviivalla, mutta taustan suuret elementit luminietoksineen tai maiseman muotoineen pehmentyvät välillä häiritsevästi ilman rajausta ja vaikeuttavat näin kuvan hahmotusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti