Elisabet Aho: Helmi, salaperäinen tyttö. 158 sivua. Myllylahti 2020. Kansikuva Kaisu Sandberg.
Elisabet Aho tunnetaan eri kustantajien kautta ilmestyneiden lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi historiallisista romaaneista aikuisille.
Helmi, salaperäinen tyttö on hieman jäsentymätön lasten mysteeriromaani, joka ammentaa lasten ikiaikaisesta haaveesta asua omillaan aikuisten määräysvallan ulottumattomissa Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjojen tapaan.
Vappu ja Annika ovat hiljattain aloittaneet ekaluokan, mutta heidän vanha, nyttemmin suljettu ja hylätty päiväkoti kodin lähistöllä vetää heitä edelleen puoleensa.
Tytöt huomaavat, että päiväkodissa ja pihan leikkimökissä on elämisen jälkiä. He kuulevat myös laulua ja lasten ääniä päiväkodin käytäviltä.
Mummi tulee syyslomalla Vapun ja Eetun vahdiksi. Mummilla on enemmän aikaa ja tunnelma kotona muuttuu merkittävästi:
– – Kaikki oli erilaista, kun kotona oli mummi. Eetu ei lähtenyt kavereilleen eikä pelannut, tiiraili jopa puhelintakin vähemmän kuin tavallisesti. Vappu ei uppoutunut kirjaan tai piirtämiseen, hyvä, että muisti viestittää Annikalle, kun tämä lähetti kuvan Turun jokimaisemasta. He vain koristelivat kakkua, istuivat ja söivät sipsejä ja keksejä. – –
Mummin kanssa jutellessa selviää, että mummikin on käynyt samaa päiväkotia lapsena. Silloin tosin puhuttin leikkikoulusta.
Nähtyään mummin valokuva-albumista kuvia leikkikoulusta, Vappu ymmärtää, että hän on nähnyt mummin lapsuuden aikaisia tapahtumia ja leikkikoulun opettajan laulattamassa lapsia.
Vähitellen tihentyvän juonen kehittely antaa vihjettä aikamatkustuksesta Ahon aiemman Aada ja aikaikkuna -lastenromaanin tapaan, mutta paljon yksityiskohtia jää ilman selityksiä.
Tytöt saavat lopulta selville, että Helmi asuu huonojen kotiolojen takia päiväkodissa.
Helmin vointi huononee dramaattisesti ja Vappu ja Eetu ehättävät hätiin aivan viime hetkellä. Helmi päätyy sijaisperheeseen. Lukija heitetään melko tylysti sadunomaisesta tunnelmasta karuun todellisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti