Lastenkirjahyllyn varjolistalla kuvakirjoja, identiteetin etsintää, ystävyyttä ja mielikuvituksen voimaa

Jälleen on aika julkistaa Lastenkirjahyllyn perinteinen lasten ja nuorten Finlandia-varjolista.

Nämä kuusi kirjaa ovat minua vuoden 2020 runsaasta kotimaisesta tarjonnasta eniten sykähdyttäneet ja valaneet uskoa siihen, että omavaloiselle ja omaperäiselle tyylille on yhä lasten- ja nuortenkirjoissakin tilausta.

Huomenna keskiviikkona julkistetaan Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -ehdokkaat.

Vuoden 2020 kotimainen tarjonta heijastelee kiinnostavasti yhteiskunnallista todellisuutta erityisesti lapsen arjen ja perhesuhteiden kuvauksen osalta.

Harmillisen paljon ilmestyy nykyisin pitkälle brändättyjä, tuotteistettuja, kirjoja, joiden markkinointiin kyllä laitetaan isot paukut, mutta niiden sisältöön ei malteta kiinnittää riittävästi huomiota.

Erikokoisissa kustantamoissa pitäisi mielestäni entistä enemmän paneutua luettavuuteen eli taittoon, kirjasinkokoon sekä kuvan ja tekstin yhteispeliin. Kuvitus ei ole lasten- ja nuortenkirjassa vain somiste, vaan sillä on parhaimmillaan myös lukemista tukeva tarkoitus.

Lukutaidoltaan eri vaiheissa olevat ja eri-ikäiset lapset ja nuoret tulisi ottaa huomioon niin aiheiden, käsittelytapojen, kirjojen pituuden kuin ulkokirjallistenkin seikkojenkin osalta. 

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan kotiin kannettuna valtaosan isojen ja keskisuurten kustantamoiden vuotuisesta lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta. Pienten kustantamoiden valikoimaa yritän seurata myös mahdollisuuksieni mukaan.

Toisaalta kattavuus ei  liioin ulotu erilaisten palkintoraatienkaan työhön. 

Kustantamot eivät lähetä automaattisesti kaikkia lasten- ja nuortenkirjauutuuksia raateihin. 

Eniten seulontaa tekevät pienet kustantamot. 

Siksi ei koskaan voi olla "vain yhtä totuutta" tai kaiken kattavaa valikoimaa kirjavuoden ns. parhaimmistosta.

Kuten kaikessa kirjallisuuden, niin myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden arvottamisen osalta aina kyse makuasioista, pitämyksistä ja erilaisista näkökulmista.

Siksi toivoisin Suomeen nykyistä paljon moniäänisempää ja -ulokkeisempaa keskustelua lasten- ja nuortenkirjallisuudesta.

Lastenkirjahyllyn varjolistalla on kuusi lapsille ja nuorille suunnattua teosta:

 

Eppu Nuotio & Kristiina Louhi: Sinä olet kaunis, 32 sivua, WSOY 2020.

Charles Perrault´n sadusta inspiraatiota ammentanut Eppu Nuotion tarina puhuu kauniisti omanarvon-

tunnosta ja rakkauden vahvistavasta voimasta. Jokaiselle on tärkeää tulla nähdyksi ja arvostetuksi.

Kristiina Louhi luo lukuisista kiehtovista esineistä ja kirkkaista väreistä ällistyttävän tasapainoisia sommitelmia, joissa silmä lepää.

Olen arvioinut kuvakirjan alun perin Kuvittaja-lehteen 3/2020 ja arvion muokattu versio on julkaistu myös Lastenkirjahyllyssä.

Meria Palin: Taikapuikot, 32 sivua, Etana Editions 2020.

Taikapuikot on sanaton kuvakirja, jonka lähimmäisen-

rakkautta huokuva tarina palelevalle lapselleen lämmikettä kutovasta äidistä lohduttaa aivan erityisesti nykyisenä poikkeusaikana. 

Merja Palinin kuvitus huokuu rauhaa, rentoutta ja kotoiluun liittyvää kiireettömyyttä. Puuväritekniikka tavoittaa hyvin villalangan säikeet ja pehmeyden. Viileä sininen ja lämmittävä punainen ovat tehokkaita kontrasteja. Yksinkertaisista viivoista, suorista ja kaartuvista, syntyy jännittävä liikkeen tuntu. Pitkänhuiskea kapea muotokin miellyttää silmää.

Taikapuikkojen arvio  Kuvittaja-lehden numerossa 1/2020.

Anja Portin: Radio Popov, kuv. Miila Westin, 289 sivua, S&S 2020.

Anja Portin on luonut lastenromaaniinsa kekseliään tarina-

maailman, johon on helppo solahtaa. Vaikka sen aihe on ankea ja valitettavan tuttu monille syrjään sysätyille lapsille,  Portin onnistuu silti kääntämään lohduttoman lähtötilanteen parhain päin ja valamaan toiveikkuutta myös kirjan lukijaan. 

Anja Portinin kerronnassa on erinomainen rytmi ja poljento ääneen lukemiseen. Siksi romaani sopiikin parhaiten aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin. 

  

Radio Popov on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

 

Miikka Pörsti & Anne Vasko: Gorilla, 33 sivua, S&S 2020.

Miikka Pörstin ja Anne Vaskon yhteistyö kuvakirjassa on saumatonta. Vasko tulkitsee Pörstin kuvaannollista kieltä kirjaimellisesti. 

Tekstin sanallisen ja kuvituksen visuaalisen liioittelun kautta avataan lapsen kielenkantoja ja tunnelukkoja kertomaan omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan. 

 

Gorilla on kokoaan isompi helmikirja varhaiskasvatukseen pienen lapsiryhmän kanssa yhdessä vuorovaikutteisesti työstettäväksi. Sitä voi lukea ja katsoa moneen kertaan, aina vähän uusista kulmista. Kuvat ja tarina eivät tyhjene kertalukemalta ja -katsomalta. 

 

Kuvakirjan arvio Lastenkirjahyllyssä.

Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla, 221 sivua, Otava 2020.

Veera Salmi kuvaa nuortenromaanissaan nuoruutta  rouheasti,  tummiakaan vesiä karttamatta ja silti  ilon ja elämänmyönteisyyden kautta.

Kahden eri taustoista tulevan nuoren pakomatkan kuvaus on yhtä aikaa runollinen ja arkinen. Salmi antaa erityisen uskottavan äänen ja puhetavan Marokosta perheineen Suomeen muuttaneelle Isra-tytölle.  

 

Nuortenromaanin arvio Lastenkirjahyllyssä.

 

Mila Teräs: Amiraali, 172 sivua, Otava 2020.

Mila Teräksen nuortenromaani Amiraali ei ole mikään "yhden asian agitaatioromaani" muunsukupuolisuudesta. Rakastumisen ja ensirakastelun kuvaus on kaunis, tosi ja vapaa kaikista kliseistä. 

 

Päähenkilön Niilon skeittiharrastus maadoittaa hänet tiukasti maahan; Teräs ei hahmottele hänestä  utuista ja kliseiden kuormittamaa stereotyyppiä, vaan ennen muuta uskottavan ja  identiteettiään etsivän nuoren, jossa on samanaikaisesti rosoa, vimmaa ja herkkyyttä.

 

Nuortenromaani on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.