maanantai 2. marraskuuta 2020

Penni Pähkinäsydän, magian kanssa ei pidä pelleillä!
















Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku, kuvittanut Kati Vuorento, 188 sivua, Tammi 2020.

 

 




 

Mediapersoona Cristal Snown (oik. Tapio Huuska) lastenkirjadebyytti Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku on tuskin jäänyt keneltäkään edes satunnaisesti tiedotusvälineitä seuraavalta huomaamalta. 

 

Heti kirjan ilmestymisviikolla hän sai kertoa kirjastaan toimittaja Arto Nybergin keskusteluohjelmassa ja pienellä viipeellä vielä toisessa YLE:n Puoli seitsemän -makasiiniohjelmassa. 

 

Ja nyt lauantaina Helsingin Sanomat julkaisi kulttuurisivuilla toimittaja Noora Vaaralan kolmen sivun haastattelun.  

 

(Lasten)kulttuurin mediajulkisuus on entistä henkilövetoisempaa, mutta olisin silti toivonut, että Cristal Snown värikkäiden elämänvaiheiden ja karisman maltettaisiin paneutua myös siihen tärkeimpään eli esikoisteokseen. 

 

 

Penni Pähkinäsydän ei ollut kovin suosittu keijulasten joukossa, ja hänestä oli monenmoisia mielipiteitä. Jos Peteliukselta kysyttiin, hän kuvaili Penniä äkkipikaiseksi jääräpääksi, jolla ei ollut minkäänlaista huumorintajua. Penni oli siitä itse eri mieltä. Häntä naurattivat hyvät ötökkävitsit ja itse keksityt sanaleikit.

 

Näkymä Tuulenpesän metsästä ja keijujen
asumuksista. Kati Vuorennon kuvitusta
Cristal Snown saturomaaniin Penni Pähkinäsydän ja
kauhea kadotuskakku
(Tammi 2020).  



Christal Snown saturomaanin keskushenkilö ei ole yksiselitteisen herttainen satuhahmo, pikemminkin Penni näyttäytyy hemmoteltuna ja omaa napaansa tuijottavana itsekeskeisenä ”keijunatiaisena”


Kaikkitietävä kertojakaan ei anna Pennistä  kovin mairittelevaa kuvaa: lukija saa tietää Pennillä olevan ”epäkavereita” ja ”vihahenkilöitä”.


Penni Pähkinäsydän on pieni, mutta pippurinen keijutyttö, jolla on synnynnäinen sydänvika. Hänellä on kokoonsa nähden valtava pähkinänkokoinen sydän, joka voi murtua helposti. 


Tämän erityisherkkyyden varaan rakentuu myös pidemmäksi sarjaksi kaavaillun sarjan avausosa.

 

Kansanperinteessä keijut ja haltiat eivät liioin aina olleet vain hyvän asialla. Suomalaisten uskomusolentojen joukosta löytyy haltioita, jotka anastivat pirtistä lapsen ja toivat vaihdokkaan tilalle tai näkkejä, jotka nappasivat veden äärellä olevan lapsen syvyyksiin.  Eikä James Barrien Peter Panin Helinä-keijukaan ollut kaikin osin kovin pyyteetön kaikissa toimissaan.




 Penni tarkkailee kotiin saapunutta tunkeilijaa. 
Kati Vuorennon tarkka lyijykynäviiva luo
salamyhkäistä tunnelmaa. Kati Vuorennon kuvitusta 
Cristal Snown saturomaaniin Penni Pähkinäsydän ja 
kauhea kadotuskakku
 (Tammi 2020).  

 


Pennin Annelie-äidin veljenpoika Markka Meritähti majoittuu väliaikaisesti Pennin kotiin. Penni huomaa asemansa huomion keskipisteenä uhatuksi ja on heti puolustuskannalla. Hän yrittää keksiä keinoja ”keljun kollikeijun” ja ”kollinkoltiaisen” poishäätämiseksi. 

 

Pennin mummo Henrietta Äkkivuori oli kehitellyt reseptin taikakakulle, jolla pystyi aikoinaan taikomaan tyrniinmenevän miehensä kadoksiin. Resepti pätee myös muihin kiusanhenkiin. Romaanin alussa metsästetäänkin reseptistä puuttuvaa osaa.

 

Saturomaanin jännite on alussa verkkainen – sadun lumous löytyy ja jännitys tihentyy vasta tarinan loppupuolelta.

 

Penni ei karta edes uhkarohkeita keinoja saadakseen kadotuskakkuunsa puuttuvia ainesosia. 


Tässä kohtauksessa Penni ei vielä epäröi, vaan 
odottaa malttamattomasti Markan seuraavaa askelta. 
Kati Vuorennon kuvitusta Cristal Snown saturomaaniin 
Penni Pähkinäsydän ja 
kauhea kadotuskakku (Tammi 2020).   



Pennin häikäilemättömyyden takia Markka joutuu onnettomuuteen, ja vasta sitten Penni havahtuu ja haluaa tehdä korjausliikkeen. Hän lähtee luottoystäviensä Viliinan ja Lianan kanssa uhkarohkealle pelastusmatkalle Pöljänkankaalle.

 

Markan hahmo jää vielä melko vähälle huomiolle. Lukija saa tietää, että hänen naurunsa on ”vaaleanpunainen, nopeapomppuinen sekä hieman hysteerinen”.

 

Cristal Snow on luonut alkuperäisidean ystävänsä Niina Siewertin kanssa jo 15 vuotta sitten. 


Avausosassa hahmottuvat satumaailman vivahteikkaat kehykset: Tuulenpesän metsässä juodaan vilpukkamehuapajupirtelöä ja kaarnateetä sekä syödään kirpaloitaruiskaleita ja mahlahilloleipää. Yhteyttä pidetään soittosirkkaviesteillä.

 

Myös keijujen maantiede kutkuttaa paikannimillään (esim. Toopelinvuori ja Pöljänkangas). Keijumaailmassa etäisyyttä mitataan keljunkuljauksilla ja pieniä keijuja valmennetaan tehtäviinsä mm. hiippailukursseilla ja hammaskeijuutuksella.

 

Seikkailun tiimellyksessä Penni pelkää kohtaavansa ökkömöttejä, mörköjä, rämerämpijöitä tai pahaa tarkoittavia itikoita. Myös makealle persot maiskiaiset aiheuttavat vastusta. 

 

Tyvenessä loppuratkaisussa äiti Annelie muistuttaa tyttärelleen, että magian kanssa ei pidä pelleillä. Nähtäväksi jää, kuinka Penni ottaa onkeensa ja palautuuko myös Markan ja Pennin välinen luottamus. 


 

Satumaailman mittasuhteet havainnollistuvat
vaikkapa tässä kuvituskuvassa, jossa kovakuoriainen,
 sarvikuonokas, vetää keijujen kärryjä. Kati Vuorennon
kuvitusta Cristal Snown saturomaaniin Penni Pähkinäsydän ja 
kauhea kadotuskakku (Tammi 2020).    




Kati Vuorento on luonut  herkkäpiirteisessä, keijujen karakteristiikan oivaltavasti  tavoittavassa lyijykynäkuvituksessaan taianomaisen keijumaailman. 


Keijujen mittasuhteet havainnollistuvat muutamista kuvista, joissa on koppakuoriaisia ja myrskyhyttysiä.

 

Laura Lyytisen graafisen suunnittelun ja Vuorennon taidokkaan kuvituksen ansiosta kokonaisuudessa saattaa olla mahdollisuuksia jopa käännösmarkkinoille.   

 

 

 

 

 






 





 

Ei kommentteja: