tiistai 14. syyskuuta 2021

Mangan, öljyvärimaalauksen ja rakkauden haastavat kuviot










Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu, 142 sivua, Otava 2021. Kansikuva Päivi Puustinen.

 




Mistä mä tiesin, mitä rakkaus oli. Oliko se pieniä muurahaisia mahanpohjassa? Kuumia ja kylmä väristyksiä. Sitä, ettei saanut unta, kun mielessä pyörivät rastatukkaisen tyypin silmät. Oliko rakkaus mielenhäiriö vai sokerihuurretta elämän arjen päällä. Kutinaa, joka ei raapimalla lähde.

 

 

Tuula Kallioniemen kuudella eri vuosikymmenellä jatkunut ura tuotteliaana lasten- ja nuortenkirjailijana hakee Suomessa vertaistaan. 

 

Kallioniemi on näyttänyt kyntensä hyvin erilaisten lajien taitajana. 

 

Tuotannosta löytyy lasten- ja nuortenromaanien lisäksi lyhytproosaa, helppolukuista lukutaidon alkuun, lasten dekkareita, kuvakirjatekstejä, tietokirjoja (Reuhurinne-sarjassa), tekstejä aapisiin ja lukukirjoihin sekä muutama aikuistuville nuorille suunnattu selkokirjakin. 

 

Lastenkirjallisuuden genreistä lyriikka taitaa olla likipitäen ainoa, johon Kallioniemi ei ole uransa missään vaiheessa tuntenut lainkaan vetoa.

 

Juuri ilmestynyt Mopoautolla mun prinssini saapuu täyttää suurelta osin nuorille suunnatun chick litin määreet. 

 

16-vuotiaan päähenkilön, Ellan,  kasvukipuja ja identiteetin löytymistä kuvataan pääosin humoristisesti ja kevyesti, vaikka romaanista löytyy myös tummempia juonteita. 

 

Ellan ja jääkiekkoa tosimielellä pelaavan pikkuveljen Veetin isä on kuollut äkillisesti jo useampi vuosi sitten.  

 

Ella kokee, että pikkuveljen aikaa, rahaa ja tilaa vievä harrastuksen takia äiti ei huomaa häntä lainkaan. Ja yhtäkkiä Ella huomaa äidin virittelevän uutta seurustelusuhdetta, mikä herättää hänessä äärimmäistä närkästystä.

 

Ellalla on omiakin unelmia. Isä harrasti maaalausta ja isän äidin Ellalle lahjaksi antama suomalaisen taidemaalarin Elin Danielson-Gambogin elämäkerta innostaa tyttöäkin haaveilemaan taiteilijan ammatista. Mangan piirtämisessä Ella ei näe potentiaalia, vaikka sen ilmaisurekisteri taitaa olla lähempänä tytön sydäntä. 


Rastatukkainen Toni on ollut Ellan etäihastuksen kohde jo yläkoulussa. Poika on Ellaa paljon varmaotteisempi oman taiteellisen tyylinsä ja pyrkimystensä suhteen, ja seurustelun alkuun liittyy Ellan puolelta jopa pienimuotoista huijausta.

 

Kallioniemi kuvaa Ellan itsenäistymistä tarkasti ja myötäeläen.  Ellakin taitaa monen ikätoverinsa tavoin kuvitella, että askelmerkit tulevaisuuteen pitää jo olla valmiina lukion alkuun mennessä.

 

Mutta elämä heittelee. Ella saa huomata, että omatkin asenteet ja unelmat voivat muuttua äkisti.

 

Seurustelun aloittamiseen liittyvän epävarmuuden kuvaus – sekä tytön että pojan kokemuksena! – on erityisen tervetullut näkökulma.  Teini-ikäiselläkin saa yhä nuortenkirjassa olla ekakertaan liittyviä estoja ja jumituksia!  

 

Ellan kavereista Pilvi virittelee seurustelua pikkuveli Veetin kanssa ja Iiris puolestaan on sekaantunut naimisissa olevaan kolmekymppiseen mieheen: 

 

– Ei rakkaudelle mitään voi, Iiris piipitti.

 

Muistin tosi-tv-sarjan, jonka aiheena oli ollut kielletty rakkaus. Me oli yhdessä kauhisteltu paheksuttua parisuhteita Pilvin ja Iiriksen kanssa. Eikö Iiris muistanut?

 

Teki mieli julistaa, että me mentäisiin Pilvin kanssa laukomaan pedofiilille suorat sanat. Mä iskisin sitä nyrkillä mahaan, ellei se tajuaisi. 

 

– Ei se mikään pedofiili ole, Iiris nikotteli niin kuin olisi lukenut mun ajatukset.

 

– Tietääkö sun äiti? mä ynähdin kuin ääliö.

 

– Herranjumala! Se vielä puuttuisi. – – 

 

Onneksi Iiriksen pilvilinnat romahtavat. 


Alaikäisen tytön ja aikuisen miehen suhde ohitetaan juonen tasolla kevyesti. 


Loppuratkaisu vihjaa, että Pilvin tempoilussa olikin kyse oman seksuaalisuuden löytymiseen liittyvästä etsikkoajasta. 


Ellan äitikään ei tiedä koko totuutta tyttärensä edesottamuksista, ja suurimman hädän tullen tyttö saa lohtua isoäidiltään, isän äidiltä, johon Ella on isänsä kuoleman jälkeen pitänyt vielä tavanomaistakin niukemmin yhteyttä.  


Näiltä osin Kallioniemen uutuus toisintaa nuortenkirjoissa tyypillistä asetelmaa, jossa isovanhemmat ymmärtävät nuoren sisimpiä tuntoja vanhempia paremmin.


Perhe ja sen jäsenten välinen avoimuus nousee romaanin punaiseksi langaksi. 


Kaikkea ei selitetä vielä auki, kenties Ellan ja hänen ystäviensä vaiheita saadaan seurata vielä jatko-osissakin. 

 

 

 

 

Ei kommentteja: