Jussi Sudenlehti: Hullut aikuiset. Selviytymisopas lapsille. Kuvittanut Jussi Jääskeläinen. 73 sivua. Enostone 2023.
Mielenterveys on sitä, kun tuntee olonsa hyväksi ja pystyy toimimaan, ratkaisemaan pulmia ja sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin. Mielenterveys on myös sitä, että kykenee hyviin ihmissuhteisiin ja sallimaan itselleen mukavia asioita.
Mielenterveys voi häiriintyä jonkin äkillisen tapahtuman, menetyksen tai sairastumisen vuoksi. Häiriö ei kuitenkaan ole pysyvä, mikäli mielenterveyttä hoidetaan.
Mielenterveyden häiriö on tila, jossa mielenterveys on häiriintynyt ja siitä aiheutuu haittaa itselle ja muille. Sillloin ihminen ei pysty tekemään samoja asioita kuin ennen, silloin ihminen tarvitsee apua, ei syyllistämistä. Joka toinen ihminen kokee mielenterveyden häiriön elämänsä aikana.
Näin ytimekkäästi ja selkeästi alkaa Jussi Sudenlehden tietokuvakirja Hullut aikuiset. Selviytymisopas lapsille.
Turkulainen kirjailija ja tietokirjailija Sudenlehti on moniosaaja ja -toimija, joka työskentelee myös psykoterapeuttina ja muusikkona.
Sutisen nimellä häneltä on aiemmin ilmestynyt kolme lastenkirjaa Sininen talo, Suurerhe ja Kiireellisten talo (2015–2018, Suomen Psykologinen Instituutti). Niissä työstetään terapeuttisesti lasten kohtaamia vastuksia ja ongelmia, jotka usein johtuvat aikuisten teoista tai tekemättä jättämisistä.
Hullut aikuiset. Selviytymisopas lapsille peilaa monella tavalla aikaansa: nykyisin kun kaikelle vähänkin tavanomaisesta poikkeavalle käytökselle halutaan määritelmiä, etuliitteitä ja kirjainyhdistelmiä. Kirjan lähtökohtana on kuitenkin todellisten ihmisten oikeat diagnoosit erilaisista mielen sairauksista.
Jussi Jääskeläisen lakonisen, staattisen ja tuiki harmaan kansikuvan ei kannata antaa hämätä, sillä sisäsivuilla kirja näyttää todellisen luontonsa.
Sen voi liittää jatkumoon muutama vuosi sitten sekä lasten- että aikuistenkirjoissa suositulle historia suurnaisten ja -miesten elämää esitteleville kirjoille.
Sudenlehden kirjassa kerrotaan muutaman kotimaisen ja ulkomaisen elämäntarinoita. Niissä korostuu se, että mielenterveyden pysyvät tai ohimenevät häiriötilat tai muut rajoitteet eivät ole muodostuneet tulpaksi menestykselle tai normaalille elämälle.
Erillisten fiktiivisten Maanila-tarinoiden jälkeen oman tarinansa esitellystä erityispiirteestä kertovat mm. Rosa Meriläinen, Seidi Haarla, Tuukka Hämäläinen ja Samuel Shipway. Jo edesmenneistä henkilöistä, Claes Anderssonin lisäksi lääkäri ja psykoanalyytikko Sabina Spielreinin ja Kellokosken prinsessanakin tunnetun Anna Svedholmin tarinat pohjaavat erilaisiin aikalaislähteisiin.
Kaikissa tarinoissa korostuu hieman eri tavoin se, että erityisominaisuudet voi halutessaan kääntää myös vahvuuksiksi, mutta olennaista on tuntea itsensä ja voimavaransa läpikotaisin.
Elämäntarinoiden rinnalla Sudenlehti kuljettaa myös sadunomaista tarinalinjastoa, joka kertoo Maanilan yhteisöstä.
Maanilassa kaikki ovat kummallisia, eikä kukaan ole tavallinen. Kaikilla on omat vaivansa. Vaivat näkyvät siinä, miten kyläläiset puhuvat, käyttöytyvät tai ajattelevat. Varmasti sinäkin olet nähnyt ihmisiä, jotka ihmetyttävät sinua. Minä kerron sinulle omista läheisistäni. – –
Maanilassa asuu masentunut äiti, ahdistunut setä Sygril, täti, joka haluaa kaiken olevan ympärillään siistiä ja hallittua, isoäiti, jonka mielialoja on vaikea ennustaa sekä veli, joka on varsinainen nero, jos vain malttaa mielensä.
Kirjassa on vielä kolmaskin tekstilaji, eri värisille sivuille painetuissa osuuksissa kerrotaan lapselle ymmärrettävällä tavalla masennuksesta, ahdistuksesta, pakko-oireista, persoonallisuushäiriöistä, autismin kirjon häiriöistä ja skitsofreniasta.
Myös tietoisku mielenterveyden hoidosta eri historian aikoina on havainnollinen ja aikuiselle lukijalle on hyötyä kirjan keskeisistä lähteistä.
2 kommenttia:
Vähän jään nyt miettimään kirjan kantta. Se tuo mieleen monet vitsikkäät tietokirjat "kauhea totuus...." jne. ja voisi olettaa että kyseessä on juurikin tällainen kevyt ja hauska hassuttelukirja, jossa aikuisten hulluus on ehkä jotain sellaista että miten aikuiset jaksaa katsoa uutisia tai eivät ymmärrä pokemonkorttien hienoutta.
Jos oma koululaiseni lainaisi kirjan tällä oletuksella vaikkapa kouluun pulpettikirjaksi ja löytäisi sitten vahingossa kirjan sivuilta oikeastaan koko perheensä, se voisi olla vähintään hämmentävää. Pahimmillaan se voi olla tosi pelottavaa. Sen sijaan harkiten ja yhdessä lukisin kirjan lapsen kanssa tosi mielelläni, ihan samasta syystä: sen avulla voitaisiin puhua näistä aika hankalista mutta monia perheitä koskettavista asioista.
Tai ehkä olen vain traumatisoitunut siitä kun itse lainasin lapsena kirjastosta kirjan "kun äiti muni". Luulin kannen perusteella että se on hassu satu, mutta kirja läväyttikin pyytämättä ja yllättäin eteen mm.ilmapallojen päällä yhtyviä ihmisiä :D
Kansikuva ei tosiaan anna oikeutta kirjan sisällölle.
Ehkä kirjan kansikuva on pitänyt tehdä jo kauan ennen kuin kuvittaja aloittanut sisäsivujen kuvitusta?
Näitä voi arvailla, mutta on harmi, että kansikuva ei houkuta tarttumaan kirjaan.
Lähetä kommentti