Vilja-Tuulia Huotarinen & Anna Emilia Laitinen: Vuori joka juoksi, 40 sivua. Tammi 2022.
Henna Ryynänen: Metsä muuttaa, 64 sivua. Tammi 2023.
Elollistettu luonto on tuttu vanhoista kansansaduista ja yksi taidesatujen klassikko on H. C. Andersenin Kuusi.
Vuoden sisällä on ilmestynyt peräti kaksi kotimaista kuvakirjaa, joissa luonto ottaa sananmukaisesti jalat alleen.
Vilja-Tuulia Huotarisen ja Anna Emilia Laitisen kuvakirjassa iältään vielä vähäinen nuori vuori pitkästyy olemaan paikallaan ja se uhmaa vanhempien vuorten perimätietoa:
Miksi ihmeessä vuoren pitäisi seistä paikallaan? Aina vain aloillaan? Jos on onnistunut pilkistämään esiin ja kurottamaan ja ojentumaan ja lopulta ponnistamaan ylös, ei olisi temppu eikä mikään tehdä maasta myös jalat.
Vuori möyhensi ja myllersi maata sisuksissaan. Se nosti kivenlohkareita ylös ja alas ja puristi niiden väliin kaksi tiivistä tolppaa. Se siirsi maata sivuun tolppien ympäriltä. Vielä tarvittiin kivitolppien väliin tueksi savea, ja viimein vuori seisoi valmiiden jalkojensa päällä. Ne olivat hyvät jalat.
 |
| Vuoren vähäinen ikä näkyy sen hempeässä värityksessä. Anna Emilia Laitisen kuvitusta Vilja-Tuulia Huotarisen tekstiin kuvakirjassa Vuori joka juoksi (Tammi 2022). |
Toisin kuin muut vuoret, se pääsee nyt siirtymään paikasta toiseen ripeästi. Toisaalta se hillitsee välillä etenemishalujaan ja nauttii saadessaan tarjota hevosille suojaisen turvapaikan.
Tienoon asukkaatkin ottavat pian ilon irti paikkaa vaihtavasta vuoresta: se on huviretkikohde, laskettelijoiden rinne, urheilijoiden treenimaasto ja mietiskelypaikka kaikille, jotka tarvitsivat näköalaa elämäänsä. Vuori tarjoaa myös oivalliset pesimämaastot lunneille.
 |
| Vuor pysähtyy meren rannalle ja tarjoaa lunneille suojaisen pesäpaikan. Anna Emilia Laitisen kuvitusta Vilja-Tuulia Huotarisen tekstiin kuvakirjassa Vuori joka juoksi (Tammi 2022). |
Vilja-Tuulia Huotarinen viettää osan vuodesta perheineen Reykjavikissa ja kirja on eittämättä saanut innoitusta Islannin jylhästä luonnosta.
Anna Emilia Laitisen herkkä pastellisävyinen vesivärikuvitus tarjoaa kontrastin jylhille vuorimaisemille.
Jos kuvakirjasta haluaa etsiä opetusta, se lienee tämä: matkailu avartaa ja jaettu ilo on paras ilo. Elämässä on hyvä olla luutumatta samaan paikkaan ja maisemaan.
Henna Ryynäsen kuvakirjassa metsän mitta tulee täyteen, kun ihmiset syytävät ympärilleen roskia.
 |
| Metsä menettää malttinsa jatkuvaan roskaamiseen. Henna Ryynäsen kuvitusta kuvakirjaan Metsä muuttaa (Tammi 2023). |
Tanner tärisi ja oksat poksahtelivat Metsän huojuttaessa itseään puolelta toiselle. Madot kaivautuivat syvemmäle multaan, rastaat karkasivat pilvenä taivaalle, ja oravat jähmettyivät tuijottamaan. Tuohtunut metsä nousi juurilleen ja karisti roskat päältään.
Metsä päättää summamutikassa lähteä Turkuun paremman kasvuympäristön toivossa, mutta päätyykin joen virran viemänä Afrikan mantereelle. Siellä ei ole sen koommin asiat kunnossa: meret ovat täynnä roskaa ja kuivuus aiheuttaa monenlaista vaivaa.
 |
| Voipunut metsä pääsee kamelikaravaanin matkassa pois rutikuivalta aavikolta. Henna Ryynäsen kuvitusta kuvakirjaan Metsä muuttaa (Tammi 2023). |
Hiekkaerämaan kuumuus on koitua Metsän kohtaloksi, mutta onneksi kamelikaravaani ottaa sen kyytiinsä. Paikalliset eläimet hakeutuvat kiitollisina sen vilvoittavaan varjoon, mutta varottavat samalla Metsää jäämään liian pitkäksi aikaa paikoilleen. Metsä päätyy viidakkoon, mutta siellä Metsä huomaa merkkejä lahoamisestaan. Se saa kyydin rahtialuksen kyydissä takaisin kotiin.
 |
| Rahtialuksen matkassa Metsä lukee tähtitaivaan ihmeistä. Henna Ryynäsen kuvitusta kuvakirjaan Metsä muuttaa (Tammi 2023). |
Perillä Metsää odottaa yllätys: asfaltti ja roskat ovat tipotiessään, ihmiset ovat kaivanneet Metsää ja osaavat nyt arvostaa sitä paljon enemmän!
Henna Ryynäsen tarinaan ei ole suoraan nivottu ilmastonmuutoksen ja luontokadon teemoja. Näiltä osin Metsän seikkailu avarassa maailmassa vertautuu perinteisiin satuihin, jossa uhmamieliset sankarit lähtevät pois turvallisen kodin piiristä oppimaan ja kokemaa uutta.
Ryynäsen taidokkaat vesivärikuvitukset elollistavat veikeästä metsää. Kuvakoot vaihtelevat koko aukeaman silmää hivelevistä panoraamakuvista kuvasarjoihin.
Kuvakirjassa on lähes tuplasti sivuja perinteiseen kuvakirjaan verrattuna. Metsän vaiherikasta seikkailua olisi voinut reippaasti tiivistää ilman että sen intensiteetti olisi kärsinyt. Onneksi tekstin määrä on kuitenkin sopivan vähäinen aukeamaa kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti