Reetta Niemelä & Katri Kirkkopelto: Mustan kuun majakka. 359 sivua. Lasten Keskus 2023.
Jos joku olisi väittänyt hänelle vuosi sitten, että hän olisi aivan kotonaan oudossa vanhassa talossa, joka oli kummallisten otusten lisäksi täynnä kammottavia haamuja, hän olisi nauranut mahansa kipeäksi. Nyt se tuntui hänestä oikeastaan vain aika tavalliselta. Ehkä se, että hän oli salamieli, auttoi häntä sopeutumaan niin nopeasti salamaailman outouksiin.
Kotimainen lasten fantasia versoo nykyisin ilahduttavan moniäänisenä ja haastaa parhaimmillaan myös käännöstarjonnan.
Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon sarjan avaus, Mustan kuun majatalo (Lasten Keskus 2021) nimettiin poikkeuksellisesti viime vuoden Finlandia Junior -ehdokkaaksi, sillä se ilmestyi loppuvuodesta 2021 eikä näin ollen ennättänyt ilmestymisvuotensa ehdokasasetteluun.
Povasin sarjan ensimmäiselle osalle Lastenkirjahyllyssä kansainvälistäkin menestystä. Sitä pitänee vielä odotella.
Niemelän säkenöivä kerronta, persoonalliset keskushenkilöt, eheän fantasiamiljöön luominen ensimmäisessä osassa ja sen rikastaminen uusilla laajennuksilla yhdistettynä Katri Kirkkopellon taidokkaaseen ja vivaihteekkaaseen, fantasian lumon upeasti välittävään kuvitukseen on mielestäni poikkeuksellisen onnistuneen suunnittelun ja yhteistyön tulos.
 |
| Lukija pääsee Saimin kanssa tutustumaan Salaväen vanhoihin muistiinpanoihin. Katri Kirkkopellon kuvitusta Reetta Niemelän lasten fantasiaan Mustan kuun majakka (Lasten Keskus 2023). |
Mustan kuun majatalossa elettiin kevättä ja kesää ja uudessa osassa valmistaudutaan kekrin viettoon ja talven tuloon.
Saimi Salaper on jo tullut sinuiksi sen suhteen, että hän kuuluu salaväkeläisiin, mutta hänelle paljastuu koko ajan uusia salaisia taikavoimia.
Saimi on esimerkiksi saanut salaväeltä erityiset silmälasit, joilla hän pystyy lukemaan salaväkeläisten litaniankielellä kirjoittamia kirjoja.
Lukemiensa kirjojen ja muun arkistoaineiston kautta hän pääsee samalla yhä syvemmälle salaväkeläisten tapoihin, tottumuksiin ja henkiseen perintöön.
 |
| Vielä seikkailun alussa voidaan viettää näin tyventä yhteistä aikaa. Katri Kirkkopellon kuvitusta Reetta Niemelän lasten fantasiaan Mustan kuun majakka (Lasten Keskus 2023). |
Salaväkeläiset paljastavat luottamuksen kasvaessa Saimille monia kommervenkkejään ja vuosisatojen aikana kehittelemiään keksintöjä, kuten sekuntiliiman.
Se on ”etanoiden jälkensä jättämää limaa, jota vuorenpeikot ovat keränneet kivisiin kennoihin aamukasteen aikaan”.
Se liimaa sekunnit kiinni toisiinsa siten, että ne venyvät venymistään, jolloin aikaa tulee lisää.
Morrilta Saimi saa tammenterhonmuotoisen korun, jonka ansiosta hän saa käyttöönsä jopa yhden ylimääräisen kuukauden!
Lukijan on helppo yhtyä salaväkeläisten iloon taikavoimien monipuolisuudesta: ”Eläköön sekuntiliima, kyklooppiköysi, mummin veska, hiisien voima ja ilkinakkelien höpsö kiro!”
Saimin on entistä haastavampaa salailla isältään uusia omalaatuisia ystäviään ja omia taikavoimiaan.
 |
| Kirkkopelto on loihtinut toinen toistaan karismaattisempia taikaolentoja, kuten yksivarpaisen Morrin. Katri Kirkkopellon kuvitusta Reetta Niemelän lasten fantasiaan Mustan kuun majakka (Lasten Keskus 2023). |
J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin verrattuna Niemelän lastenfantasiassa ilkeys sekä hyvän ja pahan vastakkainasettelu on miedompaa ja maltillisempaa.
Esimerkiksi merirosvoja kerrotaan tarvittavan maailman tasapainottamiseen, sillä ”ilman heitä rikkaat rikastuisivat ja köyhät köyhtyisivät entisestään”.
Lasten ja salaväkeläisten vastapoolina näyttäytyvät inhat, omaa etuaan ajavat aikuiset, Quumestari, Albert Valtio ja Halla Haava, joiden suunnittelevat toimenpiteet voivat pahimmillaan aiheuttaa uhkan luonnon monimuotoisuudelle.
Mustan kuun majataloon on säilötty katoavaa luontoa turvaan ahnailta ja omaa etuaan ajattelevilta ilkimyksiltä, jotka käyttävät väärin luonnonvoimia.
Salaväkeläiset ovat luonnon suojelushaltioita. Heillä on halussaan taito ”käyttää loihtua niin, että luonto, yö ja päivä, merten kohoaminen ja laskeminen sekä kuun vaiheiden muuttuminen pysyivät jatkuvasti muuttumattoman hienovireisinä. Tämä edisti luonnon kukoistusta, harmoniaa ja rikkautta. ”
Niemelän fantasiaolentojen galleriasta löytyy kansanperinteestä ja fantasiasta tuttujen hiisien, maahisten, näkkien, lohiskäärmeiden, jetejen, kyklooppien ja vampiirien lisäksi myös aivan uusia omintakeisia hahmoja: esimerkiksi Unniset ovat unten valtakunnan olentoja, unihaltioita, ja ”painajaiset ovat läheistä sukua eri uniolennoille, kuten ikiuningaisille, unnisilla ja jopa iltasatukeijuille. Painaiset viihtyvät sumussa ja koleassa”, mutta eivät silti ole pelottavia saati kaihdettavia olentoja.
Katri Kirkkopellon taidokas vesivärikuvitus on olennainen osa fantasiaseikkailun lumousta. Osa kuvituksesta on mustavalkoista. Nelivärikuvissa värit suorastaan räjähtävät lukijan ja kuvituksen katsojan silmille.
Seikkailu ja pelastusoperaatiot koetttelevat salaväkisiä monin tavoin. Pikkukorva joutuu pinteeseen vihollisten alueelle ja yhteenotot vihulaisten kanssa vaativat myös uhreja. Saimi saa huomata, että hauskaan seikkailuun tulee koko ajan enemmän vakaviakin sävyjä.
Myös digiajan lapselle löytyy fantasiaromaanista sopivasti peilauspintaa: sienitietokoneiden kautta voidaan ladata iilisieniä. Maahisnetin rihmastuubin kautta voidaan pitää rihmaskoodarien luomien sieniseinien avulla yhteyttä ilman suurta huomiota.
Yhdessä muiden salaväkeläisten kanssa koetut seikkailut selvästi voimaannuttavat Saimia. Hän ei anna aikuisten kohdella häntä yliolkaisesti tai vähättelevästi.
Hiisi Anskariina on yksi Saimin luottoystävistä salaväkeläisten joukossa, mutta seikkailun tihentyessä ei yhteenotoiltakaan voida välttyä. Romaanin lopussa Saimin välit lähentyvät ihmispoika Matti Muurisen kanssa ja hän miettii, voisiko salaväkeläisten salaisuuden paljastaa rottayhdyskunnista kiinnostuneelle Matille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti