Riina Katajavuori: Einarin elokuu. Kuvittanut Jani Ikonen. 86 sivua. Enostone 2023.
Olen usein motkottanut siitä, että perinteinen lapsen arjen kuvaus on entistä harvinaisempaa herkkua kotimaisissa lastenromaaneissa.
En oikein jaksa uskoa siihen, että kaikki lapset lukutaidon tasoon ja muihin intresseihin katsomatta pitäisivät yksinomaan tapahtumantäyteisestä ja yksityiskohtia pursuilevasta kerronnasta, jota on nyt tarjolla mielestäni enemmän kuin tarpeeksi.
Haluan uskoa, että nykylapsetkin pitävät vielä rauhallisesta, tavalliseen arkeen keskittyvästä kerronnasta, ja ilokseni sellaista löytyy Riina Katajavuoren lastenromaanista Einarin elokuu.
Einarin elokuu on myös kirjaesineenä tavattoman kaunis.
Vihreä kluuttiselkämys ja väreiltään räväkkä Jani Ikosen kansikuva laiturilta veteen hyppäävästä kirjan päähenkilöstä herättävät heti mielenkiinnon.
 |
| Jani Ikosen kuvitus tavoittaa ällistyttävän hyvin tilanteita ja tunteita. Tässä Einari harjoittelee koulun kykykilpailuun maharullausta pikkusisko Aila seuranaan. Ikosen kuvitusta Riina Katajavuoren lastenromaaniin Einarin elokuu (Enostone 2023). |
Lastenromaanissa lukija pääsee seuraamaan toista luokkaa syksyllä aloittavan Einarin arkea elokuun alusta loppuun. Päivämäärien lisäksi luvut on nimetty koukuttavasti.
Einari on toimissaan ehtiväinen mutta toisaalta myös välillä filosofisiinkin ajatuksiinsa vaipuva pikkupoika, joka isän arvion mukaan kuluttaa toisinaan yhden päivän aikana jopa puoli metriä laastaria!
Jani Ikosen mustavalkoinen kuvitus tavoittaa ällistyttävän hyvin keskushahmojen ilmeet ja kehonkielen.
 |
| Einarin paras kaveri Voitto tulee yökylään, ja hämärän tultua pojat keskustelevat salaperäisestä sadeviittamiehestä. Jani Ikosen kuvitusta Riina Katajavuoren lastenromaaniin Einarin elokuu (Enostone 2023). |
Einaria ja tämän ystävää Voittoa askarruttaa Einarin perheen kesämökin lähellä usein liikkuva hurjan näköinen ”sadeviittamies”, joka ei poikien arvion mukaan taida olla ihan vaaraton:
”No ajattele… jos se vaikka harrastaa metsästystä ja hortoilee täällä pyssyn kanssa pitkin metsiä tai jotain”, Voitto sanoo. ”Se oli epäilyttävä hyypiö. Ehkä humppu”. – –
 |
| Sadeviittamies on päässyt myös kuvitukseen. Jani Ikosen kuvitusta Riina Katajavuoren lastenromaaniin Einarin elokuu (Enostone 2023). |
Sadeviittamiehen mysteeri ratkeaa, kun kesämökin naapuri Aatos Peltonen kertoo Arvosta, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Arvo ei Peltosen luonnehdinnan mukaan "ole raitis, reipas eikä rahanahne – pikemminkin yksilöllinen, yksinäinen ja hyväntahtoinen”.
Einarin elokuun voi ajatella ottavan kantaa alkusyksystä ensin sosiaalisessa mediassa ja sittemmin printtimediassakin käytyyn "spurgu-keskusteluun.
Eri tahot närkästyivät nimittäin Opetushallituksen vuonna 2015 julkaiseman (ja toimittamani) selkomukautetun tarinakokoelman Häntä jäässä ja muita juttuja opettajan aineistosta, joka liittyi Kreetta Onkelin lyhyeen tarinaan "Spurgu". Sitä syytettiin yksipuolisesta, päihdeongelmaisia ihmisiä stereotypisoivasta asetelmallisuudesta.
Selkomukautusta, saati alkutekstiä ja Onkelin hienoa, edelleen kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeenkin yhteiskunnallisilta painotuksiltaan ajankohtaista Selityspakkia (Otava 2014), eri mediat eivät tietenkään nähnyt aiheelliseksi etsiä käsiinsä.
Lastenkirjallisuus työstää hyvinkin rankkoja, usein aikuisen mielestä jopa kiusallisia aiheita, joista aikuinen mieluusti vaikenisi kokonaan.
Kohun taustalla näkyy jälleen suuren yleisön tietämättömyys nykylastenkirjallisuuden aiheiden kirjosta sekä kirjailijoiden ja kuvittajien lapsen omaa ymmärrystä kunnioittavasta asenteesta.
Riina Katajavuoren Einarin elokuu kuvaa – Onkelin tavoin – humaanisti lapsen luontaista uteliaisuutta itselle vierasta ja vaikeasti hahmottuvaa asiaa kohtaan.
Lasten villit spekuloinnit sadeviittamiehestä saavat arkisen selityksensä, ja samalla pelko ja uteliaisuus poistuu.
Kyläyhteisössä Arvoa sananmukaisesti arvostetaan ja tarvittaessa myös autetaan arkisissa toimissa. Sadeviittamies on vain yksi tarinan sivuteemoista, mutta sellaisenaan juuri mainio osoitus arkisesta lähimmäisenrakkaudesta.
Einarin elokuu on täynnä tunteita, jotka aitoudessaan välittyvät suodattamattomina ja juuri siksi niin koskettavina.
Tunteiden tihentymiä on paljon: äiti muistelee vieläkin Einarin edellisten 7-vuotissyntymäpäivien poikanenergiaa:
"Lopuksi koko lastenhuoneen ilma oli sellaista paksua ja kuumaa" muistelee äiti. "Poikaenergia leijui."
Käsinkosketeltavan huolen äärellä ollaan, kun pikkuveli Aila katoaa kesämökillä juuri ennen kotiinlähtöä.
Myös kohtaus, jossa Einariin iskee odottamatta hätä, kun kukaan aikuinen ei olekaan koulusta kotiin tullessa kotona, on kuvattu hienosti. Onneksi turvaverkko pitää ja Einari selviää tilanteesta vain pienellä säikähdyksellä.
 |
| Hyvä esimerkki Jani Ikosen herkkyydestä kuvata tunteiden nyansseja: Einarin ilme on apea tai ainakin mietteliäs, kun taas isoveli Immo on omasta huoneesta selvästi innoissaan. Jani Ikosen kuvitusta Riina Katajavuoren lastenromaaniin Einarin elokuu (Enostone 2023). |
Suuri muutto -luvussa kerrotaan, kuinka isoveli saa oman huoneen ja Einari jakaa huoneen pikkusiskon kanssa:
Illalla kun menen nukkumaan, kurkistan hämärässä pinnasänkyyn. Ailan pullea käsivarsi törröttää puisten pinnojen välistä. Siirrän sen varovasti sisäpuolelle.
Aila on söpö, kun se nukkuu pää tungettuna sängynnurkkaan ja jalat ihan rentoina pötkylöinä.
Minä hiivin hiljaa peiton alle ja kuuntelen Ailan unituhinaa. Siihen on kotoisaa nukahtaa.
Pikkusiskon olemus piirtyy lukijalle muutoinkin viehättävien ilmaisujen kautta, kun Aila klottaa pikkuammeessa saunassa ja hoipperehtii kirjastossa pienen työntökärryn kanssa.
Saan myös omien lapsuudenmuistojeni kautta hyvin kiinni kohtauksesta, jossa Einari kuvittelee kylpyammeessa olevansa järven mökkirannassa. Laineet lyövät korkeina ja tornado on lähestymässä… kunnes äiti pyytää lopettamaan loiskuttelun ja Einari toteaa: ”Minun avarat leikkini eivät mahdu näin pieneen ammeeseen.”
Einarin elokuu on hyvä esimerkki lastenkirjasta, jonka lapsuudenkuvaus puhuttelee myös aikuista.
Lastenromaani kuvaa lapsuuden tunnekokokemuksia, jotka eivät ole aikaan sidottuja. Uskoisin, että kirja "toimii" parhaiten aikuisen ääneen lukemana, jolloin on helppoa pysähtyä lasta kiinnostavien aiheiden äärelle yhdessä keskustellen.
Aikuisen myötävaikutusta tarvitaan myös siihen, että pohdiskeleva ja herkkä lapsi tulee löytäneeksi ja lukeneeksi itse tämän kirjahelmen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti