1950-luvun elegantti hiiritarina hurmaa yhä

Eve Titus & Paul Galdone: Anatole. Suomentanut Risto Mikkonen. 32 sivua. KimBook 2024. 

 

Isot kustantamot eivät juurikaan enää pöyhi vanhojen lastenkirjojen listoja tuodakseen jo unhoon painuneita, mutta edelleen viehätyksensä säilyttäneitä teoksia uusien lukijasukupolvien iloksi. 

Suomentaja Risto Mikkonen julkaisi muutama vuosi sitten perustamansa KimBook-kustantamon kautta isän ja pojan, David Bentley Hartin & Patrick Robert Hartin, lastenromaanin MacGorillanlinnan arvoitus.  Tänä keväänä ilmestynyt, niin ikään Mikkosen  suomentama kuvakirja Anatole on viehättävä hiiritarina, joka on alun perin ilmestynyt vuonna 1956. 

Mikkonen kertoo, että yksinomaan tekijänoikeuksien nykyisten haltijoiden jäljittämiseen ja julkaisuluvan saamiseen kului kolme vuotta! 

Kuvakirjan nimessä näkyvät Ranskan lipun värit. Hiiritarina sijoittuu Ranskaan ja muutamia ranskankielisiä ilmaisujakin on ujutettu osaksi tarinaan. 

Anatole tarjoaakin ääneen luettuna hauskan maistiaisen ranskan kieleen ja on näin ollen onnen omiaan vaikkapa kielitietoiseen varhaiskasvatukseen ja kaksikielisten lapsiperheiden luettavaksi.

Kuvakirjan tekijät, kirjailija Eve Titus (1905–2002) ja kuvittaja Paul Galdone (1907–1986) ovat kuitenkin taustaltaan yhdysvaltalaisia.  Galdone on hyvä esimerkki 1900-luvun emigranttitaiteilijoista.  Hän syntyi Unkarissa, mutta muutti 1920-luvulla Yhdysvaltoihin, missä loi uran kuvittajana.  

Titus ja Galdone tunnetaan parhaiten vuosina 1958–1982 ilmestyneestä Basil of Baker Street -sarjasta. Se kertoo kahdesta nokkelasta hiirestä, jotka asuvat Sherlock Holmesin kotitalon kellarissa ja ratkovat monia hiirten maailmaan sijoittuvia rikoksia.  
 
Neuvokkaasta suurperheen isästä, Anatole-hiirestä, kertovassa sarjassa ilmestyi vuosina 1956–1979 kaikkiaan yhdeksän osaa ja Mikkosen suomennos on sarjan avausosa. 

Galdone sai kahdesta ensimmäisestä sarjan osasta myös yhdysvaltalaisen lastenkirjastoyhdistyksen jakaman Caldecott-kunniamaininnan. 

Paul Galdonen taidokas, piirteissään tarkka kuvitus kiehtoo
 yhtälaisesti nykylasta kuin aikuistakin. Galdonen kuvitusta
Eve Tituksen tarinaan kuvakirjassa Anatole (KimBooks 2024). 

 

Anatole lähtee monien muiden hiiriperheen isien kanssa aina illan pimetessä kaupungille etsimään ruoantähteitä. 

Yleensä ne vierailevat ihmisten kodeissa, mutta kerran Anatole kuulee ihmisten puhuvan pahantahtoisesti hiiristä ja niinpä se päättää laajentaa ruoanhankinnan reviiriään juustotehtaalle. 

Veikeä yksityiskohta perspektiivistä: vaikka hiiret seikkailevat myös
ihmisten rinnakkaisessa maailmassa, niin tässä kaupunkinäkymässä
mittasuhteet näytetään hiirien näkökulmasta. Paul Galdonen kuvitusta
 Eve Tituksen tarinaan kuvakirjassa Anatole (KimBooks 2024). 

 

Anatolella on herkkä makuaisti: se maistelee tehtaalla juustoja ja kirjoittaa niihin palautetta ja kehitysideoita, kuinka makua voitaisiin parantaa. 

 

Seuraavana aamuna tehtaan väki oli innoissaan.
Kaiki ihmettelivät, kuka oli kirjoittanut omituiset pikku kyltit.
Paikalle marssi itse herra Duval.
”Tämän Anatolen asaintuntemus paljastuu kyllä tuossa tuokiossa!”
Hän maistoi Roquefortia.
”Touché! Anatole on oikeassa – tämä tosiaan kaipaa hieman appelsiininkuorta! Kuulkaahan kaikki – kauppa ei ole käynyt kovin hyvin viime aikoina. Koetetaan valmistaa juustoa Anatolen ohjeiden mukaan ja katsotaan kuinka käy”. 
 

Anatole jättää juustotehtaan juustoihin lappusia, jotka
 kertovat kuinka eri juustolajien makua voidaan parantaa.
Paul Galdonen kuvitusta Eve Tituksen
tarinaan kuvakirjassa Anatole (KimBooks 2024). 

 

… ja hyvinhän siinä käy, Duvalin juustotehtaan maine kasvaa, Anatole ottaa yhtiökumppaniksi ystävänsä Gastonin ja hiiripesueiden ruokahuolto on vast edes taattu. 

Menestyvän juustotehtaan tyytyväinen johtaja ei tosin koskaan pääse yrityksen "hyväntekijän" jäljille.