Monikielisen satumaan kautta unten maille

© Lukukeskus

Toim. Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Tilkkutäkin alla. Useita kirjoittajia,  kuvittajia ja kääntäjiä. 53 sivua. Lukukeskus 2026. Taitto Reetta Niemensivu ja Aapo Ravantti. 

 

Erilaiset tietyn ikäluokan läpäisevät kirjalahjoitukset ovat yleistyneet Suomessa. 

Äitiyspakkauksesta on löytynyt katselukirja jo vuodesta 1985 lähtien. 

Yhteistyö neuvoloiden kanssa on laajentunut entisestään, kun Lukukeskus käynnisti vuonna 2019 Lue lapselle -ohjelman, joka on saanut jo pysyvän opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen valtion budjetista. 

Lue lapselle -ohjelman ansiosta neuvolan kautta lahjoitetaan jokaiselle Suomessa syntyneelle lapselle kirjapaketti, jossa on Lorulahja-katselukirja ja tarinakokoelma sekä vanhemmille monella eri kielellä tietoa varhaisen lukemisen merkityksestä. 

Kirjapaketissa aiemmin ollut kotimaisten kirjailijoiden uusista, ennen julkaisemattomista saduista koostettu Satulahja on nyt korvattu kesäkuun alussa ilmestyneellä Tilkkutäkin alla -satukirjalla. 

Sen ensisijaiseksi kohderyhmäksi on ajateltu taaperoikäisiä lapsia. 

Aiemmin neuvolajakeluun päätyneet katselu- ja satukirjat julkaistiin suomeksi ja ruotsiksi, mutta  Tilkkutäkin alla -kokoelma laajentaa kielivalikoimaa.

Uuden satukokoelman tekijät  edustavat äidinkieleltään ja kulttuuritaustaltaan samoja kieliryhmiä, joilla kirja julkaistaan. 

Tarinoita ovat kirjoittaneet Maaria Päivinen, Katri Tapola, suomenruotsalainen Frank Furu sekä romanivähemmistöä edustaa Carmen Baltzar ja pohjoissaameksi kirjoittava Inger-Mari Aikio. 

Maahanmuuton ansiosta Suomen kielellinen kartta on kasvanut, ja maahanmuuttajien äidinkieliä edustavat  tarinoillaan syntyjään venäläinen Anna Anisimova, irakilainen Yaseen Ghaleb, somalialainen Salaado Qasim ja ukrainalainen Maryna Smahina. 

Kuvituksia ovat tehneet Sanna Pelliccionin lisäksi suomenruotsalainen Malin Ahlsved, juuriltaan ukrainalainen Julia Savtchenko  ja irakilainen Aya Chalabee.  

Tilkkutäkin alla -satukirja on nyt julkaistu suomen ja ruotsin lisäksi kolmella saamen kielellä sekä  somaliksi, arabiaksi, viroksi, ukrainaksi ja venäjäksi. Myöhemmin saadaan vielä romanikielinen käännös. 

Käännöksiä ovat tehneet Aya Chalabee ja Jussi Seppälä (arabia), Helmi Haataja (koltansaame), Natalja Huhtaniemi (venäjä), Marjut Hökfelt ja Emil Johansson (ruotsi), Neeta Jääskö (inarinsaame), Kristiina Kass (viro), Kirste Paltto (pohjoissaame), Salaado Qasim (somali) ja Aino Törni (ukraina). 

Kirjojen tekemistä ja painatusta ovat tukeneet  Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden. 

Akvarellikuvitukset ovat tempoltaan rauhallisia ja  saattelevat näin lasta
lempeästi uneen. Malin Ahlsvedin (vas.) ja Sanna Pelliccionin
kuvitusta Katri Tapolan ja Pelliccionin toimittamaan satukokoelmaan  
Tilkkutäkin alla (Lukukeskus 2026). 

Katri Tapolan ja Sanna Pelliccionin kehystarinassa lapselle läheiset aikuiset kietovat lapsen pehmeän tilkkutäkin alle:
 

Tutkimme yhdessä täkkiä. Mummu, äiti, veli, täti ja setä olivat kaikki osallistuneet ja ommelleet sen vanhoista kangaspaloista. Sieltä löytyi entinen keittiöpyyhe ja kukkahuivi, äidin kesämekko, isän puhkikulunut lempipaita ja vaarin housut. Kaikki palat eivät olleet tuttuja. Silitin yhtä kultatilkkua ja kysyin: ”Mistä tämä on?” 

”Se on tuominen kaukomailta”, mummu vain hymyili.

 
Kierrätetyistä kankaista koottu tilkkupeitto on hieno vertauskuva moniarvoisuudelle ja kunnioitukselle myös itselle vieraampia kulttuureja kohtaan. 
 
Yhtä lukuun ottamatta sadut ja tarinat  ovat mitaltaan riittävän lyhyitä. 

Niistä ei nähdäkseni voi  juurikaan tunnistaa piirteitä kansallisesta tai kansainvälisestä satuperinteestä, eli siinä mielessä kyse on modernista satu- ja tarinakokoelmasta. 

Satujen tai tarinoiden  tempo on verkkainen ja siksi ne ovat omiaan nimenomaan lasta rauhoittaviksi saduiksi hieman ennen nukkumaanmenoa. 
 
Salaado Qasimin tarina "Saara ja kevät" on tyyliltään realistisin. 

Saara odottaa malttamattomana pian syntyvää sisarusta. 

Aya Chalabeen kuvitus on hailakkaa, liki utuista. 
 

Aya Chalabeen kuvitusta Salaado Qasimin arkiseen tarinaan
"Saara ja kevät", jossa Saara-tyttö odottaa pian syntyvää pikkusisarusta.
Chalabeen kuvitusta Katri Tapolan ja Pelliccionin toimittamaan
satukokoelmaan Tilkkutäkin alla (Lukukeskus 2026). 

 

Frank Furun runotarina ”Sinä olet alku kaikelle mitä olen” korostaa lapsen ylpeyttä ja iloa omasta kehostaan. 

Lapsi toimii ikään kuin minäkertojana ja aikuinen on runon sinä. 

Tällainen fokusointi ei kuitenkaan ole kaikkein yksinkertaisin kerrontaratkaisu:

 

–   – Tämä on ääneni. 
Ääneni sointi.
Nauruni.
Huutoni.
 
Minä huudan ja sinä rauhoitat.
Pehmeä äänesi suojaa syliin.
iho ihoa,
sinä minua vasten. – – 

Malin Ahlsvedin koko sivulle levittäytyvä kuvituskuva lapsesta ja aikuisesta huokuu meditatiivista rauhaa.

 

Vanhemman ja lapsen symbioottinen suhde korostuu kauniisti
aukeaman vasemman puolen koko sivulle levittyvässä Malin Ahlsvedin kuvituskuvassa Katri Tapolan ja Sanna Pelliccionin toimittamaan satukokoelmaan Tilkkutäkin alla (Lukukeskus 2026). 

Maaria Päivisen ”Rusinapullaperhe” on hivenen absurdiksikin kehkeytyvä tarina leipuri Reinosta, joka on saanut tilauksen leipoa Piippolan päiväkodin lastenjuhlille 20 rusinapullaa. 

Reino on ollut hiukan hajamielinen: osa pullapojista on ilman napaa, yksi ilman silmiä ja niin edelleen: 
 

Lapset ihastelivat pullia – ja kävikin niin, etteivät he tahtoneet syödä yhtäkään, koska pullat olivat niin suloisia. Niinpä rusinapullaperhe päätyi koristeeksi päiväkodin hyllylle, ja siellä koko sakki yhä majailee onnelliset rusinahymyt kasvoillaan.

Julia Savtchenko on kuvittanut "Rusinapullaperheen" lisäksi Maryna Shaminan sadun  "Snurla, Viiksi ja kadonnut yö". Siinä pehmolelut ihmettelevät, mihin tuttu ja turvalllinen yö on hävinnyt. Yö löytyy lopulta nukkumasta pehmeimpien pilvien keskeltä. 

Savtchenkon kuvitus satuun on moniin muihin kokoelman kuvituksiin verrattuna tarkkapiirteinen ja värikylläinen. 
 
Inger-Mari Aikion "Uusi ystävä" -sadussa Saamenmaalla asuva Nöpö-jänis kohtaa Pirja-poron, joka on joutunut jälkeen muusta porotokasta. 

Satu puhuu kauniisti lähimmäisenrakkauden ja omastaan jakamisen puolesta. Kuvitus on Aya Chalabeen. Eikö sadulle löydetty saamelaista kuvittajaa? 
 
Carmen Balzarin "Zirikli"  on kokoelman pisin ja kerronnaltaan monipolvisin satu. Zirikli-tyttö on osa luontoa ja hän osaa puhua ainakin unen maailmassa myös eläinten kielellä. 

Romanien leirielämä ja maailmojen välillä kulkeminen viittaavat sadussa romaneille tyypilliseen vaeltamiseen ja suhteessa valtaväestöön kokemiinsa vierauden tuntoihin. 

Esimerkki haateellisesta kuvituskuvasta, jossa aikuisen kasvojen ääriviivat
sulautuvat osaksi taustaa. Malin Ahlsvedin kuvitusta Carmen Baltzarin
"Zirikli"-satuun kokoelmassa Tilkkutäkin alla (Lasten Keskus 2026). 

Eri kuvittajien tyylit ja kuvitustekniikat poikkeavat luonnollisesti toisistaan, mutta silti kuvitusten väritys on pääosin heleän pastellinen.   

Onko eri kuvittajien erilaisilla tekniikoilla tehtyjen kuvitusten värimaailmaa pyritty skaalaamaan painoa varten samaan sävyyrekisteriin, mikä on johtanut siihen, että muutamat kuvitukset eivät toistu riittävän selkeinä?  Kuva, mikä ehkä tietokoneen näytöllä on vielä vaikuttanut selkeältä, on menettänyt tehonsa kirjapainossa. 
 
Malin Ahlsvedin kuvitus ”Zirikli”-satuun on monin tavoin ongelmallinen: kuvien rajaukset tuntuvat välillä aivan mielivaltaisilta ja pahimmillaan ihmishahmot tuntuvat likipitäen maastoutuvan taustaansa. 

Lopuksi peitellään lapset erikielisin hyvänyön toivotuksin tilkkutäkin alle.  Sanna Pelliccionin kuvitusta satukokoelmaan Tilkkutäkin alla (Lukukeskus 2026). 

En missään nimessä toivo, että suomalainen lastenkirjakuvitus yhdenmukaistuisi persoonattomaksi. Silti koen, että tällaisessa koko ikäluokalle suunnatussa lastenkirjassa kuvituksen tulisi olla siinä mielessä yhdenmukainen, että se  pyrkisi taiteellisen ilmaisun sijasta ensisijaisesti selkeään ja konstailemattomaan esittävyyteen.

Taiteellisille lastenkirjakuvituksille on oma tärkeä paikkansa, mutta pienen lapsen ensimmäiseksi satukirjaksi ajatellun lastenkirjan ensisijaisena pyrkimyksenä tulisi olla helposti hahmottuva ja samastumiseen houkutteleva kuvitus, josta löytyisi myös lapselle tuttuja yksityiskohtia nimettäväksi. 

Viimeisellä tapettiaukeamalla toivotetaan hyvää yötä eri kielillä ja peitellään kaikki lapset lämpimien tilkkutäkkien alle.