Kristiina Wallin & Erika Kallasmaa: Älä pelkää, PÖÖ! 43 sivua. Teos 2026.
Ei kummituksia tarvitse pelätä, hän ajatteli
kaikki olennot ovat samaa melodiaa,
samasta ilosta ja kaipauksesta rakennettuja.
Kotimaisten kuvakirjojen valikoimasta voi pongata tänä syksynä muutamia hyvällä tavalla omavaloisia teoksia.
Yksi sellainen on Kristiina Wallinin ja Erika Kallasmaan Älä pelkää, PÖÖ!
Kustantaja Teos nimittää sitä kuvakirjaksi, mutta kirjan voisi vallan mainiosti luokittaa tarinan vahvan intensiteetin ansiosta myös läpikuvitetuksi miniatyyriromaaniksi.
Sen filosofisessa eetoksessa ja rauhaa huokuvassa tunnelmassa on paljon samaa kuin Tomi Kontion ja Elina Warstan Koira nimeltään Kissa -kuvakirjasarjassa.
Olen viime vuosina penännyt kuvakirjoihin lyhyempiä tarinoita, jotka antaisivat enemmän ilmaisuvoimaa myös kuvitukselle.
Wallinin ensimmäinen lapsille suunnattu tarina on tekstiltään melko vuolas, mutta silti se antaa tilaa myös Erika Kallasmaan sekatekniikalla toteuttamalle kuvitukselle, josta tunnistan ripauksen 1950–60-lukujen retro-nostalgiaa.
Tarinan voi ajatella kertovan nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tärkeydestä.
Säveltäjä Humina on jo eläköitynyt ja syrjässä kaikesta.
Huminan arkeen tulee vipinää yllättävästä kohtaamisesta pienen kummituksen kanssa.
.jpeg) |
| Pieni Kummitus sananmukaisesti ilmiintyy Huminan elämään suoraan sanomalehden sivuilta. Erika Kallasmaan kuvitusta Kristiina Wallinin tekstiin kuvakirjassa Älä pelkää PÖÖ! (Teos 2026). |
Humina lukee kummituksesta paikallislehdestä, ja käy niin omituisesti, että kummitus pääsee lehtijutusta ihmisten ilmoille ja sujahtaa Huminan taskuun.
Tästä sukeutuu tarinaan jännittävä metafiktiivinen juonne.
Kummitusta suretti. Se oli kyllä vapautunut sanomalehden sivulta,
mutta kyllästynyt huutamaan yksinään
Pöö ja näyttämään pelottavalta. Ei
sitä kukaan päivänvalossa edes säikähtänyt.
.jpeg) |
| Erika Kallasmaan kuvituksesta löytyy paljon dynaamista liikettä. Kallasmaan kuvitusta Kristiina Wallinin tekstiin kuvakirjassa Älä pelkää PÖÖ! (Teos 2026). |
Wallin kutoo tarinaan lähimmäisenrakkauden ja välittämisen tärkeitä teemoja.
Huminan, Kummituksen ja Koiran ystävyydessä ei ole yhteistä kieltä, mutta ehkä juuri siksi ystävyyden voima kasvaa kaikkien osalta niin suureksi:
Puistossa Humina, Koira ja Kummitus istuivat tutulle penkille.
Humina virkkasi Kummitukselle kesäkaapua.
Koira venytteli raukeasti tassujaan.
Kummitus katsoi ystäviään ja oli pakahtua ilosta.
Sen sydän löi pum pum pöö.
Lempeästi pumpum.
Hyvin hellästi pöö.
.jpeg) |
| Ystävyyden syventyminen huipentuu svengaavaan tanssiin lähestyvän kevään kunniaksi. Erika Kallasmaan kuvitusta Kristiina Wallinin tekstiin kuvakirjassa Älä pelkää PÖÖ! (Teos 2026). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti