3. luukku: Tontut puhuvat leppoistamisen ja saunaperinteiden puolesta

Meri Savonen: Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat. Kuvitus Sirja Iisakka. 171 sivua. Saarni kirjat 2011.

Aiemmin kesällä Lastenkirjahyllyssä valitettiin sitä, että sauna-aihe on jäänyt varsin vähälle käsittelylle modernissa lastenkirjallisuudessa. Maria Vuorion ja Marjo Nygårdin kuvakirja Satu meni saunaan  (Tammi) oli hyvä yritys tähän suuntaan, ja toisen näkökulman vähäiseen tarjontaan tuo  Meri Savonen, joka on kirjoittanut pienkustantamo Saarni kirjojen kautta ilmestyneeseen Tonttulapset ja seikkailujen joulu –lastenromaaniin (2010) jatko-osan.

Toimeliaat tonttulapset Tiitu, Timi, Verne ja Tuisku ovat vähän kuin tonttumaailman salapoliiseja. He tuntuvat suorastaan kaipaavan muutenkin puuhakkaaseen tontun arkeensa aina vähän uutta säpinää. 

Tällä kertaa sitä aiheuttavat samaan tonttuheimoon kuuluvat saunatontut, jotka ovat huolissaan puusaunojen häviämisestä. Vanhat saunat jyrätään maan tasalle ja tilalle rakennetaan sähkösaunoja.

Tonttulapset eivät emmi tarttua Justus Tunturikäpälä –nimisen saunatontun heille heittämään haasteeseen. Justuksen emäntä osallistuu saunaseuran järjestämään paras sauna –kilpailuun. Tonttujen on tehtävä tarvittavat ehostustyöt emännän huomaamatta.

Saunatonttu Justus kiteyttää nasevasti saunomiseen liittyvää hartautta:

"Saunaa on kunnioitettava, ja melu ja kiire ja huolet tulee yrittää jättää sen ulkopuolelle", Justus Tunturikäpälä kertoi. "Siten suojellaan saunan hyvää henkeä ja sen virkistävää, puhdistavaa ja tyynnyttävää voimaa. Justus on huomannut että saunassa ajatellut hyvät ajatukset säilyvät siellä ja palaavat mieleen seuraavan kerran saunottaessa".

Metsän eläimet, Varis-Vaakkuri, Piiporo ja Liekki-kettu, antavat oman säväyksensä seikkailun käänteisiin. Asiaan kuuluu tietysti, että tonttulasten vanhemmat suhtautuvat hieman empien tonttujen edesottamuksiin, mutta lopulta lapset saavat tunnustusta myös Joulupukilta ja –muorilta.

Meri Savonen pitää yllä mm. Jorma Mäenpään 1940-50-luvulla viljelemää jouluaiheisen lastenromaanin ja joulusadun perinnettä. Nykylapselle tekee välillä hyvää lukea myös verkkaisia,  juonenkäänteeltään  hitaasti eteneviä satuseikkailuita, joissa vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat minimissään. Tästä syystä kirjan tempo miellyttää varmasti ennen muuta lasten isovanhempia.

Sirja Iisakan mustavalkoinen akvarellikuvitus jää melko mitään sanomattomaksi. Kirjaa ääneen luettuna kuuntelevan lapsen kannalta olisi ollut toivottavaa, että tarinan käänteisiin olisi sijoitettu samastumiseen houkuttelevia kuvituskuvia, joissa myös päähenkilötontut olisivat saaneet omat tunnistettavat piirteensä.

2. luukku: "Jotakin jännittävää on tapahtumassa"

Eppu Nuotio: Kingi ja joulujen joulu. Kuvittanut Katri Kirkkopelto. 122 sivua. Otava 2012.

Eppu Nuotion koira-aiheinen Kingi-sarja on ehättänyt kuudenteen osaan ja ilmassa on jo hyvästijätön tuntua.

Kingi-koira on varttunut arvokkaan koiravanhuksen ikään. Se seuraa rakkaan perheensä jouluvalmisteluja jotenkin tavattoman herkistyneenä ja aivan uusin silmin, aivan kuin tiedostaen että sen oma aika on käymässä vähiin. Kingillä on myös vastuullinen tehtävä valmentaa talon nuorempia koiria, Susse-neitiä ja Silviä, talon tavoille. 

Kingi kokee ratkovansa salapoliisin elkein erilaisia mysteerejä, jotka liittyvät emännän outoihin tempauksiin: 

Jotakin jännittävää on tapahtumassa, Kingi tuntee sen vanhoissa koiranluissaan. Keppinainen on ollut epätavallisen kiinnostunut siivoamisesta. Tänäänkin hän on jo raivannut olohuoneen tavarakasoja ja kävelyttänyt imuria ympäri taloa. Matotkin vaihtoivat lattialla väriä. Isonenä kantoi kesätaivaan siniset rullalle saunatupaan ja Keppinainen levitti omenanpunaiset niiden tilalle.

Kingi, Susse-neiti ja Silvi ihmettelevät Keppinaisen korttipyykkinarua. Katri Kirkkopellon kuvitusta Eppu Nuotion lastenromaaniin Kingi ja joulujen joulu, Otava 2012. 

Nuotion teksti huokuu eläinrakkautta… ja ihmisrakkautta! Koko perhe kokoontuu viettämään yhdessä joulua saaristoon. Kirjailija Eppu Nuotion oman perheen jäsenet ja tiivis perheyhteys ovat selvästi olleet esikuvina myös Kingin perheen joulunvietolle. 

Kingin heikentyneet voimat otetaan huomioon ja tehdään kaikki mahdollinen, jotta se pääsisi vielä kerran kuusimetsään valitsemaan parasta joulukuusta.

Hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenromaanissa kuvitus elävöittää hauskasti tekstiä. Taiton avulla kuvitus yhdistyy saumattomasti tekstin lomaan. Katri Kirkkopellon kuvitusta Eppu Nuotion lastenromaaniin Kingi ja joulujen joulu, Otava 2012.

Kingi seuraa perheen jouluvalmisteluja lapsen lailla, uteliaasti, ja vähän tietämättömänä kaikkien perinteiden yhteenkuuluvuudesta. Samanlaista viehättävää "joulun tutuksi tekemisen tekniikkaa" on hyödyntänyt myös Tove Jansson klassisessa kertomuksessaan "Kuusi".

Sunnuntaiaamuna Kingi herää siihen, että joku laulaa Hoosiannaa. Se joutuu venyttelemään pitkään, ennen kuin se saa vanhat lonkkansa vetreiksi ja pääsee liikenteeseen. Se löntystää kohti laulua ja vilkaisee ohi mennessään seinällä olevaa kalenteria. Tämän päivän luukussa palaa kynttilä.
                Keppinainen on keittiössä yksin. Seisoo radion vieressä, katselee merelle ja laulaa sydämensä kyllyydestä. Hän on jostakin syystä sytyttänyt neljästä kyntteliköstä olevasta kynttilästä vain yhden. 

Kingi ottaa tehtäväkseen vahtia joulukinkun paistumista. Katri Kirkkopellon kuvitusta Eppu Nuotion lastenromaaniin Kingi ja joulujen joulu, Otava 2012. 

Kingi ja joulujen joulu on luokiteltavissa lastenromaaniksi. Sen kirjasintyyppi on riittävän iso hiljattain lukeman oppineen lapsen tarpeisiin. Katri Kirkkopellon koiramaiset potretit ovat eloisia ja ihmisetkin vilahtelevat sentään aukeamilla toisinaan.

Nuotion romaanissa on sellaista joulunviettoon kuuluvaa tunnelmointia, että aikuinenkin lukee sen mielikseen nostattamaan omaa joulumieltään. 

1. luukku: Joulu tulee nopsempaan laulamalla

Mauri Kunnas: Joulupukin laulukirja. Toimittanut Katariina Heilala. 80 sivua. Otava 2012. Graafinen suunittelu Mirella Mäkilä ja Kirsti Maula. Nuottipiirrokset Esa-Pekka Mattila.

Joulupukin laulukirja on sisarteos aiemmin ilmestyneelle Koiramäen laulukirjalle. 

Osa kuvituksista on tuttuja Mauri Kunnaksen aiemmista jouluaiheisista kirjoista. Osa on tehty todennäköisesti tätä laulukirjaa varten erikseen.

Mauri Kunnaksen koiramainen tulkinta rakastetusta saksalaisesta joululaulusta "Oi kuusipuu", kuvitusta Joulupukin laulukirjaan, Otava 2012. 

Monet tuttuakin tutummat joululaulut saavat Kunnaksen kuvatulkinnan kautta aivan uuden säväyksen. 

Kunnaksen karikatyyristä kuvitusta ei voi sanoa kovin hartaaksi, mutta kyllä Zachris Topeliuksen runona tunnettuun Varpunen jouluaamuna -kuvitukseenkin on saatu se olennaisin kaihomieli:

Mauri Kunnaksen kuvitusta Topeliuksen Varpunen jouluaamuna -runoon, Joulupukin laulukirja, Otava 2012. 

Ruotsalaiset joululaulut on myös sanoitettu kupeeseen ruotsiksi.

Mukana on myös muutamia tuoreempia, vähemmän tunnettuja joululauluja, mm. Soili Perkiön sävellys Oiva Paloheimon Metsän juhlat –runoon.