Tyrskyä ja tyventä pienten koululaisten arjessa

Mila Teräs: Telma ja kuiskausten koulu. Kuvittanut Karoliina Pertamo. 126 sivua. Otava 2012.

Rouva Huu kuuli Itä-Suomen kierroksella Kuopiossa eräältä kakkosluokan opettajalta, että Mila Teräksen Telma-kirjat uppoavat tyttöpäähenkilöstä ja tyttömäisistä kansikuvistaan huolimatta myös poikiin. Tämä kuulostaa erinomaiselta asialta!

Telma-kirjoissa on paljon toimintaa ja seikkailullisuutta,  mutta myös tyveniä hetkiä, haaveilua ja ihmissuhdekiemuroita.

Hyvin terävänäköisesti Mila Teräs kuvaa tyttöjen välistä jatkuvaa kissanhännänvetoa, kaverisuhteisiin ladattuja ehtoja, tunnelatausta ja suoranaista kiristystäkin:

Veera ja Iida kulkevat heidän ohitseen. Tyttöjen katseet ovat kuin pieniä teräviä kiviä. Ne nipistävät Telmaa. Hän kuulee ripinää, supinaa. Kikatusta.                    
 Onko hän aamulla unohtanut laittaa housut jalkaansa? Vai mikä ihme nyt on vikana?                      Rillamari kohottaa silmälasejaan hämmentyneenä:
– Seurassa kuiskiminen ei ole kohteliasta. Asiaa käsiteltiin juuri tuon kirjan viime luvussa. 

Aikuisellekin tekee hyvää lukea lastenromaaneja. Niistä saa ajankuvaa ja käsityksen lasten välisestä sosiaalisesta nokkapokasta:

Veera kiristää luokkakavereiltaan itselleen mieluisia tavaroita syntymäpäiväkutsua vastaan: – Anna se pinni, niin pääset listalle, Veera supisee Sofialle.      Sofia antaa peilinkin. Veera kirjoittaa Sofian nimen listaan suurin tikkukirjaimin. Sofia näyttää helpottuneelta.

Telman luokalle tulee uusi oppilas, Rillamari, joka näyttää viihtyvän koko ajan nenä kirjassa, lukien mm. Käytöksen kultaista kirjaa. Telmakin suhtautuu aluksi vähän empien tyttöön, mutta lopulta he löytävät toisensa.

Telman luokka puuhaa kirpputoria luokkaretkikassan kartuttamiseksi. Telma pääsee Eetun kanssa vierailulle Tyrskyluodon saarelle ja rohkaisee mielensä vierailemalla myös noitamaisen Mirabet Korpivuoren kotona. Mirabet luopuu kernaasti joutavista tavaroista ja samalla myös entisistä muistoistaan.

Mirabetin huushollissa on paljon tarpeetonta tavaraa vanhan naisen elämän varrelta. Karoliina Pertamon kuvitusta Mila Teräksen Telma ja kuiskausten koulu -kirjaan, Otava 2012. 

Mila Teräksen kieli on – sekä hänen lasten- että nuortenromaaneissakin – aina tavattoman runollista, mutta ilman tekotaiteellista pinkeyden tai tikistämisen tuntua. 

 Karoliina Pertamo on taitava luomaan karrikoituja lapsihahmoja, kuvitusta Mila Teräksen Telma ja kuiskausten koulu -kirjaan, Otava 2012.
 

Helppolukuisen lastenkirjankaan kielen ei aina tarvitse olla rautalangasta väännettyä:

Illalla Telma makaa sängyssään.
                      Ikkunaverho on raollaan. Puut pitävät paikoillaan yötaivaan samettista kattoa. Jäinen kuu kurkistelee verhon reunasta.
                      Tuuli tuiskuttaa sanoja ikkunalasia vasten. Se puuskuttaa. Sillä on ollut kiire tuoda viestiä mereltä. – –
 

Karoliina Pertamon mustavakokuvitus on rouheaa ja ilmeikästä. Hän tekee eloisia ihmishahmoja, ja eläimet - varsinkin pöllöt ja kissat - vilahtelevat kuvituksessa tämän tästä!

5. luukku: "Kun lapsi hymyili hänelle, hän tiesi löytäneensä sen viisauden, jota oli etsinyt".

Max Bolliger & Gianni De Conno: Jouluklovni. Suomentanut Arja Kanerva. 25 sivua. Lasten Keskus 2003.

Ensimmäisen jouluyön ihmeeseen liittyviä lastenkirjoja ilmestyy paljon. Niissä viritetään lasta eri tavoin eläytymään joulun hartauteen.

Tämän hiljaisuuden lastenkirjan kriteerit täyttävän kuvakirjan päähenkilönä on hieman yllättäen  klovni.

Hän rakasti kuuta. Koskaan hän ei väsynyt sen katselemiseen eikä taivaan äärettömyyden ihmettelemiseen. Ja tapahtui niin, että samana yönä, kun kuninkaat Kaspar, Melkior ja Balthasar havaitsivat taivaalla uuden tähden, sen näki myös klovni.

Klovnin mielestä uudella kuninkaalla pitää olla myös hovinarri, ja niinpä hän päättää lähteä seuraamaan tähteä löytääkseen siten tiensä kuninkaan luokse. 

Matkalla klovni miettii, minkälainen lahja olisi kuninkaan arvolle sopiva.

 Antamisen ilo konkretisoituu usein jouluaiheisissa lastenkirjoissa. Gianni De Connon hyväsydäminen narri antaa hiippansa halvaantuneelle lapselle kuvakirjassa Jouluklovni, Lasten Keskus, 2003. 

Hovinarri kohtaa matkallaan halvaantuneen lapsen, jolle hän antaa hiippalakkinsa, sokea lapsi saa kellopelin ja kuuro lapsi saa narrilta lahjaksi kukan. 

Lapset kiittävät klovnia naurullaan.

Viimein klovni saapuu kuninkaan luokse, joka onkin hänen yllätyksekseen vasta pieni, vastasyntynyt vauva.

Gianni de Connon näkökulma klassiseen jouluseimiasetelmaan kuvakirjassa Jouluklovni, Lasten Keskus 2003. 

Klovni oli löytänyt kuninkaan,  jota hän tahtoi palvella. Ja hän ymmärsi, että juuri tälle lapselle hän oli antanut narrinlakkinsa, kellopelinsä ja kukkansa. Kun lapsi hymyili hänelle, hän tiesi löytäneensä sen viisauden, jota oli etsinyt.

Kuvakirjan ehdoton valtti on Gianni De Connon pastelliliitukuvitus: itämainen ornamentiikka, jylhät hiekkadyynit, moskeijat ja veistokselliset ihmishahmot antavat kuviin pyhän tuntua. 

Kuva ja teksti korostavat kauniisti joulun ydinsanomaa: antamisen iloa, yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja lähimmäisenrakkautta.

Jouluyön tunnelmointia. Gianni De Connon hiekkadyynit voi tulkita myös luminietoksiksi. Max Bolligerin tekstiin pohjaava kuvakirja Jouluklovni on ilmestynyt Lasten Keskuksen kautta vuonna 2003. 

4. luukku: Joka päivälle oma lyhyt joulutarina

Sylvie de Mathuisielulx & Mayana Itoiz: 24 tarinaa. Matkalla jouluun. 81 sivua. Suomentanut Tittamari Marttinen. Vaukirja 2012.

Tällaisia kirjallisia joulukalentereita ilmestyy aika ajoin. Ranskalaisessa satukuvakirjassa on 24 hyvin lyhyttä ja runsaasti kuvitettua tarinaa. Vuorotellen seurataan kahden sisaruksen, Lauran ja Jannen, sekä muun perheen jouluvalmisteluita sekä Joulupukin ja tonttujen omia joulukiireitä.

Lyhyt formaatti sopii vaikka heti herättyä aamiaispöydässä luettavaksi!

Kokoelman sadut jatkavat vanhojen joulusatujen perinteitä. Esimerkiksi tarinat "Leluhyllyllä" ja "Kaunis kuusi"" on kirjoitettu H. C. Andersenin satujen henkeen: lelut ja kuusi on elollistettu inhimillisiksi toimijoiksi. Tarinassa "Pikku varpunen" tiivistyy myös joulun aikaan heräävä halu auttaa pakkasessa sinnitteleviä eläimiä.

Joulupukin äiti tekee yllätysvierailun, mutta tontut pelastavat pukin pälkähästä. Mayana Itoizin kuvitusta kirjaan 24 tarinaa. Matkalla jouluun, Vaukirjat 2012. 

Näiden rinnalla korostuvat toki myös nykylapsen malttamattomuus, lahjalistojen laadinta ja jouluun kuuluva kiire ja stressikin. Esimerkiksi joulupukki hermoilee äitinsä vierailusta, mutta onneksi tontut järjestävät joulusiivouksen juuri ajoissa…

Ranskalaista katunäkymää lelukaupan ikkunoineen. Mayana Itoizin kuvitusta kirjaan 24 tarinaa. Matkalla jouluun, Vaukirjat 2012. 

Mayana Itoizin värikylläinen kuvitus ei suomalaiseen silmään vaikuta järin jouluiselta. Suomessa ei ole juurikaan saatu nauttia ranskalaisesta lastenkirjan kuvituksesta. Myös Ranskaan on tavattoman vaikeaa markkinoida suomalaista kuvakirjaa! Suurelta osin haaste johtuu myös siitä, että ranskalaiset lapset aloittavat koulunsa jo nelivuotiaina, joten klassinen kuvakirjaikä jää siellä hyvin lyhyeksi.

Yhdessä tarinassa kerrotaan Pyhästä Nikolausista vanhan legendan tapaan. Mayana Itoizin kuvitusta kirjaan 24 tarinaa. Matkalla jouluun, Vaukirjat 2012.

Tittamari Marttisen suomennoksessa kerrotaan myös Pyhästä Nikolausista ja vietetään Lucia-päivää. Kuvituksessa porot lentävät talvisella taivaalla rekeä vetäen. Myös joulukirjoissa eri maiden jouluperinteet yhdistyvät suvereenisti.