Kasvatetaan toukasta perhonen

Lastenkirjakioski Toukka os. Fleminginkatu 8, Helsinki. Avoinna ke, to ja pe klo 13–17.30 ja lauantaisin  klo 11–16.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden saatavuus on entistä isompi ongelma.

Keskiviikkona kansainvälisen lastenkirjapäivän kunniaksi Helsingin Annantalolla järjestetyssä suomalais-venäläisessä lastenkirjaseminaarissa kääntäjä Anna Sidorova ja kuvakirjailija Zina Surova kiteyttivät ytimekkäästi venäläisen lastenkirjallisuuden perustavaa laatua olevan ongelman:

Venäjällä ei niinkään enää ole ongelmana se, mistä lastenkirjoissa saa puhua, vaan mistä lastenkirjoja ylipäätään voisi ostaa!

Pienten erikoiskustantamoiden vaihtoehtoisen tarjonnan levikki rajoittuu vain suurimpiin kaupunkeihin, Pietariin ja Moskovaan. Kirjastoon hankitut kirjat saadaan usein lainaajien käyttöön jopa parin vuoden viiveellä.

Suomessa perinteinen kirjakauppamyynti on viime vuosina  kapeutunut, kun kirjakauppaketjut karsivat roimasti myyntiin otettavan lasten- ja nuortenkirjallisuuden valikoimaa.

Eric Carlen nälkäinen toukka toimii  lastenkirjallisuuden ystävien lastenkirjojen ahmimisen symbolina. Eric Carlen kuvitusta klassiseen reikäkuvakirjaan Pikku toukka paksulainen, Tammi, uusin painos 2012.

Aktiiviset naiset, lastenkirjallisuuteen niin tekijöinä, kulttuuriviejinä kuin välittäjäportaastakin tunnetut  Tiina Lehtoranta,  Salla Savolainen, Leena Virtanen ja Ilmi Villacis löivät viisaat päänsä yhteen. 

He tarttuivat tuumasta ripeästi toimeen ja perustivat pari viikkoa sitten uuden pikkuruisen lastenkirjakaupan Fleminginkadulle Helsingin Kallion kaupunginosaan

Lastenkirjakioskin raikkaan visuaalien yleisilmeen, remontista ja
sisustuksesta alkaen, on suunnitellut kuvittaja Salla Savolainen. Kuva otettu
avajaisten jälkeisenä sunnuntaina. Kuva PHH.

Kauppaa varten on perustettu voittoa tavoittelematon Toukka-yhdistys, jonka mottona on lasten oikeus laatukirjallisuuteen. Toukka testasi toimintaideaansa ensin pop up -myyntinä viime marraskuussa Annantalolla ja joulun alla Kallion Kulmahuoneella. Vastaanotto oli innostunutta ja toiminta päätettiin vakiinnuttaa kivijalkakauppaan.

Idea syntyi tarpeesta pidentää lastenkirjojen elinikää tilanteessa, jossa kirjakauppaketjut pitävät esillä enimmäkseen vain uusinta ja suosituinta lastenkirjallisuutta. Toukka tarjoaa myös varteenotettavan vaihtoehdon kustantamoissa viime vuosina yleistyneelle makuloinnille.

Toukka ry aikoo järjestää tiloissaan myös lastenkirjoihin liittyvää ohjelmaa. Toukka-bussilla aiotaan kiertää myös eri puolilla Suomea festivaaleilla ja kesätapahtumissa.

Toukan kirjavalikoima keskittyy tällä hetkellä nimenomaan kotimaiseen lastenkirjallisuuteen ja etenkin kuvakirjallisuuteen. Vaihtuvissa kuvitusnäyttelyissä voi tutustua kuvitusoriginaaleihin.

Toukka-aktiivien seurannan mukaan antikvariaatit eivät pidä yllä kovinkaan isoa ja monipuolista lastenkirjallisuuden valikoimaa, sillä lastenkirjoja ostetaan yleensä lapsille lahjaksi ja silloin halutaan, että kirja on ehjä ja siisti.  Toukassa myynnissä olevat, muutamankin vuoden takaiset lastenkirjat ovat kaikki ehjiä ja pääosin kokonaan lukemattomia kappaleita.

Toukan lastenkirjakioski on laatuaan kolmas lastenkirjakauppa Suomessa. 

Ensimmäinen ja toimintakonseptiltaan pitkäikäisin oli Helsingin Fredrikinkadulla vuodesta 1977 vuosituhannen vaihteeseen toiminut Lasten kirjakauppa.  Saarni kustannuksen kupeeseen perustettiin syksyllä 2011 Simonkadulla vuoden verran toiminut Lastenkirjakauppa. 

Jospa tämä kolmas Toukka nyt sananlaskun mukaisesti toden sanoo.

Rouva Huu vetoaa kaikkiin lastenkirjallisuuden ystäviin ja haastaa mukaan lastenkirjatalkoisiin: mukavan rouhea ja piskuinen Toukan lastenkirjakauppa puhuu näinä niukkoina aikoina lastenkirjallisuuden puolesta ilman kaupallista tingelis-tangelista.

Kasvakoon siitä ajan myötä Eric Carlen klassisen toukkakuvakirjan mukainen suuri, kaunis perhonen.

Lastenkirjallisuuden ja -kulttuurin vaaliminen vaatii nyky-Suomessa entistä enemmän tahtotilaa. Jotta toukka varttuisi uhkeaksi perhoseksi, sen täytyy saada tukea ja huolenpitoa monelta taholta – olipa kyse oikeasta perhosentoukasta tai lastenkirjallisuuteen erikoistuneesta pikkuruisetsa kirjakaupasta. Eric Carlen kuvitusta klassiseen reikäkuvakirjaan Pikku toukka paksulainen. 

Sekavaa sompailua

Dan Gutman: Metkat matkaajat. Kahjo kouluni -sarja. Kuvittanut Jim Paillot. Suomentanut Antti Autio. 96 sivua. Sanoma Magazines 2013.

Lastenkirjahyllyssä on kannettu viime aikoina huolta siitä, että yleiskustantamot ovat vähentäneet lukutaidon alkuun tarkoitettujen helppolukuisten kotimaisten sarjojen määrää.

Uutuuksien osalta tarjonta alkaa jo olla entistä enemmän käännösten varassa.

Kustannus-Mäkelä julkaisee valtavasti käännöskirjoja: vanhojen tuttujen Banaani-sarjojen rinnalle on äskettäin perustettu myös tavutettu Kirja käteen -sarja, Hyppää kirjan kyytiin -sarja, Suuri seikkailu -sarja ja Länkkäri-Lasse -sarja. 

Näiden kirjojen suurimpana ansiona on se, että niissä nelivärikuvituksella on iso rooli, tekstiä on vähän ja sitä tehdään houkuttelevaksi välillä myös sarjakuvapuhekuplilla. Nämä kirjat ovat kuvan ja sanan kiinteässä liitossaan siirtymävaiheen kirjoja kuvakirjoista kohti tekstivetoisempaa itsenäistä lukemista. 

Rouva Huun uhkakuvana on, että jos suomalainen helppolukuinen lastenromaanien valikoima ajetaan alas, niin siinä käy hullusti.

Yhdysvaltalaisen Dan Gutmanin Kahjo kouluni -sarjan osa Pillastunut sijainen oli viime vuoden myydyimpien lasten- ja nuortenkirjojen listalla 15:nnellä sijalla vähän yli 7 000 nimekkeen myynnillään. 

Nappasin lähikirjaston hyllystä kirjastonhoitaja-Marken kannustamana sarjan 11:nnen, Metkat matkaajat.

Rouva Körölä on karismaattinen koulubussin kuljettaja, jonka edesottamuksiin lapset suhtautuvat välillä vähän pelonsekaisinkin tuntein.   Jim Pailotin pelkistettyä kuvitusta Dan Gutmanin lastenromaaniin Metkat matkaajat, Sanoma Magazines 2013.  

Kotimaisten lastenromaanien valttina on ehyt juoni, täyteläisen tarinan kaari alkuineen ja loppuineen ja ennen muuta samastumiskelpoiset lapsipäähenkilöt. 

Luistavan lukutaidon omaksumisen jälkeen lapsi ottaa vähin erin haltuunsa myös kaunokirjallisuuden kerrontakeinot: lapsi oppii, mikä merkitys on vetävällä juonella, joka koukuttaa ja houkuttaa kääntämään aina uuden sivun. Lapsi oppii myös erottamaan, kuinka erilaiset kielen vivahteet toimivat  ilmentäessään päähenkilöiden tunteita. 

Tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee kannustusta ja vahvistusta juuri oppimalleen taidolle, ei ole mielestäni yhdentekevää, millaisen palkinnon hän saa luetusta kirjasta. Herkälle lukuharrastuksen oraalla olevalle vaiheelle tarvitaan kylläiseksi tekeviä ja palkitsevia lukuelämyksiä, joista oman kokemukseni mukaan parhaita ovat kotimaiset lastenromaanit.

Toisaalta tietyssä lukutaidon omaksumisen vaiheessa voi puhua jopa lukemisen maanisuudesta: lapsi lukee vimmaisesti kaikkea eteensä tulevaa, ja tarkoituksena ei välttämättä edes ole muistaa vähän ajan päästä, mitä luettu kirja piti sisällään. Kahjot koulut täyttänevät juuri tämän hotkimisvaiheen kirjatarvetta ja vertautuvat ehkä niiltä osin oman lapsuuden Viisikko- ja Neiti Etsivä -sarjojen kaltaisiin kirjoihin.  

Yhdysvaltalaisen Dan Gutmanin Metkat matkaajat koostuu koohotuksesta ja alatyylisestä huumorista, jossa pojat sahailevat ihan lystin vuoksi action-man-ukkojaan ja kehuvat toisilleen, kuinka kiduttavat niitä poralla ja sulattavat niiden silmät suurennuslasilla.  

Koulubussin naiskuljettaja kuvataan hiukan vähälahjaisena – ja siten toki hyvin tyypillisenä lasenromanin aikuishahmona. 

Rouva Körölä hokee taajaan absurdeja hokemiaan riks-raks, plimpeli plom ja viipula vaapula.

Höttöinen juoni on punottu väärinymmärryksen ympärille: koulubussi saa käskyn hakea yksi alaston oppilas bussiin matkan varrelta. Näin koulun oppilaat saaat aiheen miettiä, miten nudistit viettävät elämäänsä. 

Kahjo kouluni -sarja vertautuu asetelmiltaan etsimättä Timo Parvelan Ella-sarjaan, mutta verbaaliakrobatian ja juonenkuljetuksen osalta kirjat ovatkin sitten vallan eri maata.

Tässä kuvassa Arttu välttää juonikkaasti äidin lähentely-yritykset pojan 
siirtyessä koulubussiin. Huumoriako lienee, että äiti esiintyy kuvassa tyyten ilman 
päätä? Jim Pailotin  kuvitusta Dan Gutmanin lastenromaaniin Metkat matkaajat, 
Sanoma Magazines 2013.  

Lopuksi kömmähdys tietysti selviää, ja kyse onkin ihan tavallisesta uudesta oppilaasta. Yhden luvun nimenä on Sekavaa sompailua, ja sanapari kieltämättä pätee hyvin koko kirjan tyylilajiin ja juonen kuljetukseenkin. 

Pentin katkennut jalka ei ollutkaan aprillipila

Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Pentin aprillipäivä. 33 sivua. Tammi 2002.

Pentin aprillipäivä aloitti 12 vuotta sitten Pentti-kuvakirjasarjan, joka on karttunut verkalleen jo neliosaiseksi. Kuvakirjasarjankaan ei siis tarvitse karttua joka vuosi uudella osalla! 

Sarjalla on monta ansiota. Ensinnäkin sen päähenkilö Pentti on jo koululainen. Kuvakirjallisuuden kohdeyleisöä olisi syytä laventaa: monet kuvakirjat kiinnostavat aiheiltaan vielä pitkälle kouluikään.

Ovelasti sekä Riina Katajavuori että kuvittaja Salla Savolainen ovat luoneet tarkemmin määrittelemättömän lähihistoriaan sijoittuvan ajanjakson, jota kuvataan pienen nostalgian havinan saattelemana.

Veikkaan, että tekijät kertovat omasta 1970-lukulaisesta lapsuudestaan, jota  nykyiset EU-lainsäädökset eivät vielä rajoittaneet kielloin, käskyin ja ohjeistuksin. 

Pentti asuu isolla kerrostaloalueella, ja lapset viettävät paljon aikaa yhdessä pihalla ja läheisessä metsässä.  Naistalonmies pitää lapsikatrasta ojennuksessa pelkän kipakan katseenkin voimalla.

Aukeamalta löytyy montakin vihjettä siitä, että Pentti-kirjoissa ei kuvata
nykyaikaa: taloyhtiöllä on oma talonmies, joka on tavoitettavissa ympäri
vuorokauden, äidillä ei ole kännykkää, jolla hän kutsuisi lapset syömään ja
EU-lainsäädännöin ei ole vielä kielletty lapsia roikkumsta hengenvaarallisesti matontamppaustelineellä! Salla Savolaisen kuvitusta Riina Katajavuoren
tekstiin kuvakirjassa Pentin aprillipäivä, Tammi 2002.

Pentin mummo napsauttelee kärkkäästi luunappeja, jos Pentti käyttäytyy mummon mielestä jotenkin hooposti. Pentti muistuttaa kyllä mummoa, että lapsia ei saa kohdella kaltoin. Mutta mummon mielestä Pentin oma tahto taitaa olla niin sanotusti vielä hänen esiliinansa taskussa.

Pentti-sarjan ilmeinen ansio on nimenomaan eri-ikäisten pää- ja sivuhenkilöiden luontevan yhdessäolon ja yhteisöllisyyden kuvaus, mikä tätä nykyä alkaa jo olla aika harvinaista herkkua myös kuvakirjojen aiheena.

Läheisessä metsästä on tehty puun harvennusta ja lapset innostuvat leikkimään puun rungoilla – Pentin kannalta kohtalokkain seurauksin. Kun muut lapset kiirehtävät kertomaan onnettomuudesta Pentin äidille, tämä luulee ensin sitä aprillipilaksi, mutta hätääntyy sitten, kun huomaa lasten olevan aivan poissa tolaltaan.

Ensijärkytyksestään selvittyään Pentti osaa ottaa myös pitkästä sairaalajaksostaan ilon irti. Syntymäpäivästäkin tulee jännittävä, kun kaikki tutut aikuiset ja pihan leikkikaverit tulevat häntä sairaalaan onnittelmaan. Ja lahjaksi Pentti saa oman kameran!

Pentti huomaa pian, että sairaalassa saa paitsi hoitohenkilökunnan niin myös
vanhempien ja kaverien jakamattoman huomion! Salla Savolaisen kuvitusta Riina
Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Pentin aprillipäivä, Tammi 2002.

Salla Savolaisen kuvitus on eloisaa. Savolaisen kuvitustyylissä on ruotsalaisen kuvakirjaperinteen pirteää elämäniloa mutta myös koto-suomalaisen lapsen arjen tunnistettavuutta. 

Savolainen muuten ansaitsisi jonkun perhelukemisen edistämispalkinnon. Sen verran usein hänen kuvituskuvissaan koko perhe harrastaa yhdessä lukemista! 

Pimeinä talvi-iltoina Pentti, Isi ja Äiti löhöilevät sängyllä lukemassa kirjoja. Äiti lukee Pentille kirjan, jossa keijukainen löytää metsästä appelsiinin. Isi kertoo mammuteista. Mammutti on karvainen norsu joita eli jääkaudenaikoina näilläkin seuduilla. Tietosanakirjassa on kuva mammutista, jonka hampaat sojottavat terävinä ilmaan.

Näin lokoisasti Pentin perhe viettää yhteistä aikaa lukemalla kirjoja. Salla Savolaisen
kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Pentin aprillipäivä, Tammi 2002.

Tarkkaavainen lastenkirjallisuuden harrastaja tunnistanee äidin lukeman kirjan: se on tietysti Elsa Beskowin klassinen kuvakirja Auringonmuna!

Hyvää aprillipäivää Lastenkirjahyllyn lukijoille.