Graffititöhryt aiheuttavat säpinää koulunkäyntiin

Laura Suomela: Ruutiharjun säpinät, kuvittanut Markus Pyörälä, 120 sivua, WSOY 2015.

Laura Suomelan kolmanteen osaan karttuneen Säpinä-sarjan valttina on alakouluaan päättävien poikien tavallisen mutta silti kiinnostavan arjen kuvaus. 

Sopivasti särmikkäät päähenkilöt Juho ja Isto ovat peruspoikia, jotka käyttäytyvät ikänsä mukaisesti ja innostuvat peittelemättömästi myös herkistä jutuista, kuten löytökissan pennuista.

Leirikoulun ja Kanarian loman jälkeen nyt vietetään perusarkea ja käydään koulua, vaikka se maistuukin jo muutaman viikon jälkeen puhtaasti puulta. 

Istoa ja Juhoa epäillään perusteettomasti graffititöhryistä, ja omanarvontuntoiset pojat päättävät puhdistaa maineensa ja selvittää rikoksen ”kun poliisi ei ehdi”.

Jännitystä syntyy monista potentiaalisista epäillyistä, mutta juonen käänteisiin mahtuu myös poikamaista kohellusta ja arkista koulunkäyntiä. 

Juhon ekaluokkalainen kummioppilas fanittaa häntä avoimesti, ja Juho yrittää keksiä keinon välttää syntymäpäiväkekkereille menon.  Lopulta poika karaisee itsensä, ja suorittaa lastenkutsujen oheistoimintona hieman kyseenalaista vakoilutoimintaa ja saa kotiinviemisiksi myös täitä.

Havainnollinen esimerkki siitä, kuinka parhaimmillaan myös lastenromaanin kuvitusaukeamaan mahtuu dynaamista liikettä ja vauhtia. Markus Pyörälän kuvitusta Laura Suomelan lastenromaaniin Ruutiharjun säpinät (WSOY 2015). 

Laura Suomelan Säpinä-sarja sopii vähän lukeville pojille, jotka kaipaavat lukemiltaan kirjoilta lievästi loitonnettua, huumorilla ryyditettyä samastumispintaa omaan elämäänsä. 

On mainiota, että meillä on näitä vasiten poikiin keskittyviä varhaisnuorten- ja nuortenkirjailijoita  – Suomelan lisäksi muiden muassa Kalle Veirto ja Jyri Paretskoi. Suomela on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kirjailijan sukupuoli ei välttämättä vaikuta lopputuloksen uskottavuuteen lainkaan!

Myös Markus Pyörälän nelivärikuvitus ansaitsee kiitoksen selkeytensä ja pienin piirroin luotujen karismaattisten hahmojen takia. 

Isästä on moneksi myös lastenlyriikassa

Matti Hakamäki: Isät ja pojat, kuvittanut Tina Paronen, 35 sivua,  Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2015.

Gerard Janssen & Petra Baan: Minun isäni, suomentanut Satu Laatikainen, Karisto 2015.

Lastenlyriikassa ei ole miehiä tungokseen asti.

Yksi tuotteliaimmista on jo pitkään ollut Jukka Itkonen, ja Ilpo tiihosen lyriikka on sekin yhä elinvoimaista.

Myös Heikki Niska kirjoittaa runoja ja loruja lapsille. 

On erinomaisen mainioita, että heidän rinnalleen saadaan myös uusia tekijöitä. 

Matti Hakamäen isät eivät onneksi ole mitään ylivertaisia sankarihahmoja.
Sairastuneen lapsen hoitamisen taakan alla uuvahtanut isäkin hakee
"Kop kop, onko hoitaja?" -runossa apua. Tina Parosen kuvitusta Matti Hakamäen runokuvakirjaan Isät ja pojat (Länsikustannus 2015). 

Yhä useampi lastenrunokokokoelma rakentuu tietyn teeman mukaan. 

Matti Hakamäen lastenrunoissa on häpeilemätön miesnäkökulma, vaikka mukaan mahtuu toki myös tavallista lapsen ja aikuisen yhteistä arkea kuvaavia runoja mies- ja isäteeman lisäksi.  

Takakansitekstissä Hakamäki patistaa ”Suomen miehet takaisin lorujen, satuilun, runouden ja kielellä leikkimisen maailmaan, sinne mistä puuttuvat kosketusnäytöt, ekosysteemit ja sovellukset."

Parhaimmillaan Hakamäki on tunnelmarunoissa kuten ”Pikkiriikkinen”, jossa isä ihmettelee hartaana vastasyntynyttä ja hellyttävä nukutusruno ”Nuku nuori perhospoika”.

Runossa "Pikkiriikkinen" tallennetaan herkkä isän ja lapsen yhteinen hetki.
Tina Parosen akvarellikuvitusta Matti Hakamäen lastenrunokirjaan Isät ja pojat
(Länsirannikko 2015). 

Tiukka riimitys tekee runoista hivenen vanhahtavia ja ”aikavia”.

Runot kuvaavat leppoisaa isien ja lasten yhteistä puuhastelua. Isä leipoo rieskoja ja soittaa haitaria.  

Kansanrunoista löytyy lukemattomia sormiloruja, mutta huomattavasti vähemmän on kirjoitettu oodeja varpaille. Yksi kokoelma sentään löytyy, Raili Mikkasen & Masa Pulkkisen Laulavat varpaat (Tammi 2002). 

Hakamäen varvasrunosta löytyy jokaiselle varpaalle oma toimenkuva: 

Yksi myyjä Kiirunassa, 

toinen aina yökalassa, 

kolmas tiskaa keittiössä, 

neljäs pomo yhtiössä, 

viides kerää mustikoita 

kuudes kuivaa rahkasoita, 

seitsemäs se laivan osti, 

kahdeksas – ja kulkee posti, 

yhdeksäs on insinööri, 

viimeisenä tirehtööri.  

Jokaisella homma oma, 

vaan kun koittaa kesäloma,  

kukaan aherra ei työssä,  

varpaat kaikki tanssii yössä. 

Matti Hakamäki (s 1976) asuu Kaustisilla missä hänet tunnetaan kansan- ja lastenkulttuurin monitoimijana. Kirjan on kuvittanut niin ikään Kaustisilla asuva graafinen suunnittelija ja kuvittaja Tina Paronen. Runojen otsikot on tekstattu käsin, ja se tuo hiukan turhaa levottomuutta aukeamille. Kuvituksessa luonto ja ja kodin arki ovat keskiössä ja kuvitukseen on piilotettu pieniä lystikkäitä yksityiskohtia lapsen löydettäväksi. 

Tehtävä- ja puuhakirjojen tarjonta paisuu jatkuvasti. Perheen esikoiselle hankitaan tavallisesti oma vauva-ajan sattumuksia tallentava kirja, ja nyt Karisto on tuottanut markkinoille myös kirjan, johon lapsi voi kirjata oman isänsä ominaisuuksia ja mieltymyksiä!

Ajatuksena on, että lapsi voi kirjoittaa ja piirtää isälleen hauskoja ja vähän hupsujakin viestejä ja antaa kirjan sitten isälle lahjaksi:

Isä ilahtuu taatusti, kun saa tietää, missä hän on mielwstäsi hyvä, miltä hän silmissäsi näyttää ja mitkä ovat hänen parhaat (ja ehkä huonoimmatkin) vitsinsä. Samalla voit vihjaista, mitä kaikkea kivaa haluaisit isäsi kanssa tehdä!
 

Petra Baanin kuvituskuvissa isä brändätään sähkökitaran, poran, olutkolpakon, viinilasien, kaukosäätimen ja maalipurkin kautta, mutta onneksi lapsi voi täydentää isälle mieluisten esineiden listausta omilla piirroksillaan. 

Vaihtoehtoisissa mieluisissa tekemisissä ei myöskään mainita, että isä lukisi vapaahetkinään kirjaa joko itsekseen tai lapselleen, mutta tässäkin toivon oma-aloitteisuutta kirjaa täydentävältä lapselta.

Kirjan sidottu ulkoasu on ehkä käyttötarkoitukseen nähden vähän turhan korskea. 

Finlandia Junior -raati arvosti rehellisyyttä, lapsen logiikkaa, elämänmakuisuutta ja kauneutta

Hetki sitten on julkistettu tämänvuotiset Finlandia Junior  -palkintoehdokkaat. 

Ohessa kuusi ehdokasteosta ja raadin perustelut:

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä, WSOY 

Surunhauras, lasinterävä piirtää esiin kokonaisen maailman erilaisine maailmakatsomuksineen ja kulttuureineen. Kaksi mannerta elää toisistaan tietämättöminä, sillä siteet ovat jo ajat siten katkenneet. Meren ylitys on paitsi huima seikkailu, myös matka yli ajatusmaailmoja rajoittavien horisonttien. 

Enoranta johdattaa tarinaa monen kertojan näkökulmasta muodostaen moniselitteisen tarinakudoksen, jossa mikään ei ole ennalta arvattavaa.

Tuula Kallioniemi: Pako, Otava. 

Pieni mutta erittäin pippurinen kirja. Paikoittain aidosti pelottava, jopa ahdistava.  

Tuula Kallioniemen Pako nivoo yhteen neljän nuoren tarinat ja käsittelee tärkeitä ja vaikeitakin aiheita kuten vanhempien välinpitämättömyyttä, alkoholismia, koulukiusaamista sekä lapsikaappausta. Jännittävässä teoksessa ei ole mitään turhaa, kaikelle on paikkansa, ja vaikka lyhyeen tarinaan on pakattu paljon asiaa, mikään aihe ei tunnu päälleliimatulta. 
Erittäin rehellinen kirja, joka pitää tiukasti otteessaan ensimmäisestä virkkeestä viimeiseen. 

Veera Salmi: Mauri ja vähä-älypuhelin, Otava 

 

Mauri ja vähä-älypuhelin on riemastuttavan omaperäinen tarina ystävyydestä, erilaisuudesta ja yhden ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa maailman epäreiluuteen. 

Mauri kaivaa toiveikkaasti tunnelia Egyptiin muuttaneen ystävänsä luo, vaikka projekti näyttääkin hieman suunniteltua hitaammalta. Veera Salmi tavoittaa ilmiömäisesti lapsen logiikan ja huumorin ja kuljettaa mukana isoja teemoja kepeällä kerronnalla. Kirjoittajan oma kuvitus tekee kirjasta vielä hauskemman ja helppolukuisemman.

Elina Lappalainen & Christel Rönns: Nakki lautasella - Mistä ruoka tulee, Tammi.

 

Asiallinen ja samalla hauska tietokirja lapsille ruoan alkuperästä ja siitä, mistä syömämme ruoka oikeasti tulee. 

Kirja yhdistää asiatietoa ja lapsenomaista kerrontaa sopivasti ja ottaa huomioon myös ajankohtaiset eettiset näkökulmat ruoan tuotantoon. Kuvitus tukee tiedollisen sisällön sanomaa värikkäästi ja havainnollisesti. 

Nadja Sumanen: Rambo (Otava)

 

Rambo tahtoo olla tavallinen 14-vuotias poika, mutta ei kuitenkaan ole. Tarinan teemana ovat  tämän päivän yhteiskunnassa niin tavalliset syrjäytyminen ja perheen ongelmat, mutta se on silti valoisa ja toiveikas.

Kirjailija maalaa viipyilevällä ja kauniilla kerronnalla elämänmakuisista henkilöistä kietoutuvan kertomuksen, joka pitää lukijaansa otteessaan loppuun asti. Ramboa tulee ikävä heti kirjan loputtua. 

Mila Teräs &  Karoliina Pertamo: Hämärinkäinen,   Karisto 

 

Ehkä jopa hiukan vaisujen kansien sisältä avautuu lumoavan kaunis maailma, jollaista harvoin näkee lasten kuvakirjoissa. 

Kirjaa on ilo lukea jo pelkästään sen ainoalaatuisen tunnelman takia. Karoliina Pertamon upeat ja runsaat kuvitukset komppaavat Mila Teräksen runollisen herkkää tekstiä, ja lopputuloksena on hieno teos joka muistuttaa meitä, että välillä on hyvä hiljentyä ja unohtaa arjen kiireet. Hellyttävän hyvä kirja.

Tuula Kallioniemen Pako-romaanin ja Veera Salmen Mauri ja vähä-älypuhelimen olen arvioinut Helsingin Sanomiin. 

Tuula Kallioniemi on jo kokenut kehäkettu Finlandia Juniorissa: hän on nyt ehdolla jo viidettä kertaa, aiemmat ehdolle asettelut ovat vuosilta 1999, 2003, 2004 ja 2008.

Vielä Kallioniemeäkin pidemmän korren vetää Christel Rönns, joka on nyt ehdolla jo kuudetta kertaa (edelliset ehdolle panot vuosilta 2000, 2003, 2007, 2010 ja 2012). Rönns sai Finlandia Juniorin vuonna 2012 kirjoittamastaan ja kuvittamastaan kuvakirjasta Perin erikoinen muna (Schildts & Söderströms 2012). 

Siiri Enoranta oli ensimmäistä kertaa ehdolla vuonna 2009 esikoisromaanistaan Omenmean vallanhaltija (Robustos) ja kuvakirjakaksikko Teräs & Pertamo olivat viime vuonna FJ-ehdokkaina kuvakirjallaan Olga orava ja metsän salaisuudet (Lasten Keskus).

Elina Lappalainen voitti Tieto-Finlandian vuonna 2012 kirjallaan Syötäväksi kasvatetut (Atena). Nakki lautasella -tietokuvakirja on lapsentajuinen versio samasta aineistosta!  

Esivalintaraadissa ovat olleet Tampereen kaupungin kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindberg puheenjohtajana ja muina jäseninä  nukketeatteritaiteilija Alma Rajala ja toimitusjohtaja, graafikko Pablo Steffa. 

Palkinnon saajan valitsee marraskuun lopussa Suomen Viron-instituutin johtaja Anu Laitila.