Läsnä vai poissa?

Kristina Myrray Brodin & Maija Hurme: Allt är precis som vanligt, 40 sivua, S & S 2016.

Tässä mainio todiste siitä, kuinka hurjia lapsen tunteita nykyisin uskalletaan kuvakirjoissa käsitellä. Ja hyvä niin.

Perheen ainokainen  – tyttö tai poika, sillä ei ole merkitystä – tuntee itsensä omassa kodissaan ulkopuoliseksi. Vanhemmat eivät lapsen kokemuksen mukaan ole ”läsnä”. Tämä saa lapsen miettimään, mitä tapahtuisi, jos häntä ei olisikaan, jos hän joutuisi hukkaan.

–  Om ja inte fanns mer skulle ni bli ledsna då? undrar jag. 

–   Ja, då blir vi ledsnast i världen, säger pappa. 

–  Ja, då blir vi ledsna så vi dör, säger mamma. 

 Men de har ingen tid. Allt är precis som vanligt.

Pienen perheen idylli näyttää lapsen näkökulmasta ihan toiselta.
Maija Hurmeen kuvitusta Kristina Myrray Brodinin tekstiin kuvakirjassa
Allt är precis som vanligt ( S & S 2016). 

Lapsi mielikuvittelee, mitä seuraamuksia siitä koituisi, jos hän joutuisi hukkaan. Kuinka päiväkodissa asiaa puitaisiin, kuinka isä joutuisi hälyttämään poliisipartionkin mukaan etsintään, kuinka päiväkodissa käynnistyisi surutyö hänen katoamisensa vuoksi. Jopa tyttö, joka aina kiusasi häntä, on nyt murheissaan.

Suuretsinnät käynnistetään, mutta lapsi pysyy visusti piilossa...
Maija Hurmeen kuvitusta Kristina Myrray Brodinin tekstiin kuvakirjassa Allt är precis som vanligt ( S & S 2016).  

Plötsligt är jag rädd. Tänk om jag inte hinner tillbaka. Om mamma och pappa hinner dö av ledsnad. Jag vill inte vara försvunnen längre.

Kristina Myrray Brodin ei solmi tarinaa siistille rusetille. Muuttuuko lapsen elämässä mikään? Paljon jää myös tulkinnan varaan, tapahtuiko "ajatusleikki” tosiaan vain lapsen mielikuvituksessa? 

Kirjan piikki osuu yhtä kaikki kipeästi aikuiseen: annammeko me ainutkertaisen arjen lipua ohi, kun meillä on olevinaan jotakin tähdellisempää tekemistä. Älypuhelin ja kannettava tietokone keittiössä riittävät hyvin ravistelemaan omatuntoa.

Näin tummaksi tihentyy lapsen fantasia omasta katoamisestaan. Maija Hurmeen kuvitusta Kristina Myrray Brodinin tekstiin kuvakirjassa Allt är precis som vanligt ( S & S 2016). 

Maija Hurmeella on hienovireinen taito ladata pelkistettyihin kuvituksiinsa monitulkintaisuutta, joka lihottaa tarinaa merkittävästi. Hurme on suomalaisten nykykuvittajien joukossa harvinainen sävykkään akvarellitekniiikkansa takia.   

Lapsen näkymättömyys kuvataan haaleana kuplana aukeamalla. Samankaltaista ratkaisua on käyttänyt myös Christel Rönns Katarina van Numers-Ekmanin kanssa toteutetussa kuvakirjassa Konrad ja Kornelia (Schildts 2010) kirjassa, jossa päähenkilön, vanhan naisen, mielikuvitusystävä, esiintyy kuvissa ääriviivoiltaan haaleampana hahmona.

Suomalaiset lastenkirjakuvittajat tekevät nykyisin ilahduttavan paljon yhteistyötä myös yli Suomen rajojen. Yhteistyötä on eniten Ruotsin suuntaan. Maija Hurmeen lisäksi mm.  Linda Bondestam, Christel Rönns, Mervi Lindman, Salla Savolainen ja Erika Kallasmaa ovat osallistuneet kirjahankkeisiin Suomenlahden toisella puolella, ja kaikkia heidän Ruotsiin kuvittamiaan kirjoja ei tunneta Suomessa lainkaan.  

Lisää aiheesta voi lukea uusimmassa Kuvittaja-lehdessä 4/2016 julkaistusta artikkelistani Kuvakirja maailmalle. Kärsivällisyys ja rohkeus auttavat yli rajan menevissä kuvitushankkeissa.

Ruotsalainen Kristina Myrray Brodin (s. 1953) perusti Facebookiin Barnboksförfattare och barnboksillustratörer -ryhmän. Hän etsi ryhmän kautta kuvittajaa uudelle käsikirjoitukselleen, jolla oli jo kustantajakin valmiina. 

Maija Hurme viehättyi FB-ryhmään liitetystä tekstinäytteestä ja otti yhteyttä Myrray Brodiniin, joka ihastui heti Hurmeen kuvitusnäytteisiin. Kirja toteutettiin yhteisenä hankkeena suomenruotsalaisen S & S-kustantamon kanssa.

Vombat on pieni, vuonna 2008 perustettu ruotsalainen kustantamo, joka on keskittynyt 2-18-vuotiaiden lasten ja nuorten kirjallisuutteen. Yhteiskunnallisesti tiedostavia painopisteitä on monia: mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, sukupuolisensitiivisyys ja tasa-arvoinen kasvatus.

Tyttö manaa kaikki perheenjäsensä kuolleiksi. Vain Misse-kissa jää jäljelle.
Per Ekholmin kuvitusta Gisela Frisenin tekstiin kuvakirjassa Mua niin hirveesti
kiukuttaa (WSOY 1975). 

Kristina Murray Brodinin ja Maija Hurmeen kuvakirja ei mustasta aiheestaan huolimatta ole ainutkertainen. Tanskalainen Jens Sisgaardin & Arne Ungermannin kuvakirja Ypö yksin maailmassa (WSOY 1948) kertoo pikkupojan kaikkivoipaisesta kuvitelmasta, millaista olisi olla ilman auktorisoivien aikuisten käskyjä yksin maailmassa. 

Ruotsalaisessa Gisela Frisenin & Per Ekholmin kuvakirjassa Mua niin hirveesti kiukuttaa (WSOY 1975) tyttö riitaantuu parhaan kaverinsa kanssa ja manaa vihanpuuskassaan kaikki kuolleiksi. 

Tove Appelgrenin & Salla Savolaisen kuvakirjassa Vesta-Linnea mieli mustana (2008 Tammi) tyttö kyllääntyy pikkusisaruksiinsa ja vetäytyy meren rantaan miettimään omia hautajaisiaan. 

24. luukku: Minä ilmoitan teille suuren ilon…

Jeesuksen syntymä, Luukkaan evankeliumin mukaan, kuvittanut Reinhard Herrmann, Suomen Kirkon Sisälähetysseura 1966.

Tämä nidottu kuvakirjahelmi on löytynyt kirpputorilta jo monta vuotta sitten.

Reinhard Herrmannin kuvitus vaikuttaa yli 50 vuoden iästä (saksalainen alkuteos on ilmestynyt 1962) huolimatta väritykseltään ja muotokieleltään jopa yllättävän modernilta.

Näin dramaattisesti kuvataan jouluyönä paimenien ja enkelien kohtaamista.
 Reinhard Herrmannin kuvitusta kuvakirjaan Jeesuksen syntymä,
Luukkaan evankeliumin mukaan (Suomen Kirkon Sisälähetysseura 1966).

Kirkasväriset aukeamat ja sini-valko-harmaat aukeamat vuorottelevat upeasti ja rytmittävät klassista Luukkaan evankeliumin jouluyön kertomusta.

"Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä…"  
Reinhard Herrmannin kuvitusta kuvakirjaan Jeesuksen syntymä, Luukkaan
evankeliumin mukaan (Suomen Kirkon Sisälähetysseura 1966).

Rouva Huu toivottaa leppoisaa joulun aikaa kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille.

23. luukku: Kärpäsetkin heräävät juhlimaan joulua

Sarjassamme kummallisia arjen ilmiöitä: rouva Huu ärsyyntyy tavattomasti kärpästen pörinästä kaikkina muina vuodenaikoina paitsi talvella.

Pari viikkoa sitten huomasin  melkein heltyväni, kun pieni herttainen joulukärpänen pörräsi jatkuvasti lähistöllä.

Joulukärpänen oli nimeltään myös vuosina 1927–1967  ilmestynyt Otavan kustantama humoristinen joululehti.

Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimyllystä (WSOY 1991) löytyy myös runo Hämähäkkitalo, jossa 13 hämähäkkiä ja 13 lukkia odottavat tohkeissaan joulua ja herättävät samalla ”henkiin iloisen joulukärpäsen”.

Julia Vuoren tulkinta Kirsi Kunnaksen runosta Hämähäkkitalo 
lastenrunokokoelmassa  Tiitiäisen pippurimylly (WSOY 1991).