Erityisten lasten friikkisirkus

Päivi Alasalmi: Sirkus Kummajuna, kuvitus Sofia Mikkola.  122 sivua. Kvaliti 2022. 

 

 

– Ihmiset sanovat usein, että kaikilla on vammansa. Joillakin ne eivät vain näy päälle päin, vaan he kantavat niitä sielussaan ja sydämessään, Laurens lausui. 

 

Päivi Alasalmi yllätti vuonna 2009 ensimmäisellä satukokoelmallaan Turhamainen aasi (Gummerus, kuv. Riikka Jäntti). 

Sittemmin hän kirjoitti vielä kaksi kokoelmaa Sinnikäs meripoika ja Kultainen kissanpentu (Gummerus 2011 ja 2015), joissa myös oli Riikka Jäntin klassista sadunkuvituksen perinnettä taidokkaasti jäljittelevä kuvitus. 

Viimeisin Unten puutarha ja muita satuja ilmestyi Tammen kustantamana 2016 (kuv. Laura Haapamäki).  

 

Näissä neljässä kokoelmassa Alasalmi ammensi vanhasta satuperinteestä, mutta mukaili ja mukautti sitä samalla myös nykypäivän tarpeisiin. 

Monissa saduissa onnen avaimet löytyivät yhteisöllisyydestä ja keskushenkilöiden taidosta pysähtyä elämän perusasioiden äärelle. 

 

Kvalitin kautta ilmestynyt uutuus, satukokoelma Sirkus Kummajuna,  ammentaa sekin klassisesta sadunkerronnasta:  saduista  löytyy klassisten kansansatujen jyrkkää vastakkainasettelua sekä rikkaita ja köyhiä päähenkilöitä, mutta myös ennakkoluuloja ja ihmissuhteisiin liittyvää asenteellisuutta. 

Alasalmen sadut työstävät erilaisuutta vanhanaikaisesti. Siinä missä vielä parikymmentä vuotta sitten puhuttiin myönteisessä mielessä suvaitsevaisuudesta, niin nyt tämä sama asenne vaikuttaa saduissa aikansa eläneeltä ja jopa hieman tunkkaiselta. 

 

Sadut kertovat tavalla tai toisella erityisistä, ulkonäöltään tai muilta ominaisuuksiltaan valtavirrasta poikkeavista lapsista tai nuorista, jotka asuvat eri puolilla maailmaa. 

 

Valerin ja Jurin isä joutuu lähtemään töihin
nikkelikaivokseen kauas kotoa, ja perheen on
selvittävä miten parhaiten taitaa. Sofia Mikkolan kuvitusta 
Päivi Alasalmen satukirjaan Sirkus Kummajuna (Kvaliti 2022). 

Saduissa tutustutaan muun muassa ranskalaiseen prinsessa Nelleen, jonka iho on näppyläinen. 

Puolassa asuva Kamila on höyhenenkevyt ja tämän vanhemmat suojelevat häntä aivan liikaa. Kamilan hennosta ruumiinrakenteesta on hyötyä sirkuksessa, jossa hän päätyy ohjelmanumeroon tykinsuusta ilmaan ammuttavaksi. 

Voimiltaan epätavanomainen Tarmo-poika vammautuu onnettomuudessa ja vaikka hän toipuukin ulkoisesti, niin puheeseen jää hieman outo nuotti ja kummallisia ilmaisuja. 

Italialaisen Silva-tytön hipiää peittää paksu karvapeite. Köyhän perheen Valeri-pojalla on taito luoda vahvoja mielikuvia ja Tallinnassa asuvat kaksostytöt ovat luonteeltaan erilaiset, ja keskenään erilaiset unelmat asettavat haasteita, sillä tytöt ovat siamilaisia kaksosia.

 

Sofia Mikkola käyttää kuvituksessaan usein tehosteena
ja tunnelman luojana kasviaiheita. Tässä kuvassa siamilaisista
kaksosista kasvit myös muodostavat kehyksen kuvalle.
Mikkolan värimaailma ja ornamentiikka assosioivat myös
kansantaiteeseen. Mikkolan kuvitusta Päivi Alasalmen
satukirjaan Sirkus Kummajuna (Kvaliti 2022). 

Suuri osa näistä eri tavoin erityisistä lapsista päätyy Kummajunan sirkukseen, joko paetakseen ylisuojelevia vanhempiaan tai löytääkseen paikan, jossa erityisominaisuuksia arvostetaan. 

 

Moniarvoisuuden teema läpäisee nykyisin lastenkirjallisuuden monin tavoin. 

Lapsipsykologisesti Sirkus Kummajunan  maailma on jo aikansa elänyt, kun ratkaisuna lasten ahdistukseen ja erilaisuuteen esitetään oman yhteisön ulkopuolelle sulkemista. 

 

Sadunkertojana Alasalmi on edelleen vertaansa vailla: hän kirjoittaa selkeää, mutta silti sadunomaista kieltä ja luo omintakeisia satuhahmoja ja miljöitä. Sadut on selvästi kirjoitettu ääneen luettavaksi.  

 

Kuvittaja-sarjakuvapiirtäjä Sofia Mikkolan yksityiskohdiltaan runsas kuvitus tuo mieleen värikkään kansantaiteen.  

 

Fiksuja nuoria elämänsä taitekohdassa

Laura Suomela: Kiss my juhannus, 149 sivua, Karisto 2022. Kansikuva Saara Helkala.

 

 

Laura Suomela aloitti lastenkirjailijana kymmenen vuotta sitten lastenromaanisarjalla Lokkisaaren säpinät, Kanarian säpinät ja Ruutiharjun säpinät (WSOY 2012­–2015). 

 

Viime vuosina hän on kirjoittanut enimmäkseen nuortenromaaneja. 

 

Suomela on itse asiassa yksi harvoista aktiivisista kotimaisista nuortenkirjailijoista, joka kirjoittaa itsenäisiä nuortenkirjoja sarjan sijaan. 

 

Näin Suomela pystyy tulkintani mukaan varioimaan nuoruuden kuvausta ja poimimaan teokseensa kulloinkin ajankohtaisia teemoja.

 

Kiss my juhannus ei ole kepeästä nimestään huolimatta ”pelkkä kesäkirja”. 

 

Romaani nostaa kiinnostavasti esille nykynuorten kipuilun nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä. 

 

Suomelan romaani resonoikin selvästi Liisa Huhdan Uupuneet nuoret pärjääjät -kirjan (Bazar 2022) kanssa.  

Jälleen tekee mieli suositella murrosikäisten lasten vanhemmille nuortenromaanin lukemista lisäämään ymmärrystä nykyteinien haasteista!

 

Näkökulmatekniikalla kuvatuissa luvuissa ääneen pääsevät juhannuksen viettoon vuokramökille lähtevät nuoret, Eetu, tämän tyttöystävä Alisa ja niin ikään seurustelevat Lassi ja Suvi. 

Koska heillä ei vielä ole ajokorttia, kuskiksi kelpuutetaan paremman puutteessa maineeltaan ja elintavoiltaan hieman turhankin reteä Banzo. 

 

Täydellisen juhannuksen odotukset rapisevat nopeasti, kun hieno hirsimökki Vehmaslahdella paljastuukin huijaukseksi. 

Tilusten omistava Kalevi ei ole vedätyksestä moksiskaan ja hän yrittää parhaansa mukaan viritellä nuoria nauttimaan aidosta maalaisjuhannuksesta kaikilla perinteisillä mausteilla. 

 

Eetu nousee romaanin keskushenkilöksi, johon lukija samaistuu voimakkaasti. Eetulla on ikäisekseen kypsiä ajatuksia. Kenties junioritasolle jatkunut sitoutunut jääkiekkoharrastus ja päätös lopettaa ura huipulla on koulinut pojasta tarkan havainnoitsijan.

 

Lassi odottaa jo innokkaasti armeijan alkua ja suunnittelee vetävänsä ”intin ihan satasella. Eka aukkiin ja sieltä rukkiin”. 

Lassin ja Eetun urapolkukeskustelu paljastaa nykynuorten tavoitteellisuuden: 

 

– Pitää hommata hyväpalkkainen duuni. Mä haluun just siksi kauppakorkeeseen, et pääsen takoon rahaa, Lassi hieroo käsiään yhteen.

 

Tämä keskustelu on käyty jo tuhat kertaa. Itsekin kyllä mieluusti tienaisin rahaa ihan hitokseen, mutta mikään työnarkomaanin elämä uraputkessa ei houkuta 

 

– Pitäis vaan keksiä, missä pääsis hyvälle liksalle ilman jäätävää stressiä, sanon.

 

Eetun ajatteluun on vaikuttanut myös omien vanhempien esimerkki. Firman osastopäällikkönä työskentelevä isä tilittää kotona työasioitaan. Eetun mielestä vanhempien duunielämän markkinointipuheet voivat pahimmillaan lannistaa kokonaan oman ammattiuran suunnittelun! 

 

 

Eetu ei ole lukiossa stressannut, vaan pitänyt mottonaan hankkia minimivaivalla maksimihyödyn. Rentous on hänen elämänsä valttikortti, kun taas Alisan elämä tuntuu pyörivän jatkuvan suorittamisen ja koulustressin ympärillä. Alisa on halunnut pienestä pitäen lääkäriksi, mutta juhannuksen tapahtumat sysäävät tytön miettimään jatkuvan suorittamisen mielekkyyttä: 

 

En ole enää varma, kauanko mielenterveyteni kestää tätä loputonta suorittamista. Tiedän, että pitäisi osata vähän höllätä, mutta pelkään, että jos alan laskea tavoitteitani, koko hutera korttitalo hajoaa ja minä sen mukana. 

 

Juhannukseen mahtuu toki kohellusta, parisuhdedraamaa ja kännisekoilujakin. Myös Himoksen juhannusfestareilla käydään kääntymässä. 

Laura Suomelan nuortenromaani onnistuu kiteyttämään nuorelle lukijalle, että elämä voi heitellä ja yllätyksiinkin voi suhtautua uteliaasti.  

Suvin ja Alisan kautta Suomela tuo kiinnostavasti esille viime aikoina nuortenkin parissa yleistyneen vapaaehtoisen raittiuden. Tytöt ovat liittyneet instagramissa ryhmään, jossa kyseenalaistetaan yhteiskunnassa vallitsevaa alkoholikuttuuria ja suhtaudutaan uteliaasti raittiuteen. 

Perhe ja Itämeri kriisissä

 

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän. WSOY 2022. 213 sivua. Kansikuva Riikka Turkulainen.

 

Riivin turhautuneena hiuksiani niin, että päänahkaa poltteli. Äidin kadottua isä oli uskonut kaiken, minkä viranomaiset hänelle kertoivat. Kun tutkinnanjohtaja Mielonen ilmoitti, että äidin etsinnät lopetetaan, isä oli hyväksynyt tilanteen. Hän oli aina ollut pehmeämpi ja kiltimpi kuin äiti, joka oli leikillään kutsunut isää omaksi nynnykseen. Ehkä oli helpompaa syyttää merta äidin kuolemasta kuin elätellä toivoa. Mutta minä olin varma, ja niin oli Islakin, että äiti oli elossa. Jos tämä olisi kuollut, sen olisi pitänyt tuntua erilaiselta. En tiennyt, uskoinko jumalaan, mutta uskoin yhteyteen rakkaiden välillä. Eikä se yhteys ollut vielä katkennut. 

 

 

Syksyn uutuuksissa on ilahduttavan paljon uusia kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 

Yksi heistä on Leena Paasio, joka työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän on  aiemmin julkaissut kaksi aikuistenromaania. 

 

Takakannessa Harmaja luode seitsemää luonnehdintaan nuortenromaaniksi, jossa on trillerin piirteitä. Keskushenkilön perhearjen ja ihmissuhteiden kuvaus anastaa kuitenkin dekkarijuonelta lukijan päähuomion.  

Toinen osa Bengtskär itä kahdeksan ilmestyy ensi vuonna. 

 

Teini-ikäisen Eetun perhe on kriisiytymässä. On kulunut jo monta kuukautta siitä, kun meribiologina Suomen ympäristökeskuksessa työskentelevä äiti ei palannutkaan aamu-uinniltaan takaisin kotiin.

Isä on vajonnut apatiaan äidin katoamisen jälkeen.

 

Eetu on perheen vastuunkantaja, joka yrittää saada isän havahtumaan:

 

– Sun täytyy puhua meille. Tajuatko, että kaikki tässä perheessä hajoaa, ellet sä ala puhua.

 

Kiiskilahden lukio keskittyy luonnontieteisiin, ja niinpä Eetun luokkakin tekee syksyn opintojaksolla pienryhmissä varsin vaativiakin selvityksiä Itämeren tilasta. 

 

Eetu ryhtyy selvittämään äidin tutkimuksia omin päin. Kaikkien äidin tutkijakollegojen ja yhteistyökumppanien toimet eivät kestä päivänvaloa.   

 

Pojalle tärkeä purjehdusharrastus on vaarassa joutua katkolle, kun isän opettajan palkka ei riitä seuran harrastusmaksuihin. Isä myös kieltää pikkusiskoa Islaa harrastamasta mitään veteen liittyvää. Islan hartain toive on aloittaa optimistijollailu, ja Eetu joutuu hiukan huijaamaan, jotta siskon toive toteutuu. 

 

Harrastusaiheita käsittelevien nuortenkirjojen tarjontaan Paasion uutuus on tervetullut lisä. 

 

Koskettavasti Paasio kuvaa Eetun ja pikkusisko Islan lämmintä suhdetta ja keskinäistä lojaalisuutta. Eetun kanssa samassa purjehdusvalmennusryhmässä olevasta Sallasta on tullut pikkusiskolle tärkeä kannustaja ja äidin korvike. 

 

Paasion nuortenromaanissa olisi ollut ajankohtaisen aiheensa puolesta aineksia  ekohenkiseksi dekkariksi, jos rikos olisi selvinnyt jo ensimmäisen osan lopussa. 

Yksi ensimmäisistä oli Tapani Baggen Suden hetki (WSOY 1999) , jossa nuorten ekoaktivistien ryhmä tekee iskun turkistarhalle.  Anu Ojala on kahdessa nuortenromaanissaan Petos (2018) ja Pommi (2014) nostanut esiin eläinten tehotuotantoon ja koirien jalostukseen liittyviä ajankohtaisia teemoja. 

 

Kirjan lopussa on arkisia vinkkejä, kuinka meistä itse kukin voi vaikuttaa Itämeren tilaan ruokapöydässä, ostoksilla, liikenteessä ja vapaa-ajalla.