17. luukku: Kaaos joulutorilla

 

Jari Mäkipää: Etsiväkerho Hurrikaani ja paha poro. Kuvittanut Jii Roikonen. 164 sivua. Tammi 2022.

 

Aurajuusto-Anitan, koulun keittäjän, joulutorille tekemät jouluiset korvapuustit on maustettu chilillä, joululaulut hukkuivat karmeaan älämölöön ja jättiporo räjäytetään riekaleiksi.

 

Kun joulutorilla kerätyt, hyväntekeväisyyteen tarkoitetut rahatkin vielä päälle päätteeksi varastetaan, ei etsiväkerho Hurrikaani voi todellakaan jättää Joulutorin selkkauksia ratkomatta. 

Roisto on saatava kiinni joulutorin puurojuhlaan mennessä.

 

Epäilykset kohdistuvat useampaankin aikuiseen. 

Älypuhelimeen tallennetut valokuvat ja etsiväkerholaisten terävät hoksottimet auttavat lopulta oikean, hieman yllättävänkin syyllisen jäljille.

 

Syyllisen motiivit tekoonsa ovat sydämeen käyvät ja näin rivien välissä Jari Mäkipää suuntaa  viestiään myös uraohjusvanhemmille löysätä tahtia ja keskittyä olennaiseen. 

 

Etsiväkerho Hurrikaani -sarja on suomalainen versio Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjoista. 

Myös Mäkipään kirjoissa vilisee paljon epäilyttävästi käyttäytyviä ja nimilläänkin arveluttavilta vaikuttavia aikuisia. Uusimmassa sarjan jouluaiheisessa 15. osassa on nyt ensimmäistä kertaa sarjaa aiemminkin kuvittaneen Jii Roikosen nelivärikuvitus. 

Vinjettikuvitusten oheen olisi ollut hyvä saada vielä nykyistä enemmän toiminnallisia kuvituskuvia.

Kirjassa on 24 lukua, eli sitä voi lukea myös luvun päivässä ja liennyttää näin joulun odottamisen tuskaa.

Vihreän lohikäärmeen pauloissa

Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys, 283 sivua, Tammi 2022. Kannen suunnittelu Laura Lyytinen / Istockpohto.

 

Leena Lehtolainen tekee niin sanotusti Ilkka Remekset uusimmassa nuortendekkarissaan Vihreän lohikäärmeen risteys.

 

Ilkka Remes on kirjoittanut useampia seikkailupitoisia dekkareita Aaro Korvesta, joka on Remeksen aikuistenromaaneissa esiintyvän keskushenkilön Antti Korven poika.  

Vihreän lohikäärmeen risteyksessä päähenkilöinä ovat teini-ikäiset Viggo ja Selma. 

Viggon isoveli on kadonnut pari vuotta sitten hämärissä olosuhteissa. 

Hieman ennen katoamistaan veli on nostanut ison summan pankkitiiltään. Onko veli sekaantunut huumeisiin?  

Selman paras ystävä Sennu on kuollut syöpään. 

Sennun isä puolestaan on Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareista tuttu Kallion kollega Pekka Koivu. 

Sennun sairastumista leukemiaan sivuttiin jo Lehtolaisen aikuistendekkarissa Surunpotku vuonna 2015. 

 

Tuula Korolainen on haastatellut Lehtolaista Onnimanni-lehden uusimmassa joulukuun alussai ilmestyneessä nelosnumerossa. 

 

Lehtolainen kertoo, että pystyi nuortenromaanissa syventämään Surunpotkun menetyksen teemoja.

 

Poliisin työn arkea ja liian vähäisiä resursseja sivutaan myös nuortendekkarissa. 

Viggo on turhautunut siitä, että hänen veljensä katoamisen tutkinta ei ole edennyt: 

 

– Alussa ne oli kovinkin aktiivisia, kun Joel oli vielä alaikäinen. Keissi oli Espoon poliisin jollain ihme nuortenosastolla, ja silloin yksi komisario soitti äidille usein. Nyt en oikein tiedä kenelle se kuuluu, kun Joel on jo täysi-ikäinen. Ehkä jonnekin toivottomien tapausten mappiin.

 

Viggo ja Selma kohtaavat toisensa sähkökaapin äärellä, johon Viggon veli on maalannut lohikäärmeen. Vaikka se tuhritaan usein, joku palauttaa maalauksen aiempaan loistoonsa.

Selma murehtii sisaruksensa, Savun, puolesta, joka tuntuu ajautuneen hämäriin bisneksiin. Veljensä katoamisen lisäksi Viggo suree perheyhteyden hapertumista, kun vanhemmat koteloivat surunsa työntekoon. 

Vähitellen nuorten suhde syvenee, ja Viggo kutsuu ajatuksissaan Selmaa Liekkitukkatytöksi.

 

Lehtolainen kuvaa oivaltavasti nykynuorten monien huolten kuormittamaa arkea. 

 

Sennun yksinhuoltajaäiti tekee montaa työtä saadakseen riittävästi rahaa perheensä elättämiseen. Viggon vanhemmilla ei sen sijaan ole rahasta puutetta.

 

Läheisten aikusten läsnäolo ja arkinen huolenpito on kummallekin nuorelle maallista  vaurautta paljon tärkeämpää. 

Taitavasti ja taustoittaen Lehtolainen tuo maailmanpolitiikan yhdeksi nuortenromaaninsa keskusteemaksi:  

 

Juuri kun köyhyys ja nälänhätä oli saatu vähenemään, tuli pandemia ja sitten sota. Viattomia lapsia kuoli, puolustuskyvyttömiä pahoinpideltiin. – – 

 

Viggon veljen jäljityksessä päädytään lopulta Romaniaan, yhteen Euroopan köyhimmistä maista. 

Olen pitkään toivonut enemmän vetäviä kotimaisia nuortendekkareita tarjolle. Siksi onkin hienoa, että Lehtolainen on nyt tarttunut haasteeseen. 

Mikään ensikertalainen hän ei nuortenkirjailijana kuitenkaan  ole: Lehtolainen debytoi jo varhaisessa teini-iässä nuortenkirjalla Ja äkkiä onkin toukokuu  (Tammi 1976) ja kirjotti vielä 1981 toisen nuortenkirjan Kitara on rakkauteni (Tammi 1981). 

16 luukku: Joulu on antamisen aikaa

David McKee: Elmeri ja kaikkein paras lahja. Suomentanut Terhi Leskinen. 25 sivua. Mäkelä 2022.

David McKee: Elmeri ja valkoparta. Suomentanut Terhi Leskinen. 25 sivua. Mäkelä 2010.

 

 

 

Tänä keväänä edesmennyt brittiläinen lastenkirjailija ja kuvittaja David McKee (1935–2022) tunnetaan Suomessa parhaiten Elmeri-norsusta ja Kuningas Rollosta kertovista kuvakirjasarjoista.

 

Elmeri on kirjava norsu, jonka kanssa pohditaan arjen pieniä ja suuria asioita, ilmiöitä ja elämää ylisummaan.  

 

Sarjan uusin osa Elmeri ja kaikkein paras lahja ei ole varsinainen joulukirja, mutta se muistuttaa silti nasevasti, että usein parhaat lahjat ovatkin aineettomia.

 

Elmeri-kirjoissa on yleensä aina sama kaava: Elmeri kulkee viidakossa eteenpäin ja kohtaa muita eläimiä, joiden kanssa työstetään aina jotain asiaa.

 

 

­ – Elmeri, joku huikkasi kalliolta. Se oli Tiikeri.

– Saara-täti etsii sinua, sillä on kuulemma jotain tärkeää sinulle.

Kuule Elmeri, eihän nyt ole joulu?

– Saara-tädin mielestä voi vaikka ollakin, Elmeri naurahti.

 

Vihdoin löytyy huonomuistinen ja -kuuloinen Saara-tätikin ja tämä muistaa, mitä tärkeää hänellä oli Elmerille: rakkaita terveisiä! 

 

Sarjan aiemmassa osassa Elmeri johdattaa norsulapset viidakosta lumiseen kuusimetsään, mistä ne noutavat oman joulupuun. 

Ja joulun tullessa Elmeri ohjeistaa norsuja menemään piiloon, kun Valkopartainen joulunorsu saapuu kuuden hirven vetämällä reellä viidakkoon. 

Elmeri lastaa Valkoparran reen täyteen lapsille vietäviä lahjoja:

Tämä on antamisen aikaa. Me annamme lahjoja, ja Valkoparta vie lahjat niille, jotka tarvitsevat niitä eniten. 

 

… mutta eivät pikkunorsutkaan jää osattomiksi: jouluyönä Elmeri laittaa nukkuvien norsujen viereen jokaiselle oman pienen lahjan.